keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Vaihtelua ruokapöydän ääreen


Meidän tupa sai pienellä muutoksella uutta ilmettä ja kivaa vaihtelua, kun vaihdoimme keittiön pöydän ääreen penkit tuolien tilalle. Värikkäät, eripariset tuolit on olleet ihania, mutta vaihtelunkaipuu saattaa iskeä tykättyihinkin asioihin. Talosta löytyi muutettaessa vanha ruokapöytä ja penkit, kauniit ja hyväkuntoiset. Tänä keväänä ehdotin, että tuotaisiin penkit aitasta sisälle, ja mieheni hoiti sitä ennen keskeneräisen maalinpoistourakan loppuun. Olen alkanut haikailemaan paljaalla puupinnalla olevia huonekaluja, joten halusin näistä penkeistäkin tiilenpunaisen maalin pois.


Puupintojen ja puunsävyjen kaveriksi olen alkanut haikailemaan aina vaan enemmän sinistä ja vihreää. Värimaailma rauhoittui, kun olen karsinut pinkkejä ja punaisia tavaroita pois. Kummasti löytyy taas tavaraa kirppiskasaan, eli jonkinlaista kirppispäivää on tulossa meille varmaankin elokuun lopulle.

Sopivasti samaan aikaan penkkivaihdoksen kanssa sain uusittua ruokapöydän alle matonkin.


Kun ylimääräistä hussuttelurahaa ei oikein ole, heräteostosten pitäisi olla edullisia kauppoja. Seurailen aina välillä lempikauppani Indiskan alennusmyyntejä, jos sieltä tekisi hyviä löytöjä. Kun ihailemani sinivalkoinen puuvillamatto tuli alennusmyyntiin, sain kiva idean yhdistää kolme mattoa isommaksi kokonaisuudeksi. Meillä ei ole koskaan ollut normaalia 140x200cm -kokoa isompia mattoja, ihan vain hinnan takia. Jättisuuret matot on yleensä ihan hirveän kalliita, ainakin ne upeudet joita minä ihailen. Isken silmäni aina siihen erikoisimpaan ja persoonallisimpaan, ja sillä onkin sitten myös isoin hintalappu. Näistä kolmesta matosta tein mielestäni erittäin hyvät kaupat, niistä jäi maksettavaa alle puolet normaalihinnasta.


Yhdistin kolme 70x200cm -kokoista mattoa ja sain yhden isokokoisen, jolla on nyt mittaa 200x210cm. Aluksi silitin matot runsaalla höyryllä, niin sain kuprut ja rypyt pois. Kaikki kolme mattoa olivat muutamia senttejä eri pituisia, joten jouduin vähän venkslaamaan niiden kanssa. Ompelin matot käsin kiinni toisiinsa sinisellä virkkauslangalla. Kun lyhyempää mattoa vähän venyttää ja pidemmän maton ylimääräistä pituutta tasaisesti syöttää ja supistaa koko reunan matkalta, niin sain se kaikki kolme ihan tarpeeksi nätisti yhteen. Hiukan jäi tuollaista kurpuilua pituuserojen takia, mutta se ei haittaa. Puuvillamatot venyy sopivasti käytössä ja ajan kanssa nuo asettautuu vielä paremmin.


Värimaailman rauhoittamiseksi tein pöydälle uuden liinankin. Olen suunnitellut vaaleaa pitsiliinaa jo pidemmän aikaa, mutta idea on jäänyt hautumaan, joska noiden liinojen yhdistäminen käsin on aika työlästä puuhaa. Se on myös kivaa puuhaa silloin kuin innostus iskee, ja nyt oli oikea hetki toteuttaa suunnitelma.


Kaikki liinat löytyi minulta jo omista kätköistä. Osa on Olga-mummoni virkkaamia, osa kirpputoreilta haalittuja. Osan pitseistä on virkannut ihana kälyni Anna, joka asteli viime kesänä vihille hääpuvussa, jonka toteutimme hänen kanssaan yhdessä. Annan virkkaamia pitsiliinoja jäi aika paljon käyttämättä, ja hän lahjoitti ne kaikki kauneudet minulle. Näistä aarteista syntyi sitten kaunis pöytäliinakokonaisuus. Tykkään myös todella paljon siitä, että liinojen sävyissä on eroja, eikä kaikki ole samaa valkoista.

