perjantai 2. joulukuuta 2016

Sydänjoulukalenteri

Vaikka meillä asuu vain kaksi aikuista, niin tottahan toki joulukalenteri pitää olla. Minulla on monia jouluun liittyviä rakkaita muistoja ja perinteitä, ja muutenkin olen sellainen nostalgiaan taipuvainen tunteilija. Minä aivan rakastan kankaisia joulukalentereita. Palautin tänä syksynä lapsuudenkotoa lainassa olleen kankaisen tonttukalenterin, joka on jo todella vanha, minun lapsuudestani saakka perheessä ollut. Minä, sisaruksista vanhin, omin sen moneksi vuodeksi itselleni, vaikka kalenteri on varmasti hyvin rakas muillekin perheenjäsenille. Nyt halusin palauttaa sen kotiin, 11-vuotias pikkusiskoni otti tonttukalenterin ilolla vastaan. Minä puolestani päätin viimein toteuttaa suunnitelmat omasta kangaskalenterista.

Olen joskus piirrellyt kalenterisuunnitelmia paperille, ja sieltä mieleeni jäi kummittelemaan sydämen muotoinen malli. Olisiko se ihan kauhean työläs toteuttaa..? No nyt jälkeenpäin voin todeta, että olihan se, mutta aivan ihanaa puuhaa siltikin. Sydänkalenteri tuntuu niin omalta, enpä osaa äkkiä kuvitella että mikä muu muoto voisi olla enemmän heinimäinen.




Kerkesin tehdä myös pari joulukalenteria tilaustyönä asiakkaille. Yleensä minä oon jouluisten tuotteiden kanssa ihan hurjan myöhässä, kiire pääsee joka kerta loppuvuonna yllättämään, ja monet suunnittelemani jouluihanuudet on jääneet vain ajatuksen tasolle. Nyt sentään sain haaveilemani kalenterimallin valmiiksi, ja kerkesin jopa ennen joulukuun vaihtumista tehdä muutaman kalenterin asiakkaiden toiveilla. Jospa tässä ois pientä parannusta havaittavissa, ja vuoden päästä osaan taas pikkusen paremmin ennakoida joulukiireet.




Sain ihanaa palautetta molemmista tilaustyökalentereista, ne oli oikein tykättyjä. Kyllä lämmitti mieltä. Minä sain itse niin paljon iloa näiden tekemisestä, että oli kiva kuulla myös muiden tykkäävän lopputuloksista. Monenlaisia ihania väriyhdistelmiä pyörii mielessä, ja sormet syyhyäisi päästä tekemään lisää. Näistä sydänkalentereista saa kankaita ja värejä vaihtelemalla paljon eri tyylisiä aikaan. Joulukuu on kuitenkin jo kerennyt startata, joten joulukalenteria on himpun verran hankalaa myydä enää tässä vaiheessa :). Palaan kalenteripajalle sitten taas ensi syksynä, uskoisin että ihan yhtä innoissaan vielä silloinkin.



Minkälaisia joulukalentereita teillä on? Ja minkälaisia yllätyksiä laitatte itsetehtyihin kalentereihin? Meillä kahden aikuisen kodissa takuuvarma joulukalenterintäyte on paperipäällysteiset suklaat, se on sellainen tavallisen varma valinta. Ootteko te onnistuneet ideoimaan mielikuvituksellisimpia ylläreitä? :)

Ihanata joulukuun alkua sinulle! <3

maanantai 14. marraskuuta 2016

Joulukauden avaus

Joulu on hiipinyt meille hiljalleen jo useamman viikon ajan. Ensin mielen ja sydämen valtaa ihana joulufiilis. Minä oon keskellä yötäkin herännyt ajattelemaan kaikkia joulujuttuja, eikä sen jälkeen meinaa enää tulla uni uudelleen, kun on niin innostunut. Kun joulumieli jossain vaiheessa syksyä napsahtaa päälle, niin siitä alkaa se ainainen pähkäily, että joko voi jo kaivaa ensimmäiset jouluiset jutut esiin. 


Päivittäinen kynttilöiden polttaminen alkaa jo hyvissä ajoin syksyllä kun illat hämärtyy, ja se ei vielä liity suoranaisesti jouluun. Sen sijaan ensimmäisiä näkyviä joulun merkkejä meillä on kyntteliköt, ja ne, kaikki kymmenen kappaletta, on viritelty ikkunoille jo tuossa pari viikkoa sitten. Aamulla kun herään, ulkona on vielä pimeää, ja ihan ensimmäisenä hipsuttelen napsauttelemaan kyntteliköt päälle. Muita valoja ei tarvitakaan, aamu tuntuu niin ihanan kiireettömältä ja rauhalliselta kynttelikköjen valossa. Rakastan myös sitä, miltä koti näyttää hämärässä ulkoapäin katsottuna, kun jokaisella ikkunalla on lämpöä ja tunnelmaa luova kynttelikkö. 


