tiistai 10. heinäkuuta 2018

Hei taas pitkästä aikaa!


Ohhoh, viime kerrasta on melkein kokonainen vuosi aikaa! Ja mikä parasta, en ole potenut ollenkaan huonoa omatuntoa blogin heitteillejätöstä. Siksipä palaankin tänne nyt kevyin mielin kertomaan kuulumisiamme. Mietin samalla, mitä kuluneeseen vuoteen on sisältynyt, ja pää lyö näin aluksi ihan tyhjää. 


Elämämme on ollut ihan tavanomaisen arkista, emme ole oikein käyneet missään tai tehneet mitään erikoista. Eihän sitä aina tarvitsekaan? Kun katselen näitä kuvia, niistä tulee lämmin ja onnellinen olo siitä, että meidän on näin hyvä olla ihan vain kotona.


Onneksi olen ottanut omaksi ilokseni kauniita kuvia, joten niistä saa nyt sisältöä tänne blogiin, jos joku ihanainen vielä eksyy tänne katselemaan. Ja Instagramissa (@haukkuoja) olen ollut aktiivisempi, siitä tykkään kovasti edelleen. Blogikirjoittelusta lomailu on tarkoittanut myös sitä, että en ole käynyt lukemassa lempiblogejani (anteeksi), mutta onneksi on tuo Instagram. Blogeja tykkään lukea tietokoneella, en ollenkaan puhelimella. Minä haluan edelleen käyttää isoa näyttöä nettisivujen selaamiseen. Olenko ainoa? En voi sietää mobiilisivustoja. Täytyisi varmaan koittaa päästä sinuiksi niiden kanssa. Pöytätietokone sylissä ei voi istua iltaisin sohvalla...


Viime syksystä ja talvesta minulle ei tule mitään erityistä mieleeni. Muistan vain kaikkia ihania tunteita, tunnelmia ja ilonaiheita. Kauniin, rakkaan joulun, jota aloin fiilistellä jo reippaasti etukäteen. Talvi oli niin kaunis ja oikein runsasluminen. Juuri oikeanlainen minun mieleeni. Saimme elellä aivan upeassa talven ihmemaassa, josta punamultainen kuurankukkien koristelema kotimme erottui komeasti pakkaslumen keskeltä.


Mutta sitten; viimeiset neljä kuukautta jokaikisen päiväni on täyttänyt huoli terveydestä. Hiihtoloman päätteeksi sairastuin, ensiksi jonkin sorttiseen hengitystieinfektioon. Kolmen ensimmäisen tukkoisen ja tulehtuneen viikon jälkeen asia alkoi huolestuttaa ja aloinkin reagoida siihen pahasti hätääntyen. Kenties ihan vain tavallinen flunssa sai monenlaisia jatko-oireita ja stressaantunut mieli vain pahensi asiaa ja oireilua. Hengitystievaivat sai pelkäämään astmaa, ruoansulatusvaivat sai epäilemään refluksitautia. Huolestuin, onko kodissamme jotain ongelmaa joka aiheuttaa minulle allergiaa. Kannattaako minun työskennellä pölisevien kankaiden kanssa? Lääkärissä ravaaminen ei tuonut apua, en saanut toivomiani tutkimuksia ja kaipaamaani selvyyttä asiaan. Luulin, että lääkäri osaa kertoa mikä tauti minulla on, ja antaa siihen lääkkeen joka parantaa. No eihän asiat niin oikeasti mene. Lääkäritkään eivät tiedä kaikkea, voivat vain arvailla. Viikot kuluivat ja aloin olla hyvin pahasti ahdistunut tilanteesta enkä oikein tuntenut olevani oma itseni. 


