tiistai 27. joulukuuta 2016

Jouluterveisiä Haukkuojalta!

Hei täältä joulun jälkimainingeista, meillä koitetaan venyttää joulufiilistä vielä vähän pidempään! Mulla sattui taas huono tuuri, oon sairastanut kaikki kolme joulun pyhäpäivää. Pari vuotta sitten tulin myös jouluaattona kipeäksi, ja silloin iski vielä pahempi kulkutauti. Äiti kertoi, että olin kymmenen kuukauden ikäisenä elämäni ensimmäisen joulun hyvin sairaana, toivottavasti se ei tule olemaan kovin usein mun kohtaloni...

Tämän joulun parasta antia oli sen odottelu ja siihen valmistautuminen. Odotusajasta nautin eniten, sillä itse joulu menee aina liian nopeasti ohi. Nämä kaikki kuvat ovatkin vähän ennen joulua napsittuja, Haukkuojan valmistautumisesta ihanaan juhlaan. Nyt täällä ollaan vielä toipilaana ja koska arkeen palaamisen suhteen ei ole vielä kiirettä, niin aion höpsötellä vielä joulujuttuja kaikessa rauhassa. Leppoisaa vuoden viimeisen viikon viettoa teille muillekin! <3


















keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Ihan ite kudottua

Minulla on vain yksi, mutta sitäkin rakkaampi harrastus viikossa, ja se on kansalaisopiston kudontakurssi. Aloitin sen edellisvuoden syksyllä, ja siellä oli niin mukavaa, että jatkoin taas tänä syksynä. Minä ja muut mummut. <3 Sulaudun hyvin joukkoon, pieneen kudontapiiriimme. Viime lukuvuoden kurssilla kudoin kaksi pöytäliinaa, pellavaisen ja poppanakuteisen, ja nyt tänä syksynä pääsin viimein maton kimppuun. 

Sepäs ei ollutkaan niin yksinkertaista, että minäpä tuosta äkkiä kudon maton. Minulla meni alkusyksy 30 metrisen mattoloimen luomiseen ja kankaan rakentamiseen kangaspuille. Muun muassa solmitaan alkusolmut, jaetaan loimilangat käärinpirtaan, kierretään loimi tukille, niisitään, pistellään pirtaan, sidotaan välittäjät ja polkuset... Ja enhän minä ois nyt näitä kaikkia työvaiheita ja termejä edes muistanut, ellen ois just luntannut muistiinpanoista. Ehkäpä ne joskus ajan kanssa jää kaikki mieleen, kun tarpeeksi monta kertaa tekee. 



Matonkuteet piti kastella ja kuivattaa, ettei ne sitten valmiina mattona enää kutistu. Olin tietysti myös valinnut aika haastavan mattomallin näin ensimmäiseksi matokseni, joten kutominen lähti sujumaan hitaanpuoleisesti. Ohjeen seuraamiseen piti käyttää kaikki mahdollinen keskittymiskykyni, ja se oli välillä vaikeaa kun muut kutojat höpöttelee ympärillä. Siksi kävinkin pari kertaa omalla ajalla tekemässä mattoa eteenpäin. Kun olin muutaman kerran toistanut kuvion mallikertaa, niin se alkoi jo jäämään mieleen ja kutominenkin sujua jouhevammin. Halusin saada maton jouluksi kotiin, ja onneksi kerkesin. Tämä ei ole pelkästään joulumatto, vaan aion käyttää sitä muulloinkin kuin jouluna, mutta kyllä ois harmittanut jos en olis saanut sitä jouluksi valmiiksi. 

Olen hurjan tyytyväinen lopputulokseen, siitä tuli juuri niin ihana kuin kuvittelinkin. 265 senttimetrin (+ hapsut) verran itse omin kätösin kudottua aarretta. Ihan paras joululahja Haukkuojalle. <3




Meillä on nyt samaan aikaan käytössä myös kutomani poppanaliina, jonka tein vuosi sitten myöskin joulua ajatellen. Liina on ollut muulloinkin käytössä, nuo värit ei onneksi ole sidottu vain joulunaikaan, vaan sopii meille ympäri vuoden. Tykkään myös tästä liinasta iiiiiiihan hulluna.



