torstai 29. syyskuuta 2016

Sohvan viemää


Mikä on kaikista hankalin huonekalu? No minusta se on ehdottomasti sohva. Sen pitäisi olla iso, että kaksi aikuista mahtuu kunnolla löhöämään halutessaan vaikka elokuvien parissa. Samalla sohvan pitäisi olla kuitenkin siro, ei liian massiivisen ja raskaan näköinen. Plussaa on tietenkin se, että imurilla pääsee sohvan alle. Ja värin valinta voi olla ihan kamalaa, yhtenä päivänä haluaa jotain ja toisena toista. Sohvan pitäis olla levitettävissä vierasvuoteeksi, mutta kuitenkin pehmeä. Säilytystila vuodevaatteille ihan huikea juttu. Kankaan pitäisi olla pehmeää, muttei kuitenkaan sellaista joka kerää kaikenmaailman roskat. Istuintyynyjen pitää pysyä paikoillaan ja selkätyynyjen pitää muotonsa. Ja hinta! Sehän ei saa olla paljoa, mutta sohvan pitää kuitenkin olla kestävä ja ladukas. Ja tottakai sohvan pitää olla sellainen, että sitä jaksaa sitten katsella pitkään, kun on ensin pulittanut pitkän pennin. Hohhoijjaa, kamalan vaikeeta!


Meillä on nyt viimein uusi sohva, ollaan saatu nautiskella siitä jo parisen kuukautta. Tätä päätöstä pitikin sitten jahkailla se kolme ja puoli vuotta. Vanha sohva oli aivan kelpo, mutta minkäs teet kun se oli vähän liian jätti meidän tupaan ja kerrassaan ihan väärän värinen, tummanharmaa mörkö. Tyytymättömyys putkahteli aina aika ajoin esiin, ja selasin sohvasivuja netissä, kunnes taas unohdin koko asian. Ei mikään ihme, että jahkailin useamman vuoden, sillä tällaisiin hankintoihin ei ole vara kyllästyä saman tien, vaan sen valinnan ois paras osua oikeaan.


Tänä kesänä me kuitenkin uskaltauduttiin sohvakauppaan hypistelemään kankaita ja värejä, ja koeistumaan tuota sohvamallia, mitä olin vähän sillä silmällä katellut mainoslehdistä. Kankaista löytyi sattumalta juuri täydellisen ihana viininpunainen, jollaisesta olin haaveillut. Loppujen lopuksi me päädyttiin aika spontaanisti laittamaan sohva tilaukseen, vaikka useamman vuoden maltoin olla harkitsevainen. Entiselle sohvalle löytyi ostaja Facebookin kautta, ja oonkin saanut jälkeenpäin kuulla että hän tykkää kovin uudesta sohvastaan. Kaikki osapuolet siis voitti! :)


Kyllä se tämäkin kaunokainen vaati aluksi hieman totuttelua, ja siitä ei todellakaan löydy kaikkia niitä alussa luettelemiani ominaisuuksia. En melkein usko, että täydellistä sohvaa on olemassakaan. Tämä on kuitenkin nyt meille sopiva, ja ollaan keretty jo hyvin siihen ihastua ja tykästyä ja minä vähän rakastuakin, kun tuo väri on vaan niin ah! Ai että tykkään siitä hetkestä, kun saa vetää yöpaidan päälle, kantaa peiton sängystä sohvalle, ja laittaa jonkun hyvän elokuvan pyörimään. Siinä on vieläkin jotain niin spesiaalia viikonlopun tuntua, ja jos noin tekee keskellä viikkoa, niin on kiva saada vähän viikonloppufiilistä. Ja minä tunnetusti tykkään kattoo omia lempparielokuviani uudestaan ja taas uudestaan... miten niihin vois ikinä kyllästyä! Onneksi en oo myöskään huonekalujen suhteen nopeasti kyllästyvää sorttia. ;) Heippahei, lähen sohvall.. eiku kudonnan kurssille!