Huhti-toukokuu oli raskainta aikaa, olin hyvin ahdistunut kaikesta. Siinä vaiheessa en pystynyt ollenkaan ajattelemaan, että miten jaksan tulevan kesäkuun jne. En halunnut astua jalallanikaan työhuoneeseeni. En voinut sopia mitään menoja tai ajatella tapaavani ketään ilman, että se olisi aiheuttanut raskasta ahdistuneisuutta. Hukkasin ilon kaikista pienistä arkisistakin asioista ja tekemisistä, joista olin ennen nauttinut. Olin kauhean itkuinen ja iloton päivittäin. Olin jännittynyt ja stressaantunut. Oli huolta toimeentulosta, talosta ja tulevaisuudesta. Aloin välttelemään hyvin monia ruoka-aineita, kun epäilin että sopiiko ne minulle ollenkaan. Kävin parilla tavallisella lääkärillä ja nenä-kurkku-erikoislääkärillä. Kävin astmakokeissa ja hain keskusteluapua terapiayksikön puolelta. Hakeuduin myös fysioterapiaan ompelu -ja työskentelyasennoista aiheutuvien jatkuvien kipujen takia. Sieltä olen saanut hyvää hoitoa niska-, hartia- ja selkäkipuihin. Pikkuhiljaa myös mieleni on alkanut rauhoittua, enkä enää niin kovin huolissani jatkuvasti tarkkaile jokaista pientä tuntemusta. Tällä hetkellä siitepölyallergia aiheuttaa päivittäistä oireilua ja sen lääkitys ei tunnu ihan riittävältä, eikä astmakokeidenikaan tuloksia ole vielä käyty lääkärin kanssa läpi. Olen kuitenkin nyt ihan rauhallisin mielin, ja tiedän että pääsen elokuun alussa puhumaan asiasta. 


Pari tuntia sitten en edes ollut ajatellut kirjoittaa tänne ihan kaikkia kuulumisiani, mutta näin ne paljon mielessä pyörineet asiat vain luonnostaan muotoutuivat lauseiksi nättien kuvien sekaan, joissa kaikki vaikuttaa olevan täydellisesti. Aina ei tarvitse jaksaa olla hyväntuulinen, positiivinen, iloinen. Jos elämässä ajautuu tilanteeseen, jossa tarvitsee kuuntelijaa, voin lämpimästi suositella terveyskeskuksen terapiapalveluja. Ne on kaiken lisäksi täysin maksuttomia. Minä olen saanut käydä aivan mielettömän ihanan hoitajan luona juttelemassa, ja siitä on ollut apua. Lisäksi olen kiitollinen ihanasta puolisosta, perheestä ja ystävistä, joista on ollut paljon tukea. Pitäkää rakkaiden ihmisten kanssa toisistanne hyvää huolta.


On ollut ihanaa huomata, että olen alkanut tuntea oloni taas enemmän omaksi itseksi. Olen tarttunut taas kameraan, uskaltautunut työhuoneeseen. Mieleni lähtee taas omin päin suunnittelemaan kaikenlaista menoa tai tekemistä, eikä ahdistu moisista ajatuksista. Kun päähäni putkahtaa vaikka että syksyllä olisi ihanaa vuokrata sisarusporukalla mökki, sen ajatteleminen ei tuo ahdistuksen aaltoa mukanaan. Olen suunnitellut pihakirppistä ja ostimme myös liput paikalliselle, pienelle festarille. Elämässä alkaa taas olla iloa ja muuta ajateltavaa. Nukkumaanmennessä pystyn jo ajattelemaan muutakin, kuin että mitä haluaisin kertoa tai kysyä lääkäriltä.


Olen taas tosi pitkästä aikaa innostunut pienistä sisustushommista ja isommistakin remppahaaveista. Mies on vähintäänkin yhtä innoissaan kaikessa mukana, kun hän niin tykkää että on jotain projektia minkä parissa puuhailla. Nyt hänellä on hionnassa aitasta löytyneet vanhat ruokapöydän penkit, ja aiomme vaihtaa tupaan ruokapöydän ääreen tuolien tilalle vaihtelun vuoksi penkit. Siitä tulee niin ihanan näköinen kokonaisuus, odottakaapa vain.

Aiemmin keväällä keittiön patakaapin muutamat osat puhdistettiin puupinnalle, ja nyt kaappi miellyttää taas enemmän. Olin aina vähän tyytymätön valitsemaani vihreään väriin, jolla maalasin laatikot ja ovien reunukset.


