tiistai 5. heinäkuuta 2016

Keittiörakkautta

Ihanaa päästä esittelemään jo helmikuussa tehdyn pienen keittiöremontin tuloksia. Vaikka tässä on kerennyt kulua muutamia kuukausia, aihe ei ole vanhentunut, vaan olen ihan joka päivä hirmu iloinen ja tyytyväinen näistä pienistä parannuksista! <3

Päätimme käyttää joulukuussa tulleet veronpalautusrahat järkevästi ja sijoittaa ne kodin laittamiseen, ja keittiössä vaivasi muutamat asiat. Liesituuletin oli vanha ja tehoton, ja muutenkaan se liesituuletinmalli maustekaappeineen ei miellyttänyt. Pöytätasoon upotettu keraaminen liesi oli halki koko leveydeltä, ja kaksi keittolevyistä ei toiminut (näin oli jo ihan taloa ostettaessa). Astianpesukoneen tiivisteet vuosivat sivuista aina tietyillä pesuohjelmilla. Keittiön pöytätasot oli vaaleanbeigeä/harmahtavaa "marmorikuvioista" laminaattia. Keittiönkaappien sävy oli sellainen jännä kellertävä kermanvaalea. Eli muutamia pieniä asioita, jotka kaipasi joko raikastusta tai uusimista.


Puhun mielellään vain pienestä keittiörempasta tai muutoksista/parannuksista, sillä kaikkea ei todellakaan laitettu uusiksi, niinkuin keittiöremontista vois päätellä. Yleensä kun ruetaan uusimaan keittiötä, se tehdään oikein perusteellisesti. Meillä oli yhden päivän ajan täällä yksi kiva remppamies hommissa, hän hoiti sellaiset työt, mitä itse ei olisi osattu tehdä. Muun muassa purkaminen, maalaaminen, tapetointi, noiden avohyllyjen tekeminen ja asentaminen kävi iteltä, ja työmies hoiti tiskialtaan, hanan, astianpesukoneen, lieden ja liesituulettimen asennukset.

Pöytätasot vaihtui kokovalkoisiin, ja tiskialtaaksi valitsin ihanan valkoisen kvartsikomposiittialtaan. Minusta onkin tullut nyt melkoinen tiskialtaan puunaaja, kun koitan pitää sitä hyvänä (eli valkoisena) hoito-ohjeiden mukaan. Olen myös ihan rakastunut tuon uuden hanan muotoiluun ja on se toki muutenkin ollut erittäin hyvä käytössä. Vanha uuni ja pöytälevyyn upotettu keraaminen liesi vaihtuivat ihan perinteiseen, jopa vähän retrohtavaan lattialieteen. Nykyajan liedet on liian modernin näköisiä minun makuun, enkä tykkää myöskään yhtään keraamisesta keittotasosta. Halusimme myös pikkusen tiivistää keittiötä, että seinustan oikealla laidalla olevan leivinuunin eteen saisi lisää tilaa. Uusi lattialiesi ja liesituuletin ovat 50cm leveitä (entiset oli 60cm), joten saatiin ruhtinaalliset 10cm lattiatilaa leivinuunin edustalle. Niin pieni muutos, ettei siihen kukaan muu varmaankaan kiinnittäisi huomiota, mutta iso parannus meille, jotka leivinuunia käytämme.

Keittiönkaappien ovet maalautettiin täällä Haapajärvellä työkeskuksessa. Hyvät ovet sai taas rutkasti jatko-aikaa, ja oikein kohtuulliseen hintaan. Työnjälki oli ihan täydellistä, ja uusi valkoinen väri niin raikas, kun entiseen vertaa. Hyvässä kunnossa olevat laadukkaat ovet sai rutkasti jatkoaikaa, niistä tuli kuin uudet.


Heti silloin ensimmäisenä iltana kolme ja puoli vuotta sitten, kun saimme Haukkuojan talon avaimet käteen, aloitin keittiön välitilan laattojen maalaamisen beigestä valkoiseksi. Nyt päätin tämän pienen keittiörempan yhteydessä maalata kaakelit uudelleen valkoiseksi, ja siihen päälle tein söpöjä vaaleanpunaisia salmiakkiruutuja koristeeksi. En halunnut keittiöstä liian valkoista, se ei ole yhtään meidän tyyliä. Vaaleanpunaiset ruudut on maalattu myös kaakelimaalilla, sekoitin valkoisesta ja pinkistä Ronsealista sopivan sävyn. Ruutujen maalaamisessa oli älyttömän kova homma, tein sitä kuusi tuntia putkeen, ruutu kerrallaan. Onneksi näin jo heti alkuvaiheessa, että lopputuloksesta tulee juuri niin ihana kuin kuvittelinkin. Hyvin jaksoi sitten hoitaa koko urakan kerralla.


