lauantai 29. syyskuuta 2012

Singerin surinaa

Innostuin ihan hurjan pitkästä aikaa tekemään itselleni korun! Tämä on ihan älyttömän harvinainen ilmiö. Oon parin vuoden ajan kerännyt yhteen peltirasiaan kaikenlaisia matskuja, joista on ollu aikomus "sitten joskus" tehä itelleni koruja, mutta sielläpä ne vielä odottaa sitä hetkeä, kun mulla muka ois sopivaa luppoaikaa. Että siinä mielessä oon kyllä aika huono markkinoimaan omia korujani, kun en osaa kunnolla käyttää hyväksi omaa mahdollisuuttani olla se "kävelevä käyntikortti" :)


Tästä korusta innostuin kuitenkin tarpeeksi paljon, että halusin tehdä sen heti samalta istumalta, kun muistin että minulla on noita Singer-laattoja. Pelastin ne opettajan luvalla viime keväänä vanhoista sovitusnukeista, joita me käytettiin somitusharjoituksiin. Teimme luokan kanssa koulun pihalle muutamat esillepanot, ja nuket seisoi sateessa ja tuulessa monta viikkoa. En halunnut, että nämä kauniit Singer-merkkilaatat menee nukkejen mukana roskiin, joten sain luvan ottaa ne. Olin jo kerenny unohtaa näiden olemassaolon, kunnes nyt muistin.


Korussa olevat pienet metalliriipukset, eli mittanauha, napit, koruommelsakset, lankakerä ja rusetti oli alunperin ihan pronssin värisiä, mutta herättelin niitä eloon arkartelumaalilla ja lakalla. Lisäksi korussa on muutamia lasihelmiä koristeena, sillä minun makuun nuo tsekkiläiset fasettilasihelmet on kyllä kaikkein kauneimpia.


Oon aika Singer-fani, sillä vanhat koneet on ihan hurjan kauniita ja itsekin saan omistaa yhden aarteen, joka on mummuni äidin vanha Singer vuosimallia 1930. Tajusin muuten, että me muutetaan 1930 rakennettuun taloon, joten kiva yhteensattuma! Pienet on ilot joskus :) Teollisuuskone, jolla ompelen koulussa, on myös Singer. Tämä yksilö on aika vanha sellainen, ja se on palvellut mua oikein hyvin koko opiskeluajan, enkä oo millään raaskinut vaihtaa sitä uudempaan, vaikka sellaisiakin on koululle hankittu.


Nyt jatkan viikonlopun viettoa ihanan Reeta-pikkusiskon seurassa teetä juoden ja just uunista otettujen sämpylöiden kera herkutellen. Ite en siis voi millään ottaa kunniaa näistä sämpylöistä, vaan Reeta ja Jasso-ukkokultasein leipoi ne yhteistuumin. Yhtä ihanaa viikonloppua teille muillekin ♥

6 kommenttia:

  1. Selailin tätä sun blogia tonne taemmas ja ai että oot taitava käsistäs!! Aivan ihania nää kaikki, jään seurailemaan :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jenna, tervetuloa seuraamaan :) Ja kiitos ihanista terveisistä, ne ilahdutti kovasti!

      Poista
  2. Heini, tässä pätee se, että suutarin lapsella ei ole kenkiä:)

    -Pirjo

    VastaaPoista