lauantai 17. syyskuuta 2016

Kiitokset kauniille kesälle


 Kesä tuli ja meni! Ihana odotettu kesä, josta pitää joka vuosi jälkikäteen päivitellä, miten nopeasti se hujahti ohi. Minun muistin mukaan tämä oli kaunis, sopivan lämmin kesä. Joko aika on jo kullannut muistot, tai sitten tämä kesä oli vain minun makuun täydellinen! Nytkin kun kirjoitan, ulkona on aurinkoinen ja lämmin, hurjan kaunis syyspäivä.


Sain ekat omat auringonkukat, siitä jo yksi syy ylistellä tän kesän ihanuutta. Haaveilen pienestä auringonkukkapellosta, se olisi maailman kaunein. Ehkä meille sopivin on vain sellainen muutaman kukan pikkuriikkinen pläntti. Auringonkukat oli nuorempana mun lempikukkia, rippikimppukin oli auringonkukista. Nyt lempikukkia on aika paljon muitakin, mutta auringonkukassa on sitä jotain. Tästä eteenpäin niitä kasvaa meidän pihassa joka kesä.


Kesälomailu oli vaatimatonta, melkein pelkkää kotoilua. Kun mies saa lomailla, hänellä on viimein aikaa olla kaikessa rauhassa kotona ja tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä yhtään mitään. Silloin minäkin nautin, kun se toinen on siinä lähellä ja voidaan tehdä välillä yhdessäkin jotain. Käytiin me kolmen yön verran lomailemassa entisessä kotikaupungissa Raahessa, ja se oli ihan oikea kesäloma se. Ei mitään velvoitteita, anoppi piti meistä huolta ja keksittiin monenlaista kesälomamaista tekemistä. Harvoin pääsee enää mihinkään yökylään, ai että se on mukavaa!


Minä tosissaan jo kerkesin unohtaa ne kesän ikävät puolet tässä parissa viikossa! :D Olihan meillä tosiaan sääskiä ja paarmoja niin paljon, että ne meinas vähän häiritä mun nautiskelua kesäisistä pihahommista. Siksipä ihan alku- ja myöhäinen loppukesä on ne mun lempparit, kun saa olla inisijöiltä rauhassa. Minä en valitettavasti kuulu niihin onnekkaisiin, jotka hyttyset jättää rauhaan.


Nythän näitä alkaa muistua mieleen, kesän kohokohtia. Kävin kaksi kertaa uimassa, ja se on melkein ihme niiiiiin monen vuoden tauon jälkeen! Piti varmaan vaan löytää oikea uimapaikka, sopivan pieni ja rauhaisa, jossa saa käydä yksinään polskimassa. Nämä on näitä maalla asumisen ihania puolia, joita on oppinut jo pitämään suuressa arvossa. Kasvatettiin myös ekat omat potut ja porkkanat, joten kyllä meistä ihan kelpo maalaisia ja omakotitalollisia on tässä muutamassa vuodessa tullut.


Minä elän niin suurella ilolla kaikki vuodenaikojen vaihtelut, ja aina löytyy ihania puolia joka vuodenajasta, joita saa ihastella joka vuosi uudelleen. Kaikki tällaiset asiat vielä korostuu entisestään, kun saa ottaa uuden vuodenajan vastaan omassa rakkaassa kodissa, josta on tullut niin tärkeä paikka. Täällä on nyt syksy kauneimmillaan, ja käyn monta kertaa päivässä ihastelemassa puiden uusia sävyjä. Nyt kun tää syksy on vielä niin upea, niin ei pitäisi hoputtaa mielessä talven tuloa. En voi sille mitään, mutta jo parisen viikkoa sitten mun aivot napsahti jouluasentoon. Kaikenlaisia ideoita jouluisista tuotteista ja koristeluista putkahtelee mieleen juuri silloin kun pitäis saada illalla sängyssä unen päästä kiinni... Katselin äsken muutaman lumisen kuvan meidän pihasta, ja oikein sydämestä kouraisi. Rakas talvi on kohta täällä, ja toivon siitä kaikki sormet ja varpaat pystyssä kauniin lumista.