Nytpäs minulla ei ole mitään suunnitelmaa, että mitä alkaisin tammikuussa kurssilla kutomaan. Tietysti ois ihanaa tehdä vaikka kuinka monta erilaista mattoa, mutta pitää nyt katsoa että onko mattopuille minkä verran tunkua. Enköhän pääse taas jossain vaiheessa matonkutomispuuhiin! :)

Jouluisaa keskiviikkoa täältä hiljaisen ja hämärän aamun keskeltä. <3

perjantai 2. joulukuuta 2016

Sydänjoulukalenteri

Vaikka meillä asuu vain kaksi aikuista, niin tottahan toki joulukalenteri pitää olla. Minulla on monia jouluun liittyviä rakkaita muistoja ja perinteitä, ja muutenkin olen sellainen nostalgiaan taipuvainen tunteilija. Minä aivan rakastan kankaisia joulukalentereita. Palautin tänä syksynä lapsuudenkotoa lainassa olleen kankaisen tonttukalenterin, joka on jo todella vanha, minun lapsuudestani saakka perheessä ollut. Minä, sisaruksista vanhin, omin sen moneksi vuodeksi itselleni, vaikka kalenteri on varmasti hyvin rakas muillekin perheenjäsenille. Nyt halusin palauttaa sen kotiin, 11-vuotias pikkusiskoni otti tonttukalenterin ilolla vastaan. Minä puolestani päätin viimein toteuttaa suunnitelmat omasta kangaskalenterista.

Olen joskus piirrellyt kalenterisuunnitelmia paperille, ja sieltä mieleeni jäi kummittelemaan sydämen muotoinen malli. Olisiko se ihan kauhean työläs toteuttaa..? No nyt jälkeenpäin voin todeta, että olihan se, mutta aivan ihanaa puuhaa siltikin. Sydänkalenteri tuntuu niin omalta, enpä osaa äkkiä kuvitella että mikä muu muoto voisi olla enemmän heinimäinen.




Kerkesin tehdä myös pari joulukalenteria tilaustyönä asiakkaille. Yleensä minä oon jouluisten tuotteiden kanssa ihan hurjan myöhässä, kiire pääsee joka kerta loppuvuonna yllättämään, ja monet suunnittelemani jouluihanuudet on jääneet vain ajatuksen tasolle. Nyt sentään sain haaveilemani kalenterimallin valmiiksi, ja kerkesin jopa ennen joulukuun vaihtumista tehdä muutaman kalenterin asiakkaiden toiveilla. Jospa tässä ois pientä parannusta havaittavissa, ja vuoden päästä osaan taas pikkusen paremmin ennakoida joulukiireet.




Sain ihanaa palautetta molemmista tilaustyökalentereista, ne oli oikein tykättyjä. Kyllä lämmitti mieltä. Minä sain itse niin paljon iloa näiden tekemisestä, että oli kiva kuulla myös muiden tykkäävän lopputuloksista. Monenlaisia ihania väriyhdistelmiä pyörii mielessä, ja sormet syyhyäisi päästä tekemään lisää. Näistä sydänkalentereista saa kankaita ja värejä vaihtelemalla paljon eri tyylisiä aikaan. Joulukuu on kuitenkin jo kerennyt startata, joten joulukalenteria on himpun verran hankalaa myydä enää tässä vaiheessa :). Palaan kalenteripajalle sitten taas ensi syksynä, uskoisin että ihan yhtä innoissaan vielä silloinkin.



Minkälaisia joulukalentereita teillä on? Ja minkälaisia yllätyksiä laitatte itsetehtyihin kalentereihin? Meillä kahden aikuisen kodissa takuuvarma joulukalenterintäyte on paperipäällysteiset suklaat, se on sellainen tavallisen varma valinta. Ootteko te onnistuneet ideoimaan mielikuvituksellisimpia ylläreitä? :)

Ihanata joulukuun alkua sinulle! <3

maanantai 14. marraskuuta 2016

Joulukauden avaus

Joulu on hiipinyt meille hiljalleen jo useamman viikon ajan. Ensin mielen ja sydämen valtaa ihana joulufiilis. Minä oon keskellä yötäkin herännyt ajattelemaan kaikkia joulujuttuja, eikä sen jälkeen meinaa enää tulla uni uudelleen, kun on niin innostunut. Kun joulumieli jossain vaiheessa syksyä napsahtaa päälle, niin siitä alkaa se ainainen pähkäily, että joko voi jo kaivaa ensimmäiset jouluiset jutut esiin. 


Päivittäinen kynttilöiden polttaminen alkaa jo hyvissä ajoin syksyllä kun illat hämärtyy, ja se ei vielä liity suoranaisesti jouluun. Sen sijaan ensimmäisiä näkyviä joulun merkkejä meillä on kyntteliköt, ja ne, kaikki kymmenen kappaletta, on viritelty ikkunoille jo tuossa pari viikkoa sitten. Aamulla kun herään, ulkona on vielä pimeää, ja ihan ensimmäisenä hipsuttelen napsauttelemaan kyntteliköt päälle. Muita valoja ei tarvitakaan, aamu tuntuu niin ihanan kiireettömältä ja rauhalliselta kynttelikköjen valossa. Rakastan myös sitä, miltä koti näyttää hämärässä ulkoapäin katsottuna, kun jokaisella ikkunalla on lämpöä ja tunnelmaa luova kynttelikkö. 