Laitanpa tähän loppuun vielä muutaman kuvan Annan iki-ihanasta hääpuvusta, kun en ole siitä täällä vielä kuvia laitellutkaan. Annalla oli selkeä visio unelmiensa puvusta, ja me saatiin se yhdessä toteutettua juuri täydellisesti. Annalla oli hurjan iso urakka virkatessaan itse pukunsa kaikki pitsit, ja aikaakin siihen meni. Lähempänä häitä minä pääsin mukaan, kun ompelin Annan mittojen mukaisen vuoritetun puvun upeasta morsiussatiinista. Kun puku oli moneen kertaan sovitettu ja täysin valmis, meillä alkoi usean päivän homma sommitella ja ommella Annan virkkaamat pitsiliinat pukuun. Pyöreitä pitsejä oli iso kasa eri kokoisia ja eri kuvioin, joten niistä me aloimme yksi kerrallaan rakentamaan puvun pitsikerrosta. Liinat kiinnitettiin pukuun sekä käsin että ompelukoneella, ja tottakai tarkasti ja tukevasti, ettei hääpäivänä mistään repsota tai ole takertumisvaaraa. Puvussa oli iso työ, mutta siitä tuli hurjan kaunis ja täysin ainutlaatuinen, ja ennen kaikkea juuri morsiamen toiveiden mukainen. <3





Kuvat on illalta, jolloin puku valmistui. Anna oli häikäisevän kaunis myös hääpäivänään! <3

torstai 19. heinäkuuta 2018

Alkukesän kauneutta

Tänä keväänä ja kesänä puhe säästä on ollut aivan ihanan iloista ja hyvää. Viime aikoina useampikin ihminen on päivitellyt, miten huikea tämä kesä on ollut, ja enpä voi olla eri mieltä. Toukokuu oli aivan unelmallisen kaunis ja lämmin. Sain hetkessä ihanan päivetyksen kasvoille ja kaikki liikenevä aika tuli nautiskeltua auringosta. Pihahommia oli ilo tehdä hyvässä säässä ja ennen hyttysten tuloa. Kiitos toukokuu!


Pihallamme olevan navettarakennuksen yhdessä liiterissä on oleillut hylätty rautasänky, entisten asukkaiden vanha. Aioin aina, että joskus se nostetaan esiin ja jos kunto sallii, siitä tulee vaikka vierassänky vintille. No vierashuone ei taida häämöttää missään lähitulevaisuudessa, joten keksin että sängystä voisi tehdä kesäksi pihalle istustelupaikan. Meillä oli aivan sattumalta kaksi täysin oikean kokoista puulavaa, ja mieheni toi töistään vielä kolmannen. Niiden avulla saatiin rautasängystä kiva penkki, jolla istuskella tai makoilla. Rääsyromanttisesti vain vanha räsymatto lavojen päälle, ja valmista tuli. Tähän meni tasan nolla euroa rahaa, ja lopputuloksesta tuli just sopiva. Sateitakaan ei ole ollut juuri yhtään koko kesänä, joten matto on kuivana aina kun haluaa istahtaa.




Tuolla ihanalla kesäsängyllä tulikin toukokuussa oleiltua paljon. Välillä vain istuskelin risti-istunnassa musiikkia kuunnellen ja auringosta nauttien. Tuossa oli todella kiva myös neuloa, ja syödä yhdessä murun kanssa. Voi kunpa sama ihana oleilu olisi voinut jatkua koko kesän läpi, mutta kun sääsket, paarmat ja runsas siitepöly saapuivat, en ole nyt tuossa paljoa aikaani viettänyt. Toivottavasti alkusyksystä riittää vielä tätä lämpöä ja aurinkoa. Odotan jo kovasti syksyä, kun nuo sääsket ja paarmat häviää.


Toinen liiteriin hylätty ihanuus on tällainen rottinkituoli, jonka olen kyllä huomannut ja tiedostanut sen siellä yhdessä nurkassa, mutta en osannut nähdä sen käyttömahdollisuuksia. Tuolin istuinosa on huonossa kunnossa, suurin osa pinnoista on katki, enkä tiedä onko tuoli enää korjattavissa istuimeksi. Alkukesästä sen hoksasin, että tuolista saa suloisen pihakoristeen, ja niinpä pesaisin siitä kaikki seitit ja pölyt, ja valmista tuli. Nyt meillä on ihastuttava istuin kesäkukille. Tykkään kovasti!