Nyt kiitokset ihanalle kesälle, kaikille kauniille kesäkukkasille, auringolle, auringonlaskuille, auringonnousuille, aamuvarhaisille lintukuoroille, kimalaisille ja perhosille, liplattavalle merelle, viilentävälle uimalammelle, pisamille, rauhalliselle maaseutumaisemalle, pinkeille heinäpaaleille, sadekuuroille ja sateenkaarille, valoisille öille, ruusupuutarhoille, kesänähtävyyksille, kesämökille, kuumalle rantakalliolle, kesäkahviloille, omenapuille, kesän herkkuruoille ja kaikelle.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Keittiörakkautta

Ihanaa päästä esittelemään jo helmikuussa tehdyn pienen keittiöremontin tuloksia. Vaikka tässä on kerennyt kulua muutamia kuukausia, aihe ei ole vanhentunut, vaan olen ihan joka päivä hirmu iloinen ja tyytyväinen näistä pienistä parannuksista! <3

Päätimme käyttää joulukuussa tulleet veronpalautusrahat järkevästi ja sijoittaa ne kodin laittamiseen, ja keittiössä vaivasi muutamat asiat. Liesituuletin oli vanha ja tehoton, ja muutenkaan se liesituuletinmalli maustekaappeineen ei miellyttänyt. Pöytätasoon upotettu keraaminen liesi oli halki koko leveydeltä, ja kaksi keittolevyistä ei toiminut (näin oli jo ihan taloa ostettaessa). Astianpesukoneen tiivisteet vuosivat sivuista aina tietyillä pesuohjelmilla. Keittiön pöytätasot oli vaaleanbeigeä/harmahtavaa "marmorikuvioista" laminaattia. Keittiönkaappien sävy oli sellainen jännä kellertävä kermanvaalea. Eli muutamia pieniä asioita, jotka kaipasi joko raikastusta tai uusimista.


Puhun mielellään vain pienestä keittiörempasta tai muutoksista/parannuksista, sillä kaikkea ei todellakaan laitettu uusiksi, niinkuin keittiöremontista vois päätellä. Yleensä kun ruetaan uusimaan keittiötä, se tehdään oikein perusteellisesti. Meillä oli yhden päivän ajan täällä yksi kiva remppamies hommissa, hän hoiti sellaiset työt, mitä itse ei olisi osattu tehdä. Muun muassa purkaminen, maalaaminen, tapetointi, noiden avohyllyjen tekeminen ja asentaminen kävi iteltä, ja työmies hoiti tiskialtaan, hanan, astianpesukoneen, lieden ja liesituulettimen asennukset.

Pöytätasot vaihtui kokovalkoisiin, ja tiskialtaaksi valitsin ihanan valkoisen kvartsikomposiittialtaan. Minusta onkin tullut nyt melkoinen tiskialtaan puunaaja, kun koitan pitää sitä hyvänä (eli valkoisena) hoito-ohjeiden mukaan. Olen myös ihan rakastunut tuon uuden hanan muotoiluun ja on se toki muutenkin ollut erittäin hyvä käytössä. Vanha uuni ja pöytälevyyn upotettu keraaminen liesi vaihtuivat ihan perinteiseen, jopa vähän retrohtavaan lattialieteen. Nykyajan liedet on liian modernin näköisiä minun makuun, enkä tykkää myöskään yhtään keraamisesta keittotasosta. Halusimme myös pikkusen tiivistää keittiötä, että seinustan oikealla laidalla olevan leivinuunin eteen saisi lisää tilaa. Uusi lattialiesi ja liesituuletin ovat 50cm leveitä (entiset oli 60cm), joten saatiin ruhtinaalliset 10cm lattiatilaa leivinuunin edustalle. Niin pieni muutos, ettei siihen kukaan muu varmaankaan kiinnittäisi huomiota, mutta iso parannus meille, jotka leivinuunia käytämme.