Minun yksi keräilyrakkaus on nämä aivan ihanat Keramiikka Iso-Pahkalan tuikkutalot. Ne on minulle aika jouluinen juttu, vaikka tottakai niissä voisi poltella kynttilöitä vaikka kesälläkin. Laitan ne aina kuitenkin joulun jälkeen säilytykseen, ja otan taas syksyllä käyttöön. Meille on kertynyt kuusi eri osaa tuikkutaloista, ja mää luulen että tässä on nyt ihan sopiva pieni kylä, enkä kaipaa enempää taloja. 


Minussa kun on tätä askartelijan ja näprääjän vikaa, niin loihdin muutamia koristuksia tuikkutalokyläni joulukadun avajaisiin. Aivan liian ihanaa heittäytyä tällaisiin hömpötyksiin, kun koittaa miettiä että millä ja miten elävöittäisi tuikkukylää. Tänä vuonna meillä jää jouluinen Porvoon reissu väliin, enkä  tiedä keretäänkö käydä missään muuallakaan ihanassa joulukaupungissa tunnelmoimassa, joten leikin sitten tällä omalla joulukylälläni.




Kynttelikköjen ja tuikkutalojen lisäksi olen jo lisäillyt vähän muutakin jouluista kotiin. Kesäiset sohvatyynyjen päälliset on vaihtuneet punasävyisiin ja talvimatot lattialle. Viime viikolla pääsin vihdoin ja viimein aloittamaan joulumattoani kudonnan kurssilla. Siitä on tulossa aivan ihana, viininpunaista, pinkkiä ja luonnonvalkoista, sekä kaunis kuviointi. En malta millään odottaa, että saan sen valmiiksi ja joulutuvan lattialle. Minulla on enää kaksi torstai-iltaa kudonnan kurssia jäljellä tälle vuodelle, joten pitää käydä myös omalla ajalla kutomassa, jos meinaan saada maton valmiiksi ennen joulua.

Näiden kuvien myötä ihanan talvista viikkoa sinulle, lumineen ja pakkasineen. Mä nautin! <3

tiistai 18. lokakuuta 2016

Ihanin telkkaripöytä

Kun menee hankkimaan jotain uutta (sohvan), niin siitähän se varustelukierre sitten alkaa! Tässä tapauksessa en kylläkään joutunut maksamaan sentin senttiä, vaan jopa tienasin vähäsen. Mitenkä se nyt niin meni..?


Uusi sohva kaipasi ihan ehdottomasti jotain erilaista, persoonallisempaa tv-tasoa kaverikseen. Olen mietiskellyt jo pidemmän aikaa erilaisia vaihtoehtoja entisen tv-tason (klik) tilalle, joka oli ihan tavallinen Ikean taso, mutta nimenomaan tavallinen. Oon pitänyt silmäni auki kirppiksiä ja vanhojen huonekalujen liikkeitä kierrellessä, sekä tietysti nettiä selatessa, jos vaikka eteen osuisi joku viehättävä huonekaluvanhus. Tv-tasoksi olisi kelvannut joku matala kaappi, senkki, kirjoituspöytä, lipasto, laatikosto... joka olisi sopivan kokoinen ja siinä olisi sitä jotain ihanaa taikaa. No sopivaa ei vielä osunut kohdalle, vaan löysinkin sen ihan omasta kodista. Minua rupesi houkuttelemaan ajatus tehdä työhuoneen kirjoituspöydästä (klik) uusi telkkaripöytä tupaan.

Siitä alkoi ihan hillitön jahkailu, josta ahdistuin heti kunnolla pariksi päiväksi. Tuo kirjoituspöytä on niin ihana ja rakas löytö, että mua aivan hirvitti ajatus siitä että sen jalkoja pitäisi lyhentää. Se on melko peruuttamaton teko, niitä katkaistuja osia kun ei voi tuosta vaan liimata tai ruuvata takaisin paikoilleen. Me roudattiin kirjoituspöytä tv-tason paikalle ja istuttiin sohvalla ja koitettiin kuvitella pöytää matalampana. Se näytti ihan hassulta, ja minä muutin mieleni monta kertaa. Lopulta me kannettiin pöytä takaisin työhuoneeseen, koska jänistin. Seuraavana päivänä olin taas sitä mieltä, että kyllä me sittenkin uskalletaan lyhentää jalat. Mies varmisteli aika monta kertaa, että saako hän nyt sahata vai ei. Onneksi olin heti tyytyväinen lopputulokseen, eikä mikään kauheaa jälkiahdistusta iskenyt. Huoh!


