lauantai 17. kesäkuuta 2017

Makuuhuoneen uusi tapetti-ihanuus

Vielä joku aika sitten ajattelin, että en voisi ikinäkoskaanmilloinkaan kyllästyä makuuhuoneen siniseen ruusutapettiin. Se oli pitkään lempitapettini, niin värien kuin ihanien isojen kukkienkin takia. Sitten kävikin niin hassusti, että rupesin yhtäkkiä näkemään tapetin uusin silmin, ja siinä alkoi häiritä muutamatkin piirteet. Olin pitkään hissukseen asiasta, ja tuumailin itsekseni useita kuukausia, ennen kuin uskalsin kertoa miehelle tapetinvaihtosuunnitelmista. Siinä vaiheessa olin jo itse tarpeeksi varma päätöksestä, joten eipäs siinä sitten tarvinnut enää jahkailla, vaan laitettiin uutta unelmatapettia tilaukseen. Pip Studion Birds in Paradise vaihtui Pihlgren ja Ritolan siniseen Svinhufvudiin.


Pönttöuunin takana on muurattua seinää kahteen suuntaan, ja ne oli tähän asti kellertävät, kuten pönttöuunikin. En voi käsittää, että miten me ei olla keksitty aiemmin maalata niitä pätkiä?? Tuo nurkka on nyt niin paljon paremman näköinen, kun maalattiin muurit seinän kanssa samalla sinisellä. Tämän blogijutun lopussa on ennen ja jälkeen -kuvat pönttöuuninurkkauksesta. Enää uunin väri ei häiritse, vaan nyt se sopii hyvin kokonaisuuteen ja säästymme suunnitellulta pönttöuunin maalausurakalta. Jes!


Meillä on samaa ihanaa Svinhufvud-tapettia myös eteisessä, ja silloin puntaroin kovasti että laitetaanko tätä eteiseen vihreänä vai sinisenä. Päädyimme vihreään, ja se oli kyllä aivan oikea valinta pieneen eteiseemme. Sininen Svinhufvud jäi kuitenkin mieleeni ja päätin, että sitä olisi saatava meillä joskus jonnekin seinälle, sillä se on niin uskomattoman kaunista kaikkine värisävyineen. Tapetti olikin yllätyksekseni poistuva tuote, joten onneksi kerkesin saada sitä riittävän määrän vielä. Kerrankin hyvä tuuri!


Makuuhuoneen tyyli muuttui muutenkin kuin tapetin osalta, eli myös valokuvakehykset lähti vaihtoon. Myin kaikki entiset kehykset alkukesän pihakirppiksellä pois, ja tilalle halusin erilaisia kullan sävyjä yhdistettynä vihreään ja siniseen. Minähän olen ihan mahdoton valokuvakehyksien hamstraaja, joten suurin osa kehyksistä löytyi jo omasta takaa. Seinällä on nyt sekalainen satsi kirppislöytöjä, matkamuistokehyksiä mm. Köpiksestä ja Veronasta, ja muutamia kehyksiä ihan kaupoistakin. Tarvitsin tätä kokonaisuutta varten pari kehystä lisää, ja löysin ne samana päivänä paikalliselta kirpputorilta. Valokuvakehyksiä on kyllä aina hyvin tarjolla kirppiksillä. Nyt tykkään taas tästä muistojen seinästä ihan älyttömästi, siitä tuli juuri sellainen kuin halusinkin! Kuvissa on rakkaita ihmisiä ja käytyjä matkakohteita, joihin on ainainen kaipuu takaisin.