Minä oon muuten ajatellut kysäistä astmahoitajalta siitepölyallergian siedätyshoidoista. On niin ikävää kun heinänuha ja kaikki muut oireet rajoittaa pihalla oloa ja ulkotöitä. Mielellään leikkaisin useammin nurmikkoa ja käyttäisin trimmeriä, ellei siitä seuraisi niin ärsyttävää aivastelua, tukkoisuutta ja niistämistä. Tänä kesänä allergiaoireet on olleet tavallista isompi riesa, joten siedätyshoito on alkanut kiinnostamaan.


Kerrankin juhannusruusu kukki oikeaan aikaan. Yleensä se on kukkinut vasta pari viikkoa juhannuksen jälkeen täällä meillä. Nyt lämmin kevät joudutti kukintaa. Miten voikin tuntua että juhannuksesta on jo ihan kauhean kauan? Meillä oli kyllä niin ihanaa. Sain siskoni tänne kylään ja saatiin viettää yhdessä niin ihanat pari päivää, että koko juhannuksen jälkeisen viikon olin aivan ikävissäni ja itkuinen. Talo tuntui niin tyhjältä ilman rakkaita. Pitkä välimatka on kyllä hirmu tympeää.




Pioniin tuli tänä kesänä ennätysmäärä kukintoja, ja niiden kasvua ja aukeamista oli taas kiva seurata. Ihanaa, että niitä on joku istuttanut pihaamme. En tiedä olisinko itse vieläkään istuttanut, sillä me ei olla tehty yhtäkään kukkapenkkiä pihaan. Valmiit ja helpot kesäkukat on enemmän meidän juttu. Pioni on ehdottomasti yksi kauneimmista kukista, joten onneksi niitä tuli nyt runsaasti ja raaskin hyvin poimia myös sisälle maljakkoon iloa tuomaan.



Juuri tällä hetkellä täällä elellään ihan uskomatonta hellekautta, jolle ei näytä tulevan loppua. Säätiedotus lupaa melkein +30 astetta joka päivälle seuraavaksi pariksi viikoksi. Hartaasti toivon, että se ennustus ei pitäisi paikkaansa. En nauti ollenkaan hellelukemista, enkä voi sietää näin kuumaa. Sisällä on myös tukalaa, tuntuu ettei yön aikana saa taloa tarpeeksi viilenemään, vaikka on useita ikkunoita yöllä auki. Mieheni lomailee tämän viikon, ja tuon kovan kuumuuden takia ei oikein jaksa tehdä mitään isompia hommia tai lähteä kauas. Eilen illalla tapetoitiin wc:tä vasta yhdeksän jälkeen, kun ilma oli vähän jo viilennyt.



Tsemppiä kaikille helteen keskelle ja kauniita kesäpäiviä! 

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Hei taas pitkästä aikaa!


Ohhoh, viime kerrasta on melkein kokonainen vuosi aikaa! Ja mikä parasta, en ole potenut ollenkaan huonoa omatuntoa blogin heitteillejätöstä. Siksipä palaankin tänne nyt kevyin mielin kertomaan kuulumisiamme. Mietin samalla, mitä kuluneeseen vuoteen on sisältynyt, ja pää lyö näin aluksi ihan tyhjää. 


Elämämme on ollut ihan tavanomaisen arkista, emme ole oikein käyneet missään tai tehneet mitään erikoista. Eihän sitä aina tarvitsekaan? Kun katselen näitä kuvia, niistä tulee lämmin ja onnellinen olo siitä, että meidän on näin hyvä olla ihan vain kotona.


Onneksi olen ottanut omaksi ilokseni kauniita kuvia, joten niistä saa nyt sisältöä tänne blogiin, jos joku ihanainen vielä eksyy tänne katselemaan. Ja Instagramissa (@haukkuoja) olen ollut aktiivisempi, siitä tykkään kovasti edelleen. Blogikirjoittelusta lomailu on tarkoittanut myös sitä, että en ole käynyt lukemassa lempiblogejani (anteeksi), mutta onneksi on tuo Instagram. Blogeja tykkään lukea tietokoneella, en ollenkaan puhelimella. Minä haluan edelleen käyttää isoa näyttöä nettisivujen selaamiseen. Olenko ainoa? En voi sietää mobiilisivustoja. Täytyisi varmaan koittaa päästä sinuiksi niiden kanssa. Pöytätietokone sylissä ei voi istua iltaisin sohvalla...