Meillä katsellaan telkkua vielä digiboksin kautta, joten sille piti saada joku näppärä paikka. Ideoin helpon hyllyn keskimmäisen laatikon alle, digiboksi sujahti sinne, ja on siellä onneksi melko huomaamaton pakollinen paha. Hylly on pala liimapuulevyä, ja se on ruuvattu paikoilleen pienillä kulmaraudoilla. Helppoa ja nopeaa siis. Minä aivan rakastan tuota ilmavuutta, kun pöydän alla on niin reilusti tilaa. Pääsee kunnolla imuroimaan, ja johtojakaan ei näy roikkumassa ja keräämässä pölyä. Nuo laatikot on aivan mahtavan syviä, niihin mahtui melkein kaikki dvd-elokuvat, jotka ollaan vielä säästetty. Minähän en suostu luopumaan mun rakkaista ikisuosikki-leffoistani.


Entinen tv-taso löysi heti uuden kodin Facebookin kirppissivun kautta, joten tämä on nyt se kohta jossa sain jopa rahaa uusimalla telkkaritason. Nykyään saa kyllä ihan huipusti tarpeettoman tavaran eteenpäin, kunhan se on hyvässä kunnossa eikä yritä pyytää mitään tähtitieteellisiä summia. Ja välillä on tullut myös ihan lahjoitettua jotain tavaraa, mille itsellä ei ole yhtään mitään tarvetta. Kiva vaan jos joku käy hakemassa pois kuleksimasta. Ai niin, kuvissa vilahteleva vihreä rahikin on jo muisto vain. Myin sen vasta eteenpäin, kun pidettiin kirppispäivää tässä kotona. Se oli kyllä mukava päivä, paljon käyttökelpoista tavaraa löysi uusia omistajia ja omat nurkat vähän siistiytyi.


Minä oon oikeestaan tosi iloinen, että uskallettiin tehdä tuosta lempparipöydästäni meille tv-taso. Nyt sitä saa monta kertaa päivässä ihastella, kun tässä tuvassa tulee joka tapauksessa eniten oleskeltua. Kivaa on, ettei ole tarvinnut katua yhtään, sillä se ois aivan kauhia tunne. Ja työhuoneeseenkin löytyi uusi vanha kirjoituspöytä kesällä eräältä pihakirppikseltä. Uusi meille, mutta pöytä on oikeasti vanha ja nähnyt ties mitä. Sekin on ihanuus, täytyy ujuttaa siitä kuvia jossain välissä bloginkin puolelle.


Ulkona ei enää viherrä, niin kuin näiden valokuvien ottamisen aikaan. Nyt oliskin jo korkea aika kehitellä kesäisten sohvatyynyjen tilalle jotain uutta talvisempaa, ja vaikka samantien jo jouluista, sillä annan ihan kohta punaisen sävyille luvan vallata meidän tuvan. Kudonnan kurssilla pääsen piakkoin aloittamaan joulumattoa meille.

Ihanaa lokakuista viikkoa sinulle! 

perjantai 7. lokakuuta 2016

Haukkuoja syysväreissään

Syksy tuntui tänä vuonna jotenkin erityisen kauniille. Minun muistaakseni joka vuosi meidän pihlajiin ei ole tullut marjoja, eikä vaahtera ole aina ollut yhtä upean värinen, kuin nyt. Noihin asioihin vaikuttaa varmasti ainakin sää, että mitenkä nopeasti ne lehdet kellastuu ja tippuu. Ja tänä syksynä taisin itsekin elää hetkessä ja nauttia joka päivä luonnon kauneudesta, eikä syksy päässyt livahtamaan huomaamatta kiireessä ohi.

Nyt kun en oo enää mitenkään haltioissani kännykkäkamerasta, vaan sen uutuudenviehätys on mennyt jo aikaa sitten ohi, niin on tullut taas useammin tartuttua vanhaan kunnon kameraan. Kauniita syyspäiviä oli paljon, ja valokuvasin meidän pihaa useaan otteeseen ihan omaksi ilokseni. Melkein joka päivä lehdet oli muuttuneet taas vähän kauniimmiksi, joten piti ottaa aina vaan lisää kuvia. Tässäpä onkin nyt aika kuvapainotteinen postaus, syysvärejä Haukkuojalla.






















Nopeasti ne lehdet sitten loppujen lopuksi tippuu, nyt on kovin alastoman näköistä. Täällä ollaan jo ihan valmiita talvea varten, tervetuloa vaan sitten kun päätät saapua. Minä toivoisin sopivan paljon pysyvää lunta jo ennen joulua, niin pääsen taas siihen unelmieni joulumaisemaan. Aurinkoista syysviikonloppua kaikille ja terveiset Haukkuojalta!