Minun yksi keräilyrakkaus on nämä aivan ihanat Keramiikka Iso-Pahkalan tuikkutalot. Ne on minulle aika jouluinen juttu, vaikka tottakai niissä voisi poltella kynttilöitä vaikka kesälläkin. Laitan ne aina kuitenkin joulun jälkeen säilytykseen, ja otan taas syksyllä käyttöön. Meille on kertynyt kuusi eri osaa tuikkutaloista, ja mää luulen että tässä on nyt ihan sopiva pieni kylä, enkä kaipaa enempää taloja. 


Minussa kun on tätä askartelijan ja näprääjän vikaa, niin loihdin muutamia koristuksia tuikkutalokyläni joulukadun avajaisiin. Aivan liian ihanaa heittäytyä tällaisiin hömpötyksiin, kun koittaa miettiä että millä ja miten elävöittäisi tuikkukylää. Tänä vuonna meillä jää jouluinen Porvoon reissu väliin, enkä  tiedä keretäänkö käydä missään muuallakaan ihanassa joulukaupungissa tunnelmoimassa, joten leikin sitten tällä omalla joulukylälläni.




Kynttelikköjen ja tuikkutalojen lisäksi olen jo lisäillyt vähän muutakin jouluista kotiin. Kesäiset sohvatyynyjen päälliset on vaihtuneet punasävyisiin ja talvimatot lattialle. Viime viikolla pääsin vihdoin ja viimein aloittamaan joulumattoani kudonnan kurssilla. Siitä on tulossa aivan ihana, viininpunaista, pinkkiä ja luonnonvalkoista, sekä kaunis kuviointi. En malta millään odottaa, että saan sen valmiiksi ja joulutuvan lattialle. Minulla on enää kaksi torstai-iltaa kudonnan kurssia jäljellä tälle vuodelle, joten pitää käydä myös omalla ajalla kutomassa, jos meinaan saada maton valmiiksi ennen joulua.

Näiden kuvien myötä ihanan talvista viikkoa sinulle, lumineen ja pakkasineen. Mä nautin! <3

tiistai 18. lokakuuta 2016

Ihanin telkkaripöytä

Kun menee hankkimaan jotain uutta (sohvan), niin siitähän se varustelukierre sitten alkaa! Tässä tapauksessa en kylläkään joutunut maksamaan sentin senttiä, vaan jopa tienasin vähäsen. Mitenkä se nyt niin meni..?


Uusi sohva kaipasi ihan ehdottomasti jotain erilaista, persoonallisempaa tv-tasoa kaverikseen. Olen mietiskellyt jo pidemmän aikaa erilaisia vaihtoehtoja entisen tv-tason (klik) tilalle, joka oli ihan tavallinen Ikean taso, mutta nimenomaan tavallinen. Oon pitänyt silmäni auki kirppiksiä ja vanhojen huonekalujen liikkeitä kierrellessä, sekä tietysti nettiä selatessa, jos vaikka eteen osuisi joku viehättävä huonekaluvanhus. Tv-tasoksi olisi kelvannut joku matala kaappi, senkki, kirjoituspöytä, lipasto, laatikosto... joka olisi sopivan kokoinen ja siinä olisi sitä jotain ihanaa taikaa. No sopivaa ei vielä osunut kohdalle, vaan löysinkin sen ihan omasta kodista. Minua rupesi houkuttelemaan ajatus tehdä työhuoneen kirjoituspöydästä (klik) uusi telkkaripöytä tupaan.

Siitä alkoi ihan hillitön jahkailu, josta ahdistuin heti kunnolla pariksi päiväksi. Tuo kirjoituspöytä on niin ihana ja rakas löytö, että mua aivan hirvitti ajatus siitä että sen jalkoja pitäisi lyhentää. Se on melko peruuttamaton teko, niitä katkaistuja osia kun ei voi tuosta vaan liimata tai ruuvata takaisin paikoilleen. Me roudattiin kirjoituspöytä tv-tason paikalle ja istuttiin sohvalla ja koitettiin kuvitella pöytää matalampana. Se näytti ihan hassulta, ja minä muutin mieleni monta kertaa. Lopulta me kannettiin pöytä takaisin työhuoneeseen, koska jänistin. Seuraavana päivänä olin taas sitä mieltä, että kyllä me sittenkin uskalletaan lyhentää jalat. Mies varmisteli aika monta kertaa, että saako hän nyt sahata vai ei. Onneksi olin heti tyytyväinen lopputulokseen, eikä mikään kauheaa jälkiahdistusta iskenyt. Huoh!