Seinävalaisimien varjostimet ei enää sopineet uuteen tapettiin, joten vaihdoin varjostinkehikoihin uudet kankaat ja koristelut. Käsityöläisen kunnollisista tarvikevarastoista oli taas hyötyä, ja löysin kivan kankaan ja muut hömpötykset omasta kaapistani. Kattovalaisin meiltä vielä puuttuu, mutta onneksi sillä ei ole kiirettä näin valoisana kesänä. Aikaisempi valaisin, pinkki kattokruunu, lähti pihakirppiksellä jo uuteen kotiin. En oikein vielä tiedä, että minkälaisen valaisimen haluaisin kattoon, joten siksi ei passaa tehdä nyt mitään hätäisiä hankintoja. Haluaisin ehkä jotain, missä metalliosat on antiikkikultaisia, mutta en tiiä olisko se jonkinlainen kristallikruunu vai muunlainen valaisin. Mikään ei ole vielä oikein sykähdyttänyt, ja kauhean kalliskaan se ei voi olla. Ehdotuksia otetaan vastaan! :)








Olipa aika ihana katsella nyt kuvia vanhasta tapetista ja siitä, millainen makuuhuone oli vielä vähän aikaa sitten. Oli kiva huomata, että vanhaa ei ole ikävä, ja tapetinvaihto ei harmita tippaakaan. Silloin se on hyvin onnistunut muutos, ja me molemmat ihastuttiinkin jo heti samantien uuteen, rauhallisempaan makuuhuoneeseen. Tämän talon asukkailla on aikamoisen hyvät unenlahjat, mutta jos se vaan on mahdollista niin nyt nukuttaa vielä paremmin!

Aurinkoista viikonloppua sinulle. <3

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kevättä uudessa matossa

Heipähei ja mukavaa huhtikuuta! Ihanaa aikaa tämä kevät, taas se tuntuu vuoden tauon jälkeen niin innostavalta. Minulla alkoi jo kesäloma, nimittäin kudontapiiristäni! :D Kansalaisopiston kurssit on tällaisia tynkiä, meillä on kudontaa muistaakseni noin kymmenisen iltaa syyslukukaudella ja ehkä kaksitoista iltaa kevätlukukaudella. Toki saisin käydä kutomassa myös omalla ajallani, mutta mulla ei ole siihen oikein aikaa eikä kulkuneuvoakaan. Siksipä minun kudontatyöt sujuukin aika hitaaseen tahtiin, kun käyn vain kerran viikossa muutaman tunnin ajan harrastelemassa.  Tämän kevään tuotokseni on yllätysyllätys matto! Pääsin syksyllä niin hyvin matonkudonnan makuun, että halusin tehdä toisenkin maton. Tämä (klik) jouluksi valmistunut ihanuus pääsee nyt kesän ajaksi säilöön.



Syksyn aikana kutomani maton malli oli tämä Lankavan sivuilta löytyvä Pitsiraita (klik). Tykkäsin mallista niin paljon, että halusin käyttää kevätmatossani samaa. Muutin kuitenkin ohjetta vähän omin päin. Halusin, että kuvioraitojen välille tulee vähän enemmän väljyyttä, joten suunnittelin tuollaiset yksiväriset turkoosit ja vihreät raidat väleihin. Lopputulos toimii hyvin, eikä maton alkuperäinen malli kärsi yhtään. Matonkuteiden värit valikoitui sen mukaan, mitä värejä meillä löytyy jo entuudestaan tuvasta. Enhän minä tuosta pinkistä pääse mitenkään eroon. <3



Kun mattoa kutoo, on vähän vaikea hahmottaa lopputulosta ja kokonaisuutta, sillä matto kiertyy piiloon rullalle tukille sitä mukaa kun kutoo. Minä epäilin ihan kauheasti näitä värivalintojani, vaikka tiesin että niiden pitäisi kyllä sopia aivan mainiosti kesäiseen Haukkuojan tupaan. Jotenkin nuo värit näytti kudevyyhteinä aivan kauhen äklöiltä vierekkäin, ja en ollut yhtään varma että matosta tulee hyvä kokonaisuus. Kun aloitin kutomisen, sain jo vähän paremman fiiliksen tulevasta, ja kun matto viimein irrotettiin kangaspuista ja levitettiin ekan kerran täyteen mittaansa, olin jo aivan ihastunut. Se on aivan täydellisen ihana ja pirtsakka tapaus. Luonnonvalkoinen kuviointi tulee kauniisti esiin kirkkaita värejä vasten.