Kaikista ihanin muutos on minusta se, että saatiin keittiön ikkunan vasemmallekin puolelle avaruutta ja tapettia. En tykännyt entisestä liesituulettimesta, enkä varsinkaan siitä sen yläpuolella olevasta kiinteästä maustekaapista. Meillä ei ollut siellä juuri mitään, ja se varjosti ikkunaa. Keittiön yläkaappien entiset avohyllyt oli rumat, kaapinrunko hyllyineen ilman ovea. Nyt kun ne poistettiin, saatiin aika paljonkin tuvassa olevaa ihanaa kirsikkatapettia keittiön seinälle. Uusi liesituuletin on niin nätti, ja avohyllyt paljon kauniimmat kuin entiset. Keittiön ikkuna pääsee nyt niin paljon paremmin oikeuksiinsa, kun sen molemmin puolin on poistettu yläkaapit kokonaan.


Selailin vanhoja valokuvia, kun halusin muistella miten paljon keittiö on tässä muutamassa vuodessa kerennyt muuttua meidän omien mieltymysten mukaiseksi. Ja paljon hyvää ollaankin saatu aikaiseksi! Tässä vielä kuvia muutoksista matkan varrelta:

Otin tämän kuvan syksyllä 2012, kun me käytiin katsomassa taloa ensimmäisen kerran. Tämä onkin niitä harvoja kuvia, joissa näkyy nuo keittiön välitilan laatat alkuperäisessä beigessä/vaaleanruskeassa sävyssä. Minulla kun oli niin kamalan kova kiire saada kaakelit heti ensimmäiseksi maalattua, kun pääsimme muuttamaan! :) Tästä kuvasta näkee hyvin, miten paljon ahtaamman näköinen keittiö oli ennen, kun ikkunan molemmin puolin on kaapit, ja iso jääkaappi sekä pakastin vie myös paljon tilaa.

Ensimmäisen asutun puolivuotisen ja hartaan harkinnan jälkeen me päätettiin, että vaihdetaan suuri pakastin ja jääkaappi yhteen yhdistelmäkaappiin. Kaksi ihmistä ei mitenkään tarvi noin jättimäistä pakastinta, jääkaapista puhumattakaan. Osa hyllyistä ammotti tyhjyyttään, ja ei kyllä huvita kuluttaa sähköäkään tuollaisiin turhan isoihin laitteisiin. Suurin syy tälle muutokselle oli kuitenkin tuvan komein ja isoin ikkuna,  joka joutui olemaan ihan kiinni pakastimessa. Ei ollenkaan kaunis ratkaisu!

Tässä tuore lopputulos loppukesältä 2013. Kirsikkatapettia oli enää niin vähän jäljellä, että tuo pakastinkaapin takaa paljastunut pieni seinänpätkä on taidokkaasti kasattu kuudesta eri tapetinpalasesta! :D Tästä muutoksesta on nyt kolmisen vuotta aikaa, ja ollaan pärjätty aivan mainiosti tuolla yhdistetyllä jääkaappi-pakastimella. Riittävästi säilytystilaa meidän tarpeisiin. Ja mikä parasta, koko talon suurin ikkuna tulee nyt kauniisti esiin. Puusohvassakaan ei ole vielä koristemaalauksia. Ja keittiönkaappien beige sävy tulee hyvin esiin.

Jonkin ajan päästä alkoi tuntumaan, että keittiön ikkunan oikealla puolella oleva seinäkaappi pitäisi ottaa pois. Yleensä kun saan jonkin idean, niin sitä sitten yhdessä mietitään pidemmän aikaa, eikä rueta hetken mielijohteesta toteuttamaan. Tätäkin taidettiin suunnitella pidemmän aikaa, kunnes oltiin molemmat samaa mieltä, että ikkunan alla oleva laatikosto ja oikealla oleva seinäkaappi saa lähteä. Tästä kuvasta näkee hyvin, että miten lähellä leivinuunia tuo seinäkaappi on. Se näyttää ihan kauhean tungetulta tuossa ikkunan ja uunin välissä. Myös kaakelit lähti seinästä, tilalle tuli kirsikkatapettia ja puolipaneelia, niinkuin muuallakin tuvassa. 