Meillä katsellaan telkkua vielä digiboksin kautta, joten sille piti saada joku näppärä paikka. Ideoin helpon hyllyn keskimmäisen laatikon alle, digiboksi sujahti sinne, ja on siellä onneksi melko huomaamaton pakollinen paha. Hylly on pala liimapuulevyä, ja se on ruuvattu paikoilleen pienillä kulmaraudoilla. Helppoa ja nopeaa siis. Minä aivan rakastan tuota ilmavuutta, kun pöydän alla on niin reilusti tilaa. Pääsee kunnolla imuroimaan, ja johtojakaan ei näy roikkumassa ja keräämässä pölyä. Nuo laatikot on aivan mahtavan syviä, niihin mahtui melkein kaikki dvd-elokuvat, jotka ollaan vielä säästetty. Minähän en suostu luopumaan mun rakkaista ikisuosikki-leffoistani.


Entinen tv-taso löysi heti uuden kodin Facebookin kirppissivun kautta, joten tämä on nyt se kohta jossa sain jopa rahaa uusimalla telkkaritason. Nykyään saa kyllä ihan huipusti tarpeettoman tavaran eteenpäin, kunhan se on hyvässä kunnossa eikä yritä pyytää mitään tähtitieteellisiä summia. Ja välillä on tullut myös ihan lahjoitettua jotain tavaraa, mille itsellä ei ole yhtään mitään tarvetta. Kiva vaan jos joku käy hakemassa pois kuleksimasta. Ai niin, kuvissa vilahteleva vihreä rahikin on jo muisto vain. Myin sen vasta eteenpäin, kun pidettiin kirppispäivää tässä kotona. Se oli kyllä mukava päivä, paljon käyttökelpoista tavaraa löysi uusia omistajia ja omat nurkat vähän siistiytyi.


Minä oon oikeestaan tosi iloinen, että uskallettiin tehdä tuosta lempparipöydästäni meille tv-taso. Nyt sitä saa monta kertaa päivässä ihastella, kun tässä tuvassa tulee joka tapauksessa eniten oleskeltua. Kivaa on, ettei ole tarvinnut katua yhtään, sillä se ois aivan kauhia tunne. Ja työhuoneeseenkin löytyi uusi vanha kirjoituspöytä kesällä eräältä pihakirppikseltä. Uusi meille, mutta pöytä on oikeasti vanha ja nähnyt ties mitä. Sekin on ihanuus, täytyy ujuttaa siitä kuvia jossain välissä bloginkin puolelle.


Ulkona ei enää viherrä, niin kuin näiden valokuvien ottamisen aikaan. Nyt oliskin jo korkea aika kehitellä kesäisten sohvatyynyjen tilalle jotain uutta talvisempaa, ja vaikka samantien jo jouluista, sillä annan ihan kohta punaisen sävyille luvan vallata meidän tuvan. Kudonnan kurssilla pääsen piakkoin aloittamaan joulumattoa meille.

Ihanaa lokakuista viikkoa sinulle! 

perjantai 7. lokakuuta 2016

Haukkuoja syysväreissään

Syksy tuntui tänä vuonna jotenkin erityisen kauniille. Minun muistaakseni joka vuosi meidän pihlajiin ei ole tullut marjoja, eikä vaahtera ole aina ollut yhtä upean värinen, kuin nyt. Noihin asioihin vaikuttaa varmasti ainakin sää, että mitenkä nopeasti ne lehdet kellastuu ja tippuu. Ja tänä syksynä taisin itsekin elää hetkessä ja nauttia joka päivä luonnon kauneudesta, eikä syksy päässyt livahtamaan huomaamatta kiireessä ohi.

Nyt kun en oo enää mitenkään haltioissani kännykkäkamerasta, vaan sen uutuudenviehätys on mennyt jo aikaa sitten ohi, niin on tullut taas useammin tartuttua vanhaan kunnon kameraan. Kauniita syyspäiviä oli paljon, ja valokuvasin meidän pihaa useaan otteeseen ihan omaksi ilokseni. Melkein joka päivä lehdet oli muuttuneet taas vähän kauniimmiksi, joten piti ottaa aina vaan lisää kuvia. Tässäpä onkin nyt aika kuvapainotteinen postaus, syysvärejä Haukkuojalla.






