Joudun jo heti maanantaina luopumaan matosta hetkeksi, sillä minun pitää viedä se kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, johon kerätään kaikkien käsityöpiirien teokset. Eipä mittään, saanhan sen sitten taas takaisin kotiin näyttelyn jälkeen. Mitenkäs teillä muilla, joko kodissa näkyy kovasti kevät ja pääsiäinen? Hain eilen ison kimpun pajunoksia, mutta muuten jää pääsiäiskoristelut tekemättä. Navetan taakse on kasaantumassa meidän ihan ensimmäinen ikioma pääsiäiskokko, joten me vietetään pääsiäistä perheen kesken saunoen ja kokkoa polttaen.

Ihanaa viikonloppua jokaiseen kotiin! <3

toivottelee  Heini

tiistai 21. helmikuuta 2017

Pehmoiset maatuskamummelit

Keneltäkään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, että olen aika pahasti hurahtanut maatuskoihin. Niihin aitoihin puisiin mummeleihin, sekä maatuskoihin kankaissa ja monenlaisissa muissa tavaroissa. Myös omin kätösin tehdyissä tuotteissani on seikkaillut maatuskat jo useamman vuoden ajan. Ensin kankaalle painettuna printtinä ja nyt uudempana myös tällaisena "tilkkumaatuskana", jossa on käytetty erilaisia kankaita ja koristeluita, päällikeompelua ja käsinkin kirjailua. Piti oikein tarkistaa, että milloin tein ensimmäiset tällaiset pehmomaatuskat, ja siitä onkin jo kolme vuotta! Huh, ei nämä sitten enää niin uusia tuotteita olekaan. :)

Idea näihin veikeisiin maatuskoihin tuli yhdeltä ihanalta asiakkaalta, joka toivoi minulta tämän tyylisiä pehmomummoja. Ekat tekeleet näyttää nyt aika hassulta, kun valokuvaa vilkaisin. Muutamat kokeilut joutui aluksi tekemään, että muodosta tulisi mukavan näköinen. 

Kohta pääsen jo tekemään sadannetta tilkkumaatuskaa, aika hurjalta tuntuu! Suurin osa näistä on tilaustöitä, ja mikäs sen mukavampaa kuin päästä toteuttamaan asiakkaan toiveet, jolloin hän saa takuulla mieluisan ja ainutlaatuisen pehmokaverin. <3 Mulle itsellenikin on joka kerta suuri ilo päästä tekemään uutta tyyppiä, sillä aina siitä tulee ihan erilainen kuin muut. Kaikkihan me ollaan omia persooniamme, ja on ihanaa että se saa näkyä. Rakastan myös valokuvata valmiita tilkkumaatuskoja, se on aina ihan älyttömän kivaa. Niin kivaa, että nytpä keksin pistää teidän kaikkien iloksi blogin pullolleen lempikuviani, olkaapas hyvät. <3

Jos mielesi tekee kotiuttaa yksi mummeli, niin niitä löytyy muutamia heti valmiina täältä:
Klikkaa itsesi Heinin puotiin.





















torstai 9. helmikuuta 2017

Kevään merkkejä

Aurinkoa, aurinkoa ja joka päivä aurinkoa kiitos! Koska en kerran saa nauttia winter wonderland -maisemista ja tunnelmasta, niin samahan se on alkaa odottamaan kevättä. Siltä täällä ainakin näyttää. Välillä on ollut niin lauhaa, että sulava lumi on valunut vetenä alas katolta. Hämmentävää, kun tammikuussa tuntui ihan huhtikuulta. Tällä viikolla aurinko on hellinyt joka päivä, ja olen koittanut ottaa kaiken ilon irti sen tuomasta energiasta ja ilosta.