Tässä vaiheessa (syksyllä 2014) minä olin jo hirmu tyytyväinen meidän keittiöön, oli ihanaa saada se kaappi pois tuosta seinältä varjostamasta leivinuunia! Ikkunan alla ollut laatikosto oli leveämpi kuin kuvassa ruokapöydän takaa pilkistelevä patakaappi, joten jo tämän muutoksen aikana me saatiin leivinuunin eteen lisää tilaa. Nyt kun viimeisimmässä remontissa lattialiesi vaihtui kapeampaan, leivinuunin eteen on tullut yhteensä noin 25-30cm lattiatilaa lisää. Se on iso muutos, kun ennen piti änkeytyä ihan ihme asennossa lämmittämään uunia. Keittiö oli alunperin niin äärimmilleen täyteen tungettu, että on ollut ihanaa saada väljyyttä ja ilmavuutta. 

Pitkään nautiskelin ihan tyhjästä ja avarasta seinästä keittiön ikkunan oikealla puolen, mutta tiesin kyllä että jossain vaiheessa siihen tulee jotain pientä hyllyä tai muuta. Kun sopivan ihanat hyllyt löytyi, ne pääsi paraatipaikalle seinälle. Tästä kuvasta näkee nyt tuon vanhanmallisen liesituulettimen ja sen päällä olevan maustekaapin. Ihanaa, ettei niitä enää ole. 

Lopullinen Haukkuojan keittiö on tässä kaikessa söpöydessään juhannuksena 2016. <3 Nyt en usko, että tarvitsee olla tekemässä mitään pitkään aikaan. Aika vasta tapetoitiin myös tuo jääkaapin vasemman kyljen peittävä seinälevy. Ihana pieni juttu sekin, mutta niin iso muutos parempaan. Ennemmin katselen kirsikkatapettia, kuin valkoista lastulevyseinämää.


Paljon terveisiä Haukkuojan onnellisesta tuvasta, jossa iloitaan joka päivä meille parhaasta keittiöstä. <3

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

No heeiiiii!

Ohhoh, joulusta hypättiin suoraan kesään! Nyt jos pitäisi rueta listaamaan, mitä tässä alkuvuonna on tapahtunut, niin menisi luultavasti hetken aikaa mietiskellessä. Anteeksi tämä hiljaiselo, jos siellä on ollut linjoilla joku, joka on kaipaillut uusia kuulumisia. Kun vuorokauden tunnit ei riitä, niin olen unohtanut blogin kokonaan ja nyt onnistuin jopa olemaan potematta huonoa omatuntoa siitä. Instagram on vienyt mut mennessään, se on niiiiin ihanan helppo ja nopea tapa pitää kuvapäiväkirjaa kivoimmista hetkistä. Kauniit kuvat on se mun juttu, tykkään valokuvata ja visuaalisena ihmisenä rakastan kauneutta kaikessa; kuvissa, väreissä, luonnossa, maisemassa, rakennuksissa, esineissä, hetkissä...

Blogin pitäminen on aika työlästä (jos vaikka vertaa siihen Instagramin helppouteen), ja olenkin rauhassa odotellut inspiraation palaamista. Tänään oli se päivä! Monta vuotta vanha, viimeisiään vedellyt läppäri on aika vasta korvattu uudella tietokoneella, ja hirmu vanha, huonosti toimiva versio Photoshopista on päivitetty uudempaan. Olen tässä hiljalleen opetellut käyttämään uuden tietokoneen vierasta käyttöjärjestelmää, ja nyt aletaan olla sillä tasolla ettei mun tarvi hermostua joka välissä siitä että en osaa tai löydä jotakin. Ihanaa, kun elämä taas helpottuu, työjutut tietokoneella sujuu paremmin ja jää vaikka aikaa bloggaamiselle! :)

Minäpä sanon samantien heipat, sillä kuvat ne on täällä blogin puolellakin pääasiassa. Uusia juttuideoita on onneksi jo mielessä, joten enää ei tule näin pitkää taukoa. Voisin esimerkiksi esitellä keittiössä (jo helmikuussa) tehtyjä muutoksia eli parannuksia, joista iloitsen vieläkin joka päivä. Nyt toivottelen mitä ihaninta juhannusviikonloppua kaikille! Toivottavasti saatte viettää sen juuri niin kuin itse haluatte, ja tärkeässä seurassa. Loppuun kuvaterveiset Haukkuojan kesäpihasta kesäkuussa  2016. Moikka!












tiistai 22. joulukuuta 2015

Jouluiloa!