Nopeasti ne lehdet sitten loppujen lopuksi tippuu, nyt on kovin alastoman näköistä. Täällä ollaan jo ihan valmiita talvea varten, tervetuloa vaan sitten kun päätät saapua. Minä toivoisin sopivan paljon pysyvää lunta jo ennen joulua, niin pääsen taas siihen unelmieni joulumaisemaan. Aurinkoista syysviikonloppua kaikille ja terveiset Haukkuojalta!

torstai 29. syyskuuta 2016

Sohvan viemää


Mikä on kaikista hankalin huonekalu? No minusta se on ehdottomasti sohva. Sen pitäisi olla iso, että kaksi aikuista mahtuu kunnolla löhöämään halutessaan vaikka elokuvien parissa. Samalla sohvan pitäisi olla kuitenkin siro, ei liian massiivisen ja raskaan näköinen. Plussaa on tietenkin se, että imurilla pääsee sohvan alle. Ja värin valinta voi olla ihan kamalaa, yhtenä päivänä haluaa jotain ja toisena toista. Sohvan pitäis olla levitettävissä vierasvuoteeksi, mutta kuitenkin pehmeä. Säilytystila vuodevaatteille ihan huikea juttu. Kankaan pitäisi olla pehmeää, muttei kuitenkaan sellaista joka kerää kaikenmaailman roskat. Istuintyynyjen pitää pysyä paikoillaan ja selkätyynyjen pitää muotonsa. Ja hinta! Sehän ei saa olla paljoa, mutta sohvan pitää kuitenkin olla kestävä ja ladukas. Ja tottakai sohvan pitää olla sellainen, että sitä jaksaa sitten katsella pitkään, kun on ensin pulittanut pitkän pennin. Hohhoijjaa, kamalan vaikeeta!


Meillä on nyt viimein uusi sohva, ollaan saatu nautiskella siitä jo parisen kuukautta. Tätä päätöstä pitikin sitten jahkailla se kolme ja puoli vuotta. Vanha sohva oli aivan kelpo, mutta minkäs teet kun se oli vähän liian jätti meidän tupaan ja kerrassaan ihan väärän värinen, tummanharmaa mörkö. Tyytymättömyys putkahteli aina aika ajoin esiin, ja selasin sohvasivuja netissä, kunnes taas unohdin koko asian. Ei mikään ihme, että jahkailin useamman vuoden, sillä tällaisiin hankintoihin ei ole vara kyllästyä saman tien, vaan sen valinnan ois paras osua oikeaan.


Tänä kesänä me kuitenkin uskaltauduttiin sohvakauppaan hypistelemään kankaita ja värejä, ja koeistumaan tuota sohvamallia, mitä olin vähän sillä silmällä katellut mainoslehdistä. Kankaista löytyi sattumalta juuri täydellisen ihana viininpunainen, jollaisesta olin haaveillut. Loppujen lopuksi me päädyttiin aika spontaanisti laittamaan sohva tilaukseen, vaikka useamman vuoden maltoin olla harkitsevainen. Entiselle sohvalle löytyi ostaja Facebookin kautta, ja oonkin saanut jälkeenpäin kuulla että hän tykkää kovin uudesta sohvastaan. Kaikki osapuolet siis voitti! :)


Kyllä se tämäkin kaunokainen vaati aluksi hieman totuttelua, ja siitä ei todellakaan löydy kaikkia niitä alussa luettelemiani ominaisuuksia. En melkein usko, että täydellistä sohvaa on olemassakaan. Tämä on kuitenkin nyt meille sopiva, ja ollaan keretty jo hyvin siihen ihastua ja tykästyä ja minä vähän rakastuakin, kun tuo väri on vaan niin ah! Ai että tykkään siitä hetkestä, kun saa vetää yöpaidan päälle, kantaa peiton sängystä sohvalle, ja laittaa jonkun hyvän elokuvan pyörimään. Siinä on vieläkin jotain niin spesiaalia viikonlopun tuntua, ja jos noin tekee keskellä viikkoa, niin on kiva saada vähän viikonloppufiilistä. Ja minä tunnetusti tykkään kattoo omia lempparielokuviani uudestaan ja taas uudestaan... miten niihin vois ikinä kyllästyä! Onneksi en oo myöskään huonekalujen suhteen nopeasti kyllästyvää sorttia. ;) Heippahei, lähen sohvall.. eiku kudonnan kurssille!




lauantai 17. syyskuuta 2016

Kiitokset kauniille kesälle


 Kesä tuli ja meni! Ihana odotettu kesä, josta pitää joka vuosi jälkikäteen päivitellä, miten nopeasti se hujahti ohi. Minun muistin mukaan tämä oli kaunis, sopivan lämmin kesä. Joko aika on jo kullannut muistot, tai sitten tämä kesä oli vain minun makuun täydellinen! Nytkin kun kirjoitan, ulkona on aurinkoinen ja lämmin, hurjan kaunis syyspäivä.