Viime syksystä ja talvesta minulle ei tule mitään erityistä mieleeni. Muistan vain kaikkia ihania tunteita, tunnelmia ja ilonaiheita. Kauniin, rakkaan joulun, jota aloin fiilistellä jo reippaasti etukäteen. Talvi oli niin kaunis ja oikein runsasluminen. Juuri oikeanlainen minun mieleeni. Saimme elellä aivan upeassa talven ihmemaassa, josta punamultainen kuurankukkien koristelema kotimme erottui komeasti pakkaslumen keskeltä.


Mutta sitten; viimeiset neljä kuukautta jokaikisen päiväni on täyttänyt huoli terveydestä. Hiihtoloman päätteeksi sairastuin, ensiksi jonkin sorttiseen hengitystieinfektioon. Kolmen ensimmäisen tukkoisen ja tulehtuneen viikon jälkeen asia alkoi huolestuttaa ja aloinkin reagoida siihen pahasti hätääntyen. Kenties ihan vain tavallinen flunssa sai monenlaisia jatko-oireita ja stressaantunut mieli vain pahensi asiaa ja oireilua. Hengitystievaivat sai pelkäämään astmaa, ruoansulatusvaivat sai epäilemään refluksitautia. Huolestuin, onko kodissamme jotain ongelmaa joka aiheuttaa minulle allergiaa. Kannattaako minun työskennellä pölisevien kankaiden kanssa? Lääkärissä ravaaminen ei tuonut apua, en saanut toivomiani tutkimuksia ja kaipaamaani selvyyttä asiaan. Luulin, että lääkäri osaa kertoa mikä tauti minulla on, ja antaa siihen lääkkeen joka parantaa. No eihän asiat niin oikeasti mene. Lääkäritkään eivät tiedä kaikkea, voivat vain arvailla. Viikot kuluivat ja aloin olla hyvin pahasti ahdistunut tilanteesta enkä oikein tuntenut olevani oma itseni. 


Huhti-toukokuu oli raskainta aikaa, olin hyvin ahdistunut kaikesta. Siinä vaiheessa en pystynyt ollenkaan ajattelemaan, että miten jaksan tulevan kesäkuun jne. En halunnut astua jalallanikaan työhuoneeseeni. En voinut sopia mitään menoja tai ajatella tapaavani ketään ilman, että se olisi aiheuttanut raskasta ahdistuneisuutta. Hukkasin ilon kaikista pienistä arkisistakin asioista ja tekemisistä, joista olin ennen nauttinut. Olin kauhean itkuinen ja iloton päivittäin. Olin jännittynyt ja stressaantunut. Oli huolta toimeentulosta, talosta ja tulevaisuudesta. Aloin välttelemään hyvin monia ruoka-aineita, kun epäilin että sopiiko ne minulle ollenkaan. Kävin parilla tavallisella lääkärillä ja nenä-kurkku-erikoislääkärillä. Kävin astmakokeissa ja hain keskusteluapua terapiayksikön puolelta. Hakeuduin myös fysioterapiaan ompelu -ja työskentelyasennoista aiheutuvien jatkuvien kipujen takia. Sieltä olen saanut hyvää hoitoa niska-, hartia- ja selkäkipuihin. Pikkuhiljaa myös mieleni on alkanut rauhoittua, enkä enää niin kovin huolissani jatkuvasti tarkkaile jokaista pientä tuntemusta. Tällä hetkellä siitepölyallergia aiheuttaa päivittäistä oireilua ja sen lääkitys ei tunnu ihan riittävältä, eikä astmakokeidenikaan tuloksia ole vielä käyty lääkärin kanssa läpi. Olen kuitenkin nyt ihan rauhallisin mielin, ja tiedän että pääsen elokuun alussa puhumaan asiasta. 


Pari tuntia sitten en edes ollut ajatellut kirjoittaa tänne ihan kaikkia kuulumisiani, mutta näin ne paljon mielessä pyörineet asiat vain luonnostaan muotoutuivat lauseiksi nättien kuvien sekaan, joissa kaikki vaikuttaa olevan täydellisesti. Aina ei tarvitse jaksaa olla hyväntuulinen, positiivinen, iloinen. Jos elämässä ajautuu tilanteeseen, jossa tarvitsee kuuntelijaa, voin lämpimästi suositella terveyskeskuksen terapiapalveluja. Ne on kaiken lisäksi täysin maksuttomia. Minä olen saanut käydä aivan mielettömän ihanan hoitajan luona juttelemassa, ja siitä on ollut apua. Lisäksi olen kiitollinen ihanasta puolisosta, perheestä ja ystävistä, joista on ollut paljon tukea. Pitäkää rakkaiden ihmisten kanssa toisistanne hyvää huolta.