Keittiönkaappien ovet maalautettiin täällä Haapajärvellä työkeskuksessa. Hyvät ovet sai taas rutkasti jatko-aikaa, ja oikein kohtuulliseen hintaan. Työnjälki oli ihan täydellistä, ja uusi valkoinen väri niin raikas, kun entiseen vertaa. Hyvässä kunnossa olevat laadukkaat ovet sai rutkasti jatkoaikaa, niistä tuli kuin uudet.


Heti silloin ensimmäisenä iltana kolme ja puoli vuotta sitten, kun saimme Haukkuojan talon avaimet käteen, aloitin keittiön välitilan laattojen maalaamisen beigestä valkoiseksi. Nyt päätin tämän pienen keittiörempan yhteydessä maalata kaakelit uudelleen valkoiseksi, ja siihen päälle tein söpöjä vaaleanpunaisia salmiakkiruutuja koristeeksi. En halunnut keittiöstä liian valkoista, se ei ole yhtään meidän tyyliä. Vaaleanpunaiset ruudut on maalattu myös kaakelimaalilla, sekoitin valkoisesta ja pinkistä Ronsealista sopivan sävyn. Ruutujen maalaamisessa oli älyttömän kova homma, tein sitä kuusi tuntia putkeen, ruutu kerrallaan. Onneksi näin jo heti alkuvaiheessa, että lopputuloksesta tulee juuri niin ihana kuin kuvittelinkin. Hyvin jaksoi sitten hoitaa koko urakan kerralla.


Kaikista ihanin muutos on minusta se, että saatiin keittiön ikkunan vasemmallekin puolelle avaruutta ja tapettia. En tykännyt entisestä liesituulettimesta, enkä varsinkaan siitä sen yläpuolella olevasta kiinteästä maustekaapista. Meillä ei ollut siellä juuri mitään, ja se varjosti ikkunaa. Keittiön yläkaappien entiset avohyllyt oli rumat, kaapinrunko hyllyineen ilman ovea. Nyt kun ne poistettiin, saatiin aika paljonkin tuvassa olevaa ihanaa kirsikkatapettia keittiön seinälle. Uusi liesituuletin on niin nätti, ja avohyllyt paljon kauniimmat kuin entiset. Keittiön ikkuna pääsee nyt niin paljon paremmin oikeuksiinsa, kun sen molemmin puolin on poistettu yläkaapit kokonaan.


Selailin vanhoja valokuvia, kun halusin muistella miten paljon keittiö on tässä muutamassa vuodessa kerennyt muuttua meidän omien mieltymysten mukaiseksi. Ja paljon hyvää ollaankin saatu aikaiseksi! Tässä vielä kuvia muutoksista matkan varrelta:

Otin tämän kuvan syksyllä 2012, kun me käytiin katsomassa taloa ensimmäisen kerran. Tämä onkin niitä harvoja kuvia, joissa näkyy nuo keittiön välitilan laatat alkuperäisessä beigessä/vaaleanruskeassa sävyssä. Minulla kun oli niin kamalan kova kiire saada kaakelit heti ensimmäiseksi maalattua, kun pääsimme muuttamaan! :) Tästä kuvasta näkee hyvin, miten paljon ahtaamman näköinen keittiö oli ennen, kun ikkunan molemmin puolin on kaapit, ja iso jääkaappi sekä pakastin vie myös paljon tilaa.