Me ollaan täällä jo useamman päivän ajan nautiskeltu joulukuusen ihanasta tuoksusta ja tunnelmavalosta. Välillä on ollut kiirettä ja pitänyt juosta paikasta toiseen, mennyt vähän myös yövalvomisen puolelle. Joululahjojen tekeminen jäi viime tinkaan, kun olen vielä tänäänkin tehnyt viimeistä asiakastyötä. Ollaan joulukyläilty ystävien luona ja käyty kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja, jotka on kyllä sanansa mukaisesti erittäin kauniita <3.

Minä olen kyllä jo ihan valmis vastaanottamaan tämän odotetun joulun ja joulurauhan, levon ja laiskottelun. Aion nauttia perheen ja rakkaiden sisarusten seurasta, käydä maailman parhaita mummua ja vaaria tervehtimässä, syödä hyvin ja hyvää, katella jouluelokuvia peiton alla sohvalla ja olla vaan hyvällä omatunnolla. Sitä samaa toivon myös teille! <3

Hurjan kaunista, onnellista joulua jokaiselle!

torstai 17. joulukuuta 2015

Erilainen joulupuu






Jouluterkkuja Haukkuojalta! Meillä on laitettu tällä viikolla joulupalloja kuusen lisäksi myös ulos. Ideoin jo vuosi sitten, että voisin laittaa kuusenkoristepalloja myös talon vieressä nököttävään vaahteraan roikkumaan, mutta silloin se jäi vasta mietintään. Nyt halusin kokeilla, että mitä ideastani tulisi, ja sehän toimikin hyvin. Pujotin joulupallon yksi kerrallaan valkoiseen paperinaruun ja kiinnitin jokaisen pallon solmulla omalle paikalleen, ettei ne valuisi miten sattuu nauhaa pitkin. Jännitti laitella palloketjuja paikoilleen, sillä ei ollut hajuakaan tuleeko ne näyttämään oikeasti yhtä kivalta kuin mun kuvitelmissa. Ja kyllähän ne näytti, tuli tosi söpöt joulukoristukset ja nuo punaiset pallot näyttää niin kauniilta valkoisen maiseman kanssa! <3 

Enää viikko jouluun, nautiskelkaa tästä ihanasta odottelusta ja jouluvalmisteluista. Ei ressiä mistään!

torstai 3. joulukuuta 2015

Jouluiset paperitimantit


Ruokapöydän päällä olevasta kattohirrestä roikkuvat paperitimantit sai vaihtua jouluisiin! Punaisen eri sävyjä, valkoista, ihanaa vaaleanpunaista ja pinkkiä... niillä ei voi mennä pahasti vikaan.


Jäin viimeksi niin koukkuun näiden timanttien tekemiseen, että halusin vielä pysyä samalla koristelulinjalla. Tuohon kattohirteen on niin hauska ripustella kaikenlaista, että joulun jälkeen voisin vaihteeksi keksiä jotain uutta!


Näihin löytyy niin hyvä, kuvallinen ohje netistä, että en ole ruennut itse tekemään ohjeita. Paperitimanttien taitteluohje löytyy täältä: KLIK! Mulla oli jo pitempi aika vierähtänyt viimeisimmästä timanttien taittelukerrasta, mutta noiden hyvien ohjeiden avulla se palautui taas äkkiä mieleen.


Punainen jouluviirinauha on tullut jo vaihdettua ikkunaan, samoiten puusohvan tyynynpäälliset punaisiin. Vielä kun joulukuusen ja lumen saisi, niin johan alkaa olla joulumieli täydellinen.


Voi kun kerkeäisi useammin askartelemaan, sillä nyt on niin mielettömän kauniita papereita ja kartonkeja saatavilla! Ja ylipäätään kaikkea mahdollista askarteluhärpäkettä. Aina silloin tällöin kun pääsee johonkin isoon kaupunkiin shoppailemaan, meinaa mennä vähän höpsis kaikissa askartelu- ja käsityötarvikekaupoissa.