Pieniä ehostushommia on tekeillä myös kodinhoitohuoneeseen ja sen yhteydestä löytyvään pikkuvessaan. Meidän pesutilat sijaitsee ulkorakennuksessa, josta löytyy saunan ja suihkutilan lisäksi kätevä kodinhoitohuone. Siellä on entisten asukkaiden valitsemat materiaalit, kuten siniset kaapistot ja aika ruma tapetti, jossa on valkoisella pohjalla punaisia ja sinisiä roiskeita. Näitä pintoja on nyt katseltu viisi ja puoli vuotta päivittäin ja haaveiltu, että joskus kyllä pistetään hösseliksi. Löysimme viime viikolla alennusmyynnistä todella edullisesti nätin tapetin, joka sopii hyvin sinisiin kaapistoihin. Nyt saadaan viimein pientä raikastusta niihinkin tiloihin. Puunvärisen paneelikaton valkoiseksi maalaus on aloitettu, mieheni maalailee sitä vapaa-aikansa mukaan. Todella ihanaa tehdä pieniä, piristäviä remppajuttuja ja vieläpä edullisesti. 


Ensi viikolla mieheni kesälomailee, joten minä myös. Mitään ei ole lyöty lukkoon, mutta aikomuksena olisi poistua välillä omalta tontilta ja käydä ihastelemassa kaunista kesää muuallakin kotimaassa. Pääsemme veljeni ja hänen vaimonsa luokse turisteiksi kauniiseen Vaasaan, joka on minulle ihan outo kaupunki, mutta kuuleman mukaan aivan ihana paikka kesäisin. 




Arjessa ja lomailussa on molemmissa puolensa, pitää muistaa ottaa ilo irti molemmista. Kesällä melkein jokaisessa päivässä on pientä loman makua, jos sää on lämmin ja aurinkoinen. Nauttikaa ihanista päivistä ja kaikista pienistäkin asioista. Tätä valoa jatkuu vielä pitkään. <3

Kuulemisiin! 

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Makuuhuoneen uusi tapetti-ihanuus

Vielä joku aika sitten ajattelin, että en voisi ikinäkoskaanmilloinkaan kyllästyä makuuhuoneen siniseen ruusutapettiin. Se oli pitkään lempitapettini, niin värien kuin ihanien isojen kukkienkin takia. Sitten kävikin niin hassusti, että rupesin yhtäkkiä näkemään tapetin uusin silmin, ja siinä alkoi häiritä muutamatkin piirteet. Olin pitkään hissukseen asiasta, ja tuumailin itsekseni useita kuukausia, ennen kuin uskalsin kertoa miehelle tapetinvaihtosuunnitelmista. Siinä vaiheessa olin jo itse tarpeeksi varma päätöksestä, joten eipäs siinä sitten tarvinnut enää jahkailla, vaan laitettiin uutta unelmatapettia tilaukseen. Pip Studion Birds in Paradise vaihtui Pihlgren ja Ritolan siniseen Svinhufvudiin.


Pönttöuunin takana on muurattua seinää kahteen suuntaan, ja ne oli tähän asti kellertävät, kuten pönttöuunikin. En voi käsittää, että miten me ei olla keksitty aiemmin maalata niitä pätkiä?? Tuo nurkka on nyt niin paljon paremman näköinen, kun maalattiin muurit seinän kanssa samalla sinisellä. Tämän blogijutun lopussa on ennen ja jälkeen -kuvat pönttöuuninurkkauksesta. Enää uunin väri ei häiritse, vaan nyt se sopii hyvin kokonaisuuteen ja säästymme suunnitellulta pönttöuunin maalausurakalta. Jes!


Meillä on samaa ihanaa Svinhufvud-tapettia myös eteisessä, ja silloin puntaroin kovasti että laitetaanko tätä eteiseen vihreänä vai sinisenä. Päädyimme vihreään, ja se oli kyllä aivan oikea valinta pieneen eteiseemme. Sininen Svinhufvud jäi kuitenkin mieleeni ja päätin, että sitä olisi saatava meillä joskus jonnekin seinälle, sillä se on niin uskomattoman kaunista kaikkine värisävyineen. Tapetti olikin yllätyksekseni poistuva tuote, joten onneksi kerkesin saada sitä riittävän määrän vielä. Kerrankin hyvä tuuri!