Ensimmäisen asutun puolivuotisen ja hartaan harkinnan jälkeen me päätettiin, että vaihdetaan suuri pakastin ja jääkaappi yhteen yhdistelmäkaappiin. Kaksi ihmistä ei mitenkään tarvi noin jättimäistä pakastinta, jääkaapista puhumattakaan. Osa hyllyistä ammotti tyhjyyttään, ja ei kyllä huvita kuluttaa sähköäkään tuollaisiin turhan isoihin laitteisiin. Suurin syy tälle muutokselle oli kuitenkin tuvan komein ja isoin ikkuna,  joka joutui olemaan ihan kiinni pakastimessa. Ei ollenkaan kaunis ratkaisu!

Tässä tuore lopputulos loppukesältä 2013. Kirsikkatapettia oli enää niin vähän jäljellä, että tuo pakastinkaapin takaa paljastunut pieni seinänpätkä on taidokkaasti kasattu kuudesta eri tapetinpalasesta! :D Tästä muutoksesta on nyt kolmisen vuotta aikaa, ja ollaan pärjätty aivan mainiosti tuolla yhdistetyllä jääkaappi-pakastimella. Riittävästi säilytystilaa meidän tarpeisiin. Ja mikä parasta, koko talon suurin ikkuna tulee nyt kauniisti esiin. Puusohvassakaan ei ole vielä koristemaalauksia. Ja keittiönkaappien beige sävy tulee hyvin esiin.

Jonkin ajan päästä alkoi tuntumaan, että keittiön ikkunan oikealla puolella oleva seinäkaappi pitäisi ottaa pois. Yleensä kun saan jonkin idean, niin sitä sitten yhdessä mietitään pidemmän aikaa, eikä rueta hetken mielijohteesta toteuttamaan. Tätäkin taidettiin suunnitella pidemmän aikaa, kunnes oltiin molemmat samaa mieltä, että ikkunan alla oleva laatikosto ja oikealla oleva seinäkaappi saa lähteä. Tästä kuvasta näkee hyvin, että miten lähellä leivinuunia tuo seinäkaappi on. Se näyttää ihan kauhean tungetulta tuossa ikkunan ja uunin välissä. Myös kaakelit lähti seinästä, tilalle tuli kirsikkatapettia ja puolipaneelia, niinkuin muuallakin tuvassa. 

Tässä vaiheessa (syksyllä 2014) minä olin jo hirmu tyytyväinen meidän keittiöön, oli ihanaa saada se kaappi pois tuosta seinältä varjostamasta leivinuunia! Ikkunan alla ollut laatikosto oli leveämpi kuin kuvassa ruokapöydän takaa pilkistelevä patakaappi, joten jo tämän muutoksen aikana me saatiin leivinuunin eteen lisää tilaa. Nyt kun viimeisimmässä remontissa lattialiesi vaihtui kapeampaan, leivinuunin eteen on tullut yhteensä noin 25-30cm lattiatilaa lisää. Se on iso muutos, kun ennen piti änkeytyä ihan ihme asennossa lämmittämään uunia. Keittiö oli alunperin niin äärimmilleen täyteen tungettu, että on ollut ihanaa saada väljyyttä ja ilmavuutta. 

Pitkään nautiskelin ihan tyhjästä ja avarasta seinästä keittiön ikkunan oikealla puolen, mutta tiesin kyllä että jossain vaiheessa siihen tulee jotain pientä hyllyä tai muuta. Kun sopivan ihanat hyllyt löytyi, ne pääsi paraatipaikalle seinälle. Tästä kuvasta näkee nyt tuon vanhanmallisen liesituulettimen ja sen päällä olevan maustekaapin. Ihanaa, ettei niitä enää ole. 

Lopullinen Haukkuojan keittiö on tässä kaikessa söpöydessään juhannuksena 2016. <3 Nyt en usko, että tarvitsee olla tekemässä mitään pitkään aikaan. Aika vasta tapetoitiin myös tuo jääkaapin vasemman kyljen peittävä seinälevy. Ihana pieni juttu sekin, mutta niin iso muutos parempaan. Ennemmin katselen kirsikkatapettia, kuin valkoista lastulevyseinämää.