Puuhelmet on mun lempparihelmiä. Aina yhtä ihanan näköisiä, ihan sama mihin niitä laittaa koristeeksi. Onneksi niitä löytyy omasta takaa monia värejä ja kokoja, niin voin inspiraation iskiessä koristella jotain puuhelmillä.


Oispa ihanaa jos olis niin paljon erilaisia tuoleja jemmassa, että voisin jouluksi vaihtaa ruokapöydän ääreen vaan kaikkia punasävyisiä tuoleja. Mulla on nyt ihan kauhia punavillitys päällä, johtuu varmasti tuosta ihanasta tulollaan olevasta joulusta, ja laantuu taas sen jälkeen.


Kello on 3:25 yöllä, ja täällä minä vielä kukun valveilla! Meillä on lauantaina avoimien jouluovien päivä täällä mun työhuoneella, ja tietysti samalla koko kodissa. Järjestelyt ja viime hetken tekemiset valvottaa, ja oon muutenkin aikamoinen yökukkuja, joten tämä ei oo mitään ihmeellistä. Kun on jotain jännittävää luvassa, ei millään malta nukkua. Hyvää yötä tai huomenta sinulle! :)

lauantai 21. marraskuuta 2015

Helyhommia

Joulu se on ihmisen parasta aikaa! Ainakin minusta. Joulun odotuksessa korostuu ihan kaikki, mitä rakastan elämässä niin paljon, eli kodin rauha, perheen ja ystävien kanssa vietetty kallisarvoinen aika, tunnelma ja perinteet, itsetekeminen niin lahjoissa, koristeluissa ja syömisissä, hyvä mieli ja sydäntä pakahduttava onnellisuus, mummula, lumi, talvi, kynttilät... hössöttäminen!

Viime viikonloppuna Tampereen kädentaitomessuilla päätin, että kun sieltä kotiudun ja saan tavarat maanantaina purettua, otan päivän tai kaksi ihan omaa aikaa ja laittelen joulua kotiin, että siitä kerkeää nauttia kunnolla. Sitten voin taas hyvillä mielin palata niiden työhommien pariin ja loppuvuoden viimeisten tuotteiden valmistamiseen, eikä tarvitse hätäillä että joulun laittaminen vaan siirtyy ja siirtyy kiireiden takia. Ja minähän pidin päätöksestäni kiinni.


Tällä viikolla on tullut näperreltyä kaikenlaista kaunistusta jouluksi. Samalla vaivihkaista siivoilua, mikä tuli myös tarpeeseen. Eipähän jää suurta joulusiivousurakkaa, vaikka ei meillä ihan sellaisia jouluperinteitä edes ole ;). Tämä helyhomma-nimellä esiintyvä kaunistusnäperrys on oikeastaan niin turhanpäiväistä hömppää, että monikaan ei varmaan jaksaisi alkaa koristelemaan kynttilöiden metallimansetteja. Ei se minustakaan tarpeellista ollut, mutta sitäkin kivempaa! Jos kerran tällainen idea mieleen putkahti, niin sitten joululaulut soimaan ja helmivarastoja penkomaan.


Minun onneksi niitä helmiä riittää, on eri kokoja, värejä ja materiaaleja, mistä valita. Kaikista mukavinta on innostua jostakin, mihin sulla löytyy heti kotoa tarvittavia matskuja. Minä en nykyään ihan hirveästi enää tee lasihelmikoruja, joten niitä raaski hyvin käyttää näihin helyhommiin. Ja nämäkin koristelut voi joskus purkaa, jos kyllästyttää, ja käyttää helmet uudelleen johonkin muuhun.




Noissa metallimanseteissa oli jo valmiiksi neljä reikää jokaisessa, luultavasti juuri jotakin tällaisia riippuvia koristeita varten. Minä porasin jokaiseen vielä neljä reikää lisää, että sain enemmän helmirimpsuja roikkumaan. Näistä kynttilänjaloista uusine koristeineen tuli aika ihanan itämaisen ja boheemin näköisiä. Sopii hyvin tänne meille värien ja tyylien sekametelisoppaan. Jos vain tykkää krumeluurista ja koristeista, niin erilaisilla helmillä saa jos minkälaisia juttuja aikaan kun antaa mielikuvituksen lentää! :)

Saatiin lunta!



Ihanan lumiset terveiset Haukkuojalta! Eilen illalla se alkoi, nimittäin hartaasti odotettu ensilumen tupruttaminen. Illalla piti jo käydä fiilistelemässä pihalla hyppien, ja tänä aamuna heräsin viideltä. Uni ei enää tullut millään, kun miljoona asiaa ja ideaa sinkoili mielessä, ja päätin sitten nousta aikaisin ylös. Lumi oli vielä tallella, ja sitä oli tullut lisääkin.