Tammikuu otti jostain syystä välillä vähän koville, haikailin pakkaspäivien ja isojen lumikinosten perään. Minun unelmatalvena puiden oksat notkuu lumen painosta, kaikkialla on kauniin valkoista, huurteista, kuuraista, ja lunta on kauhean paljon. Ulkona pitää olla sopivan paljon pakkasta, niin että takaisin sisälle tuleminen tuntuu aivan erityisen ihanalta, ja kodin pehmeä lämpö nipistelee iholla. Nyt lunta ei vaan jostain syystä ole tullut enää lisää, tein viimeksi joulukuussa lumitöitä pihalla! Tammikuussa päivät oli harmaita, sumuisia ja liukkaita - piha oli kuin luistelurata. Yleensä sää ei pääse vaikuttamaan mun mielialaan, mutta joskus kai niinkin saa käydä. 


Tammikuun 19. päivä meillä tuli neljäs vuosi täyteen tässä rakkaassa kodissamme Haukkuojalla. Neljä vuotta sitten muutto tapahtui kovassa pakkasessa ja iltapimeällä, päästiin heti opettelemaan leivinuunin lämmittämistä ja tutustumaan vanhan talon talviseen elämään. Meitä oli vastassa pimeä tähtitaivas ja uskomattoman rauhoittava maaseudun hiljaisuus. Ah miten ihania muistoja, ja vieläkin pystyn palamaan siihen sydäntä pakahduttavaan tunteeseen, kun saimme haaveilemamme kodin pitkän etsinnän jälkeen. Siihen aikaan taisin itkeskellä paljon onnesta. <3 


Aika menee kyllä ihan siivillä. Täytän vajaan kahden viikon päästä 34 vuotta, mikä ei onneksi tunnu pahalta lukemalta, mutta tahtomattani siitä tulee vähän sellainen olo, että vuodet vierii kauhean nopeasti. Jälkikäteen ajateltuna kaikki tuntuu hujahtaneen nopeasti ohi, päivät, viikot ja kuukaudet. Pitää ottaa se positiivisena merkkinä siitä, että kun on kivaa, niin aika rientää. Ja paljon kivaa on taas tulossa, esimerkiksi kesällä juhlittavat pikkuveljeni häät. Minusta on aina ollut ihanaa, kun on tulossa jotain todella spesiaalia, mitä odottaa. 


Kevätaurinko on tuonut mukanaan sen ainaisen sisustusinnostuksen ja kaikenlaisia ideoita. Työhuoneen kellertävä pönttöuuni tekis mieli maalata, me haluttais ehostaa saunakennuksessa sijaitsevaa kodinhoitohuonetta (siellä on maailman rumin tapetti), remontoida sisävessa... Onneksi mulle riittää myös uuden sohvatyynyn päällisen ompeleminen, sillä kaikki muut sisustushaaveet tarvisi ison säästöpossun. Kevät on tuonut taas vahvasti esiin haaveilijan minussa, sillä selailen haikeana matkaoppaita ja katselen lentoyhtiöiden tarjouksia. Haaveilu on ihanaa.


Joko teillä muilla on kevät mielessä? Minä iloitsin yks päivä jo pajunkissoista ja tulevasta pääsiäiskokosta ja pitkästä pääsiäisviikonlopusta. Ihana odotella näitä jokavuotisia etappeja kevään varrelta. Pääsiäisviikonloppu yleensä tarkoittaa sitä, että saan siskoja käymään ja voidaan olla koko perheen kesken koolla. Toivottavasti niin käy myös tänä vuonna. Minä oon kyllä kova kiintymään asioihin, ja muodostamaan tunnesiteitä vaikka minkälaisiin juttuihin. Vaikka nyt se kylän iso pääsiäiskokko, joka tuohon tien toiselle puolelle parhaillaan kasaantuu, herättää minussa "iiiiik ihanaaaa" tunnekuohuja jo etukäteen. Kiinnyn myös helposti perinteisiin, jotka on omasta mielestä ihania ja romanttisia ja tärkeitä.


Aurinkoista kevään alkua ja myöskin ihan parasta alkanutta vuotta toivottelen teille ihanille tyypeille, jotka täällä piipahdatte. <3 Loppuun vielä kuvaterveisiä Haukkuojan alkuvuodesta. Kuulemisiin!