Paljon terveisiä Haukkuojan onnellisesta tuvasta, jossa iloitaan joka päivä meille parhaasta keittiöstä. <3

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

No heeiiiii!

Ohhoh, joulusta hypättiin suoraan kesään! Nyt jos pitäisi rueta listaamaan, mitä tässä alkuvuonna on tapahtunut, niin menisi luultavasti hetken aikaa mietiskellessä. Anteeksi tämä hiljaiselo, jos siellä on ollut linjoilla joku, joka on kaipaillut uusia kuulumisia. Kun vuorokauden tunnit ei riitä, niin olen unohtanut blogin kokonaan ja nyt onnistuin jopa olemaan potematta huonoa omatuntoa siitä. Instagram on vienyt mut mennessään, se on niiiiin ihanan helppo ja nopea tapa pitää kuvapäiväkirjaa kivoimmista hetkistä. Kauniit kuvat on se mun juttu, tykkään valokuvata ja visuaalisena ihmisenä rakastan kauneutta kaikessa; kuvissa, väreissä, luonnossa, maisemassa, rakennuksissa, esineissä, hetkissä...

Blogin pitäminen on aika työlästä (jos vaikka vertaa siihen Instagramin helppouteen), ja olenkin rauhassa odotellut inspiraation palaamista. Tänään oli se päivä! Monta vuotta vanha, viimeisiään vedellyt läppäri on aika vasta korvattu uudella tietokoneella, ja hirmu vanha, huonosti toimiva versio Photoshopista on päivitetty uudempaan. Olen tässä hiljalleen opetellut käyttämään uuden tietokoneen vierasta käyttöjärjestelmää, ja nyt aletaan olla sillä tasolla ettei mun tarvi hermostua joka välissä siitä että en osaa tai löydä jotakin. Ihanaa, kun elämä taas helpottuu, työjutut tietokoneella sujuu paremmin ja jää vaikka aikaa bloggaamiselle! :)

Minäpä sanon samantien heipat, sillä kuvat ne on täällä blogin puolellakin pääasiassa. Uusia juttuideoita on onneksi jo mielessä, joten enää ei tule näin pitkää taukoa. Voisin esimerkiksi esitellä keittiössä (jo helmikuussa) tehtyjä muutoksia eli parannuksia, joista iloitsen vieläkin joka päivä. Nyt toivottelen mitä ihaninta juhannusviikonloppua kaikille! Toivottavasti saatte viettää sen juuri niin kuin itse haluatte, ja tärkeässä seurassa. Loppuun kuvaterveiset Haukkuojan kesäpihasta kesäkuussa  2016. Moikka!












tiistai 22. joulukuuta 2015

Jouluiloa!







Me ollaan täällä jo useamman päivän ajan nautiskeltu joulukuusen ihanasta tuoksusta ja tunnelmavalosta. Välillä on ollut kiirettä ja pitänyt juosta paikasta toiseen, mennyt vähän myös yövalvomisen puolelle. Joululahjojen tekeminen jäi viime tinkaan, kun olen vielä tänäänkin tehnyt viimeistä asiakastyötä. Ollaan joulukyläilty ystävien luona ja käyty kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja, jotka on kyllä sanansa mukaisesti erittäin kauniita <3.

Minä olen kyllä jo ihan valmis vastaanottamaan tämän odotetun joulun ja joulurauhan, levon ja laiskottelun. Aion nauttia perheen ja rakkaiden sisarusten seurasta, käydä maailman parhaita mummua ja vaaria tervehtimässä, syödä hyvin ja hyvää, katella jouluelokuvia peiton alla sohvalla ja olla vaan hyvällä omatunnolla. Sitä samaa toivon myös teille! <3

Hurjan kaunista, onnellista joulua jokaiselle!