Talvi on mun lempivuodenaika, ollut aina. Kevään, kesän ja syksyn tulo on joka vuosi aina yhtä ihanaa, mutta talvi on silti se kaikkein odotetuin. Ehkä tällä mun jouluhulluudella on myös iso osa asiaan, sillä talvea ja joulua odotetaan yhtäaikaa, ja ne kuuluu ehdottomasti yhteen. Lumeton joulu on ihan kamala ajatus. Luminen maisema on minulle ehkä se kaikkein kaunein maisema. Siinä on jotakin niin rauhoittavaa, hiljaista ja kaunista!

Loppuvuodessa on muutenkin sellaista hienoista juhlallisuuden tuntua koko ajan läsnä. On monenlaisia juhlapäiviä ja kulunut vuosi alkaa olla päätöksessään. Minulla ei tule kyllä oikein mitään muuta kuin hyviä asioita mieleen tästä vuodesta. Elämä on ollut kuitenkin koko ajan onnellista niiden tärkeimpien asioiden osalta, vaikka nyt jonain kuukautena oiskin saattanut olla raha tiukassa tai liian hektistä. Ne on sivuseikkoja, kun kotona on asiat hyvin ja läheisillä kaikki kunnossa. Ensi vuodesta mulla on hyvä tunne, oon päättänyt että siitä tulee huippukiva vuosi! Uskon onnennumeroihin vain aika leikkimielisesti enkä mitenkään kovin vakavasti, mutta numero 16 on ollut jo nuoresta asti jonkin sortin onnennumero tai lempinumero mulle. Siksipä ensi vuosi näyttää lupaavalta. Ei mitään isoja odotuksia, mutta varmasti kaikkea mukavaa tulee tapahtumaan, sillä onhan se paljon itsestäkin kiinni.

Lumisia lauantaiterveisiä kaikille! Toivottavasti saadaan tää ihanuus pysyvästi maahan.

lauantai 31. lokakuuta 2015

Syyslomailua Kööpenhaminassa


Niin se on kohta jo kaksi viikkoa tästä reissusta! Ihanaa katsella näitä kuvia ja muistella niitä neljää lomaillen vietettyä kiireetöntä päivää ihan parhaassa seurassa. Reissukavereina oli Jasso-mieheni lisäksi kolme kappaletta omia sisaruksiani ja siskon mies. Pikkusiskoistani se pienin, eli Reeta, keräsi parin vuoden ajan ihan itse rahaa matkaa varten ja maksoi itse omat lentolippunsa ja osuuden majoituksesta sekä tietysti omat shoppailut. Ja hänen eka kertansa lentokoneessa oli myös jännää, ja teki reissusta vielä ainutlaatuisemman. Nyt sitten säästetään rahaa uuteen matkaan, tottakai! :)


Minä halusin kaikista eniten päästä näihin maisemiin Köpiksessä, eli tämä kuvankaunis Nyhavn on houkutellut kovasti. Meillä kävi ihan huippu tuuri, kun löydettiin Nyhavnista edullinen ja tosi hyvä asunto, joka vuokrattiin loman ajaksi. Hotellit oli kalliimpia, ja onhan se nyt paljon kivempaa vallata kokonainen asunto ja viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Näitä älyttömän kauniita näkymiä saatiin ihailla aamusta iltaan, kyllä oli tunnelmallista iltaisinkin kävellä ihailemassa noita laivoja ja värikkäitä taloja. Tuossa Nyhavnin varrella oli myös kivoja ravintoloita, joten niitäkään ei tarvinnut lähteä kaukaa etsimään.