On ollut ihanaa huomata, että olen alkanut tuntea oloni taas enemmän omaksi itseksi. Olen tarttunut taas kameraan, uskaltautunut työhuoneeseen. Mieleni lähtee taas omin päin suunnittelemaan kaikenlaista menoa tai tekemistä, eikä ahdistu moisista ajatuksista. Kun päähäni putkahtaa vaikka että syksyllä olisi ihanaa vuokrata sisarusporukalla mökki, sen ajatteleminen ei tuo ahdistuksen aaltoa mukanaan. Olen suunnitellut pihakirppistä ja ostimme myös liput paikalliselle, pienelle festarille. Elämässä alkaa taas olla iloa ja muuta ajateltavaa. Nukkumaanmennessä pystyn jo ajattelemaan muutakin, kuin että mitä haluaisin kertoa tai kysyä lääkäriltä.


Olen taas tosi pitkästä aikaa innostunut pienistä sisustushommista ja isommistakin remppahaaveista. Mies on vähintäänkin yhtä innoissaan kaikessa mukana, kun hän niin tykkää että on jotain projektia minkä parissa puuhailla. Nyt hänellä on hionnassa aitasta löytyneet vanhat ruokapöydän penkit, ja aiomme vaihtaa tupaan ruokapöydän ääreen tuolien tilalle vaihtelun vuoksi penkit. Siitä tulee niin ihanan näköinen kokonaisuus, odottakaapa vain.

Aiemmin keväällä keittiön patakaapin muutamat osat puhdistettiin puupinnalle, ja nyt kaappi miellyttää taas enemmän. Olin aina vähän tyytymätön valitsemaani vihreään väriin, jolla maalasin laatikot ja ovien reunukset.


Pieniä ehostushommia on tekeillä myös kodinhoitohuoneeseen ja sen yhteydestä löytyvään pikkuvessaan. Meidän pesutilat sijaitsee ulkorakennuksessa, josta löytyy saunan ja suihkutilan lisäksi kätevä kodinhoitohuone. Siellä on entisten asukkaiden valitsemat materiaalit, kuten siniset kaapistot ja aika ruma tapetti, jossa on valkoisella pohjalla punaisia ja sinisiä roiskeita. Näitä pintoja on nyt katseltu viisi ja puoli vuotta päivittäin ja haaveiltu, että joskus kyllä pistetään hösseliksi. Löysimme viime viikolla alennusmyynnistä todella edullisesti nätin tapetin, joka sopii hyvin sinisiin kaapistoihin. Nyt saadaan viimein pientä raikastusta niihinkin tiloihin. Puunvärisen paneelikaton valkoiseksi maalaus on aloitettu, mieheni maalailee sitä vapaa-aikansa mukaan. Todella ihanaa tehdä pieniä, piristäviä remppajuttuja ja vieläpä edullisesti. 


Ensi viikolla mieheni kesälomailee, joten minä myös. Mitään ei ole lyöty lukkoon, mutta aikomuksena olisi poistua välillä omalta tontilta ja käydä ihastelemassa kaunista kesää muuallakin kotimaassa. Pääsemme veljeni ja hänen vaimonsa luokse turisteiksi kauniiseen Vaasaan, joka on minulle ihan outo kaupunki, mutta kuuleman mukaan aivan ihana paikka kesäisin. 




Arjessa ja lomailussa on molemmissa puolensa, pitää muistaa ottaa ilo irti molemmista. Kesällä melkein jokaisessa päivässä on pientä loman makua, jos sää on lämmin ja aurinkoinen. Nauttikaa ihanista päivistä ja kaikista pienistäkin asioista. Tätä valoa jatkuu vielä pitkään. <3

Kuulemisiin! 

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Makuuhuoneen uusi tapetti-ihanuus

Vielä joku aika sitten ajattelin, että en voisi ikinäkoskaanmilloinkaan kyllästyä makuuhuoneen siniseen ruusutapettiin. Se oli pitkään lempitapettini, niin värien kuin ihanien isojen kukkienkin takia. Sitten kävikin niin hassusti, että rupesin yhtäkkiä näkemään tapetin uusin silmin, ja siinä alkoi häiritä muutamatkin piirteet. Olin pitkään hissukseen asiasta, ja tuumailin itsekseni useita kuukausia, ennen kuin uskalsin kertoa miehelle tapetinvaihtosuunnitelmista. Siinä vaiheessa olin jo itse tarpeeksi varma päätöksestä, joten eipäs siinä sitten tarvinnut enää jahkailla, vaan laitettiin uutta unelmatapettia tilaukseen. Pip Studion Birds in Paradise vaihtui Pihlgren ja Ritolan siniseen Svinhufvudiin.