Sain ekat omat auringonkukat, siitä jo yksi syy ylistellä tän kesän ihanuutta. Haaveilen pienestä auringonkukkapellosta, se olisi maailman kaunein. Ehkä meille sopivin on vain sellainen muutaman kukan pikkuriikkinen pläntti. Auringonkukat oli nuorempana mun lempikukkia, rippikimppukin oli auringonkukista. Nyt lempikukkia on aika paljon muitakin, mutta auringonkukassa on sitä jotain. Tästä eteenpäin niitä kasvaa meidän pihassa joka kesä.


Kesälomailu oli vaatimatonta, melkein pelkkää kotoilua. Kun mies saa lomailla, hänellä on viimein aikaa olla kaikessa rauhassa kotona ja tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä yhtään mitään. Silloin minäkin nautin, kun se toinen on siinä lähellä ja voidaan tehdä välillä yhdessäkin jotain. Käytiin me kolmen yön verran lomailemassa entisessä kotikaupungissa Raahessa, ja se oli ihan oikea kesäloma se. Ei mitään velvoitteita, anoppi piti meistä huolta ja keksittiin monenlaista kesälomamaista tekemistä. Harvoin pääsee enää mihinkään yökylään, ai että se on mukavaa!


Minä tosissaan jo kerkesin unohtaa ne kesän ikävät puolet tässä parissa viikossa! :D Olihan meillä tosiaan sääskiä ja paarmoja niin paljon, että ne meinas vähän häiritä mun nautiskelua kesäisistä pihahommista. Siksipä ihan alku- ja myöhäinen loppukesä on ne mun lempparit, kun saa olla inisijöiltä rauhassa. Minä en valitettavasti kuulu niihin onnekkaisiin, jotka hyttyset jättää rauhaan.


Nythän näitä alkaa muistua mieleen, kesän kohokohtia. Kävin kaksi kertaa uimassa, ja se on melkein ihme niiiiiin monen vuoden tauon jälkeen! Piti varmaan vaan löytää oikea uimapaikka, sopivan pieni ja rauhaisa, jossa saa käydä yksinään polskimassa. Nämä on näitä maalla asumisen ihania puolia, joita on oppinut jo pitämään suuressa arvossa. Kasvatettiin myös ekat omat potut ja porkkanat, joten kyllä meistä ihan kelpo maalaisia ja omakotitalollisia on tässä muutamassa vuodessa tullut.


Minä elän niin suurella ilolla kaikki vuodenaikojen vaihtelut, ja aina löytyy ihania puolia joka vuodenajasta, joita saa ihastella joka vuosi uudelleen. Kaikki tällaiset asiat vielä korostuu entisestään, kun saa ottaa uuden vuodenajan vastaan omassa rakkaassa kodissa, josta on tullut niin tärkeä paikka. Täällä on nyt syksy kauneimmillaan, ja käyn monta kertaa päivässä ihastelemassa puiden uusia sävyjä. Nyt kun tää syksy on vielä niin upea, niin ei pitäisi hoputtaa mielessä talven tuloa. En voi sille mitään, mutta jo parisen viikkoa sitten mun aivot napsahti jouluasentoon. Kaikenlaisia ideoita jouluisista tuotteista ja koristeluista putkahtelee mieleen juuri silloin kun pitäis saada illalla sängyssä unen päästä kiinni... Katselin äsken muutaman lumisen kuvan meidän pihasta, ja oikein sydämestä kouraisi. Rakas talvi on kohta täällä, ja toivon siitä kaikki sormet ja varpaat pystyssä kauniin lumista.


Nyt kiitokset ihanalle kesälle, kaikille kauniille kesäkukkasille, auringolle, auringonlaskuille, auringonnousuille, aamuvarhaisille lintukuoroille, kimalaisille ja perhosille, liplattavalle merelle, viilentävälle uimalammelle, pisamille, rauhalliselle maaseutumaisemalle, pinkeille heinäpaaleille, sadekuuroille ja sateenkaarille, valoisille öille, ruusupuutarhoille, kesänähtävyyksille, kesämökille, kuumalle rantakalliolle, kesäkahviloille, omenapuille, kesän herkkuruoille ja kaikelle.