torstai 17. joulukuuta 2015

Erilainen joulupuu






Jouluterkkuja Haukkuojalta! Meillä on laitettu tällä viikolla joulupalloja kuusen lisäksi myös ulos. Ideoin jo vuosi sitten, että voisin laittaa kuusenkoristepalloja myös talon vieressä nököttävään vaahteraan roikkumaan, mutta silloin se jäi vasta mietintään. Nyt halusin kokeilla, että mitä ideastani tulisi, ja sehän toimikin hyvin. Pujotin joulupallon yksi kerrallaan valkoiseen paperinaruun ja kiinnitin jokaisen pallon solmulla omalle paikalleen, ettei ne valuisi miten sattuu nauhaa pitkin. Jännitti laitella palloketjuja paikoilleen, sillä ei ollut hajuakaan tuleeko ne näyttämään oikeasti yhtä kivalta kuin mun kuvitelmissa. Ja kyllähän ne näytti, tuli tosi söpöt joulukoristukset ja nuo punaiset pallot näyttää niin kauniilta valkoisen maiseman kanssa! <3 

Enää viikko jouluun, nautiskelkaa tästä ihanasta odottelusta ja jouluvalmisteluista. Ei ressiä mistään!

torstai 3. joulukuuta 2015

Jouluiset paperitimantit


Ruokapöydän päällä olevasta kattohirrestä roikkuvat paperitimantit sai vaihtua jouluisiin! Punaisen eri sävyjä, valkoista, ihanaa vaaleanpunaista ja pinkkiä... niillä ei voi mennä pahasti vikaan.


Jäin viimeksi niin koukkuun näiden timanttien tekemiseen, että halusin vielä pysyä samalla koristelulinjalla. Tuohon kattohirteen on niin hauska ripustella kaikenlaista, että joulun jälkeen voisin vaihteeksi keksiä jotain uutta!


Näihin löytyy niin hyvä, kuvallinen ohje netistä, että en ole ruennut itse tekemään ohjeita. Paperitimanttien taitteluohje löytyy täältä: KLIK! Mulla oli jo pitempi aika vierähtänyt viimeisimmästä timanttien taittelukerrasta, mutta noiden hyvien ohjeiden avulla se palautui taas äkkiä mieleen.


Punainen jouluviirinauha on tullut jo vaihdettua ikkunaan, samoiten puusohvan tyynynpäälliset punaisiin. Vielä kun joulukuusen ja lumen saisi, niin johan alkaa olla joulumieli täydellinen.


Voi kun kerkeäisi useammin askartelemaan, sillä nyt on niin mielettömän kauniita papereita ja kartonkeja saatavilla! Ja ylipäätään kaikkea mahdollista askarteluhärpäkettä. Aina silloin tällöin kun pääsee johonkin isoon kaupunkiin shoppailemaan, meinaa mennä vähän höpsis kaikissa askartelu- ja käsityötarvikekaupoissa.


Puuhelmet on mun lempparihelmiä. Aina yhtä ihanan näköisiä, ihan sama mihin niitä laittaa koristeeksi. Onneksi niitä löytyy omasta takaa monia värejä ja kokoja, niin voin inspiraation iskiessä koristella jotain puuhelmillä.


Oispa ihanaa jos olis niin paljon erilaisia tuoleja jemmassa, että voisin jouluksi vaihtaa ruokapöydän ääreen vaan kaikkia punasävyisiä tuoleja. Mulla on nyt ihan kauhia punavillitys päällä, johtuu varmasti tuosta ihanasta tulollaan olevasta joulusta, ja laantuu taas sen jälkeen.


Kello on 3:25 yöllä, ja täällä minä vielä kukun valveilla! Meillä on lauantaina avoimien jouluovien päivä täällä mun työhuoneella, ja tietysti samalla koko kodissa. Järjestelyt ja viime hetken tekemiset valvottaa, ja oon muutenkin aikamoinen yökukkuja, joten tämä ei oo mitään ihmeellistä. Kun on jotain jännittävää luvassa, ei millään malta nukkua. Hyvää yötä tai huomenta sinulle! :)