Pönttöuunin takana on muurattua seinää kahteen suuntaan, ja ne oli tähän asti kellertävät, kuten pönttöuunikin. En voi käsittää, että miten me ei olla keksitty aiemmin maalata niitä pätkiä?? Tuo nurkka on nyt niin paljon paremman näköinen, kun maalattiin muurit seinän kanssa samalla sinisellä. Tämän blogijutun lopussa on ennen ja jälkeen -kuvat pönttöuuninurkkauksesta. Enää uunin väri ei häiritse, vaan nyt se sopii hyvin kokonaisuuteen ja säästymme suunnitellulta pönttöuunin maalausurakalta. Jes!


Meillä on samaa ihanaa Svinhufvud-tapettia myös eteisessä, ja silloin puntaroin kovasti että laitetaanko tätä eteiseen vihreänä vai sinisenä. Päädyimme vihreään, ja se oli kyllä aivan oikea valinta pieneen eteiseemme. Sininen Svinhufvud jäi kuitenkin mieleeni ja päätin, että sitä olisi saatava meillä joskus jonnekin seinälle, sillä se on niin uskomattoman kaunista kaikkine värisävyineen. Tapetti olikin yllätyksekseni poistuva tuote, joten onneksi kerkesin saada sitä riittävän määrän vielä. Kerrankin hyvä tuuri!


Makuuhuoneen tyyli muuttui muutenkin kuin tapetin osalta, eli myös valokuvakehykset lähti vaihtoon. Myin kaikki entiset kehykset alkukesän pihakirppiksellä pois, ja tilalle halusin erilaisia kullan sävyjä yhdistettynä vihreään ja siniseen. Minähän olen ihan mahdoton valokuvakehyksien hamstraaja, joten suurin osa kehyksistä löytyi jo omasta takaa. Seinällä on nyt sekalainen satsi kirppislöytöjä, matkamuistokehyksiä mm. Köpiksestä ja Veronasta, ja muutamia kehyksiä ihan kaupoistakin. Tarvitsin tätä kokonaisuutta varten pari kehystä lisää, ja löysin ne samana päivänä paikalliselta kirpputorilta. Valokuvakehyksiä on kyllä aina hyvin tarjolla kirppiksillä. Nyt tykkään taas tästä muistojen seinästä ihan älyttömästi, siitä tuli juuri sellainen kuin halusinkin! Kuvissa on rakkaita ihmisiä ja käytyjä matkakohteita, joihin on ainainen kaipuu takaisin.



Seinävalaisimien varjostimet ei enää sopineet uuteen tapettiin, joten vaihdoin varjostinkehikoihin uudet kankaat ja koristelut. Käsityöläisen kunnollisista tarvikevarastoista oli taas hyötyä, ja löysin kivan kankaan ja muut hömpötykset omasta kaapistani. Kattovalaisin meiltä vielä puuttuu, mutta onneksi sillä ei ole kiirettä näin valoisana kesänä. Aikaisempi valaisin, pinkki kattokruunu, lähti pihakirppiksellä jo uuteen kotiin. En oikein vielä tiedä, että minkälaisen valaisimen haluaisin kattoon, joten siksi ei passaa tehdä nyt mitään hätäisiä hankintoja. Haluaisin ehkä jotain, missä metalliosat on antiikkikultaisia, mutta en tiiä olisko se jonkinlainen kristallikruunu vai muunlainen valaisin. Mikään ei ole vielä oikein sykähdyttänyt, ja kauhean kalliskaan se ei voi olla. Ehdotuksia otetaan vastaan! :)








Olipa aika ihana katsella nyt kuvia vanhasta tapetista ja siitä, millainen makuuhuone oli vielä vähän aikaa sitten. Oli kiva huomata, että vanhaa ei ole ikävä, ja tapetinvaihto ei harmita tippaakaan. Silloin se on hyvin onnistunut muutos, ja me molemmat ihastuttiinkin jo heti samantien uuteen, rauhallisempaan makuuhuoneeseen. Tämän talon asukkailla on aikamoisen hyvät unenlahjat, mutta jos se vaan on mahdollista niin nyt nukuttaa vielä paremmin!

Aurinkoista viikonloppua sinulle. <3