Oli kivaa, kun meitä lähti reissuun neljä aikuista, joten koko ajan ei ollut pakko kulkea kaikkien yhdessä. Anna-sisko jaksoi shoppailla kahden alaikäisen, ekaa kertaa matkoilla olevan kanssa, ja me saatiin Jasson kanssa kierrellä vähän erilaisissa paikoissa. Yhtenä päivänä suunnattiin Kastellet-linnoitusta ja sitä ympäröivää puistoa ihailemaan. Siinä lähettyvillä sijaitsee Pieni merenneito -patsas, joka tuli nyt myös nähdyksi. Seuraavana päivänä suunnattiin jälleen kahdestaan tutkimaan meitä kiinnostavia paikkoja ja kiertelemään antiikkiliikkeitä. Norrebron kaupunginosassa Ravnsborggadella pitäisi matkaopaskirjan mukaan olla yli 30 antiikkiliikettä, ja pitäähän nyt sellainen paratiisi nähdä. Onneksi me ei löydetty näitä kaikkia liikkeitä, mutta ihan tarpeeksi monta että saatiin tehtyä kivoja ostoksia. Näissä liikkeissä ei ole hienoa antiikkia, vaan enemmänkin talonpoikaistavaroita ja huonekaluja jne. Meidän mukaan tarttui vain pieniä asioita, kuten pari aivan ihanaa peltirasiaa, useat valokuvakehykset ja pari aukeamaa yli sata vuotta vanhasta kasvistokirjasta. Niistä saa hienot taulut.


Antiikkikauppareissulta palatessa pysähdyttiin yhteen Nyhavnin ravintoloista syömään smörrebrödit, eli semmoset hyvät voileivät, joka on yksi tanskalainen herkku. Jäätiin ulos syömään katoksen alle ja huopiin kääriytyneinä. Kuumaa juomaa ja oma kulta siinä vastapäätä, ja tämän lisäksi paikalle tuli katusoittaja kitaran ja vahvarin kanssa laittelemaan soittokamoja kuntoon, ihan siihen parin metrin päähän meidän pöydästä. Odoteltiin myhäillen, että mitähän sieltä tulee, ja voi miten ihana hetki siitä tulikaan! Tämän tsekkiläisen (Jasso kävi häntä jututtamassa) hobitin näköisen katusoittajan eka biisi avas mulla sellaiset kyynelpadot, että huh! Mikä ihana raspikurkku ja sydäntäraastava kitarasoundi. Harmi kun en tunnistanut sitä ekaa kappaletta, mutta se oli hurjan kaunis. Mää niin rakastan semmosia singer-songwriter-miesmuusikoita, kuten John Mayer, Eddie Vedder, Ed Sheeran, Glen Hansard ja tämä trubaduuri soitti just samantyylisiä biisejä. Me istuskeltiin siinä viiden kappaleen ajan ja mun kyyneleet ei vaan loppuneet. Eikä ees hävettänyt yhtään. Oisin voinut antaa kaikki käteisvarat tälle miehelle ja kyllä hän taisi aika monta tanskan kruunua meiltä saadakin. Tämä hetki jäi erityisen ihanana, tunteikkaana muistona mieleen reissusta.




Yksi ihan pakollisista käyntikohteista oli tietysti Tivoli, ja minä olin erityisen innoissani kun tiesin että siellä on menneillään halloweenkausi. Odotin niin suuria siltä, ja kokemus jopa ylitti kaikki odotukset. Ihan joka ikinen pieni kohta oli somistettu halloween-teeman mukaisesti, siis mikä uskomaton unelmatyöpaikka somistajalle! Me mentiin ilta-aikaan, että nähdään tietyt esitykset ja saadaan nauttia niistä tuhansista ja tuhansista upeista valoista. Nämä Tivoli-kuvat on suurimmaksi osin pikkusiskon ottamia, kun oma kamera jäi kotiin ja puhelimen kamera ei ollutkaan enää mun kaveri hämärällä. Nyt jälkikäteen harmittaa ihan kamalasti, että miksi ei menty vielä uudemman kerran päiväsaikaan jonain toisena päivänä... Siellä ois jaksanut kierrellä ja ihastella lisää, sillä varmasti moni huippu juttu jäi huomaamatta.










Pienestä sateen tihkuttelusta huolimatta Kööpenhamina näin syksyllä oli oikein kaunis. Ja sitä vettä ei tosiaan tihkutellut koko aikaa, eikä se muutenkaan menoa haitannut. Käveltyä tuli paljon, ruoka oli ihanaa! Siis superihanaa tällaisen mielestä, joka asuu paikkakunnalla jossa ei ole ainuttakaan ravintolaa. Kööpenhaminaan vois mielellään lähtä uudelleenkin, sitten joskus kun on kaikki muut kiinnostavat paikat koluttu. Näiden halloween-kuvien myötä tunnelmallista pyhäinpäivää kaikille, minä alan nyt viettämään tyttöjeniltaa sen kaikista pienimmän pikkusiskon kanssa! ♥