Makuuhuoneen tyyli muuttui muutenkin kuin tapetin osalta, eli myös valokuvakehykset lähti vaihtoon. Myin kaikki entiset kehykset alkukesän pihakirppiksellä pois, ja tilalle halusin erilaisia kullan sävyjä yhdistettynä vihreään ja siniseen. Minähän olen ihan mahdoton valokuvakehyksien hamstraaja, joten suurin osa kehyksistä löytyi jo omasta takaa. Seinällä on nyt sekalainen satsi kirppislöytöjä, matkamuistokehyksiä mm. Köpiksestä ja Veronasta, ja muutamia kehyksiä ihan kaupoistakin. Tarvitsin tätä kokonaisuutta varten pari kehystä lisää, ja löysin ne samana päivänä paikalliselta kirpputorilta. Valokuvakehyksiä on kyllä aina hyvin tarjolla kirppiksillä. Nyt tykkään taas tästä muistojen seinästä ihan älyttömästi, siitä tuli juuri sellainen kuin halusinkin! Kuvissa on rakkaita ihmisiä ja käytyjä matkakohteita, joihin on ainainen kaipuu takaisin.



Seinävalaisimien varjostimet ei enää sopineet uuteen tapettiin, joten vaihdoin varjostinkehikoihin uudet kankaat ja koristelut. Käsityöläisen kunnollisista tarvikevarastoista oli taas hyötyä, ja löysin kivan kankaan ja muut hömpötykset omasta kaapistani. Kattovalaisin meiltä vielä puuttuu, mutta onneksi sillä ei ole kiirettä näin valoisana kesänä. Aikaisempi valaisin, pinkki kattokruunu, lähti pihakirppiksellä jo uuteen kotiin. En oikein vielä tiedä, että minkälaisen valaisimen haluaisin kattoon, joten siksi ei passaa tehdä nyt mitään hätäisiä hankintoja. Haluaisin ehkä jotain, missä metalliosat on antiikkikultaisia, mutta en tiiä olisko se jonkinlainen kristallikruunu vai muunlainen valaisin. Mikään ei ole vielä oikein sykähdyttänyt, ja kauhean kalliskaan se ei voi olla. Ehdotuksia otetaan vastaan! :)








Olipa aika ihana katsella nyt kuvia vanhasta tapetista ja siitä, millainen makuuhuone oli vielä vähän aikaa sitten. Oli kiva huomata, että vanhaa ei ole ikävä, ja tapetinvaihto ei harmita tippaakaan. Silloin se on hyvin onnistunut muutos, ja me molemmat ihastuttiinkin jo heti samantien uuteen, rauhallisempaan makuuhuoneeseen. Tämän talon asukkailla on aikamoisen hyvät unenlahjat, mutta jos se vaan on mahdollista niin nyt nukuttaa vielä paremmin!

Aurinkoista viikonloppua sinulle. <3

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kevättä uudessa matossa

Heipähei ja mukavaa huhtikuuta! Ihanaa aikaa tämä kevät, taas se tuntuu vuoden tauon jälkeen niin innostavalta. Minulla alkoi jo kesäloma, nimittäin kudontapiiristäni! :D Kansalaisopiston kurssit on tällaisia tynkiä, meillä on kudontaa muistaakseni noin kymmenisen iltaa syyslukukaudella ja ehkä kaksitoista iltaa kevätlukukaudella. Toki saisin käydä kutomassa myös omalla ajallani, mutta mulla ei ole siihen oikein aikaa eikä kulkuneuvoakaan. Siksipä minun kudontatyöt sujuukin aika hitaaseen tahtiin, kun käyn vain kerran viikossa muutaman tunnin ajan harrastelemassa.  Tämän kevään tuotokseni on yllätysyllätys matto! Pääsin syksyllä niin hyvin matonkudonnan makuun, että halusin tehdä toisenkin maton. Tämä (klik) jouluksi valmistunut ihanuus pääsee nyt kesän ajaksi säilöön.



Syksyn aikana kutomani maton malli oli tämä Lankavan sivuilta löytyvä Pitsiraita (klik). Tykkäsin mallista niin paljon, että halusin käyttää kevätmatossani samaa. Muutin kuitenkin ohjetta vähän omin päin. Halusin, että kuvioraitojen välille tulee vähän enemmän väljyyttä, joten suunnittelin tuollaiset yksiväriset turkoosit ja vihreät raidat väleihin. Lopputulos toimii hyvin, eikä maton alkuperäinen malli kärsi yhtään. Matonkuteiden värit valikoitui sen mukaan, mitä värejä meillä löytyy jo entuudestaan tuvasta. Enhän minä tuosta pinkistä pääse mitenkään eroon. <3



Kun mattoa kutoo, on vähän vaikea hahmottaa lopputulosta ja kokonaisuutta, sillä matto kiertyy piiloon rullalle tukille sitä mukaa kun kutoo. Minä epäilin ihan kauheasti näitä värivalintojani, vaikka tiesin että niiden pitäisi kyllä sopia aivan mainiosti kesäiseen Haukkuojan tupaan. Jotenkin nuo värit näytti kudevyyhteinä aivan kauhen äklöiltä vierekkäin, ja en ollut yhtään varma että matosta tulee hyvä kokonaisuus. Kun aloitin kutomisen, sain jo vähän paremman fiiliksen tulevasta, ja kun matto viimein irrotettiin kangaspuista ja levitettiin ekan kerran täyteen mittaansa, olin jo aivan ihastunut. Se on aivan täydellisen ihana ja pirtsakka tapaus. Luonnonvalkoinen kuviointi tulee kauniisti esiin kirkkaita värejä vasten.




Joudun jo heti maanantaina luopumaan matosta hetkeksi, sillä minun pitää viedä se kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, johon kerätään kaikkien käsityöpiirien teokset. Eipä mittään, saanhan sen sitten taas takaisin kotiin näyttelyn jälkeen. Mitenkäs teillä muilla, joko kodissa näkyy kovasti kevät ja pääsiäinen? Hain eilen ison kimpun pajunoksia, mutta muuten jää pääsiäiskoristelut tekemättä. Navetan taakse on kasaantumassa meidän ihan ensimmäinen ikioma pääsiäiskokko, joten me vietetään pääsiäistä perheen kesken saunoen ja kokkoa polttaen.

Ihanaa viikonloppua jokaiseen kotiin! <3

toivottelee  Heini

tiistai 21. helmikuuta 2017

Pehmoiset maatuskamummelit

Keneltäkään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, että olen aika pahasti hurahtanut maatuskoihin. Niihin aitoihin puisiin mummeleihin, sekä maatuskoihin kankaissa ja monenlaisissa muissa tavaroissa. Myös omin kätösin tehdyissä tuotteissani on seikkaillut maatuskat jo useamman vuoden ajan. Ensin kankaalle painettuna printtinä ja nyt uudempana myös tällaisena "tilkkumaatuskana", jossa on käytetty erilaisia kankaita ja koristeluita, päällikeompelua ja käsinkin kirjailua. Piti oikein tarkistaa, että milloin tein ensimmäiset tällaiset pehmomaatuskat, ja siitä onkin jo kolme vuotta! Huh, ei nämä sitten enää niin uusia tuotteita olekaan. :)

Idea näihin veikeisiin maatuskoihin tuli yhdeltä ihanalta asiakkaalta, joka toivoi minulta tämän tyylisiä pehmomummoja. Ekat tekeleet näyttää nyt aika hassulta, kun valokuvaa vilkaisin. Muutamat kokeilut joutui aluksi tekemään, että muodosta tulisi mukavan näköinen. 

Kohta pääsen jo tekemään sadannetta tilkkumaatuskaa, aika hurjalta tuntuu! Suurin osa näistä on tilaustöitä, ja mikäs sen mukavampaa kuin päästä toteuttamaan asiakkaan toiveet, jolloin hän saa takuulla mieluisan ja ainutlaatuisen pehmokaverin. <3 Mulle itsellenikin on joka kerta suuri ilo päästä tekemään uutta tyyppiä, sillä aina siitä tulee ihan erilainen kuin muut. Kaikkihan me ollaan omia persooniamme, ja on ihanaa että se saa näkyä. Rakastan myös valokuvata valmiita tilkkumaatuskoja, se on aina ihan älyttömän kivaa. Niin kivaa, että nytpä keksin pistää teidän kaikkien iloksi blogin pullolleen lempikuviani, olkaapas hyvät. <3

Jos mielesi tekee kotiuttaa yksi mummeli, niin niitä löytyy muutamia heti valmiina täältä:
Klikkaa itsesi Heinin puotiin.