keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Vanha Porvoo ♥

Tämän vuoden viimeinen myyntitapahtuma, Porvoon Taidetehtaan joulumarkkinat, on onnellisesti ohi! Tapahtuma oli todella tunnelmallinen ja ihana, pienehkö, mutta paljon kävijöitä. Olin hyvin tyytyväinen, että tuli lähettyä näin kauas tuotteita raahaamaan, ja tämän tapahtuman ansiosta jäi hyvä mieli koko vuoden myyntireissuista. Mutta ei niistä enää sen enempää koko loppuvuonna, vaan haluan hehkuttaa ihan mielettömän upeaa joulukaupunkia Porvoota! ♥

Minulla on ihania lapsuusmuistoja Porvoosta, kun olen päässyt siellä yhden kerran käymään. Mieleen on jäänyt pysyvästi käynti Brunbergin suklaatehtaalla ja vanhan kaupungin puoli. Viime viikonlopun joulumyyjäisreissusta odotin kaikkein eniten juuri sitä, että pääsen ihastelemaan jouluista Vanhaa Porvoota. Me saavuttiin Jasso-mieheni kanssa Porvooseen perjantaina alkuillasta, ja heti ensimmäisenä suuntasimme kävelylle vanhaan kaupunkiin. Se oli juuri niin tunnelmallinen ja taianomainen, kuin olin ajatellutkin! Porvoossa ei ollut yhtään lunta, mutta sekään ei haitannut tippaakaan. Yleensä lumeton joulu on minusta ihan kauhia ajatus, mutta tuollaisessa kaupunkiympäristössä se ei haitannutkaan. Ja oli mukavaa käveleskellä, kun nuo mukulakivikadut ei olleet liukkaita.

Vanhan Porvoon putiikit oli toinen toistaan söpömpiä, ja niissä oli ihanan näköisiä sisustus- ja lahjatavaroita näyteikkunoissa. Tottakai kävimme muutamassa mielenkiintoisimmassa kaupassa sisälläkin asti tutkimassa. Myös antiikkiliikkeitä oli yllättävän monta pienellä alueella. Ja ihanan näköisiä kahviloita, kukkakauppoja, ravintoloita... Tuolloin perjantai-iltana siellä oli alkamassa käsittääkseni Lucian kruunaaminen, joten vanhaan kaupunkiin valui pikkuhiljaa paljon ihmisiä ja putiikitkin taisi olla tavallista myöhempään auki. Kaikkiaan mielettömän ihana tunnelma! ♥







Minua meinas jäädä harmittamaan, kun me ei keretty tarpeeksi paljon kierrellä Vanhassa Porvoossa. Siksipä me tehtiin sinne vielä toinen visiitti sunnuntai-aamuna ennen joulumyyjäisten alkua, ja tällä kerralla menimme vanhaan kaupunkiin toisesta suunnasta. Voi apuva sitä ihanaa näkymää, kun joen varrelle levittäytyvät vanhat, kaikenväriset puutalot on jotenkin niin täydellisessä sikinsokin-sommitelmassa ja maasto vieläpä nousee ylöspäin mäeksi. Koko maiseman kruunaa jotenkin niin hirmu söpö Porvoon tuomiokirkko, joka on selvinnyt jopa tuhopoltosta joitaki vuosia sitten. Me ei tällä kertaa käyty sisällä kirkossa, mutta jospa sitten paremmalla ajalla ens kerralla. Tässä vielä aamuhämäräisiä kuvia ihanasta Vanhasta Porvoosta.






Mää oon aina välillä haaveillut jouluisesta matkasta johonkin hienoon paikkaan ulkomailla, niinku vaikka New Yorkiin. Nyt oon kyllä sitä mieltä, että jos pääsen jouluisin käymään Porvoossa, niin oon täydellisen tyytyväinen! Tottakai voisin edelleen lähteä "isolle kirkolle" kattelemaan ameriikan meininkiä, sillä onhan sellainen jouluinen suurkaupunki ihan huikea nähtävyys kaikkine jättimäisine joulukuusineen ja tavaratalojen näyteikkunoineen, tai vaikka elokuvista tuttu Central Parkin romanttinen luistelukenttä, mmm-m! Mutta silti minuun vetoaa enemmän tuollainen pieni, tunnelmallinen, vanha kaupunkimiljöö ♥. Siellä pääsee aikamatkalle ja ihan ainutlaatuiseen joulufiilikseen.

Minä otin reissusta mukaan sellaisen Porvoon matkailulehden, jossa esitellään majoituspaikkoja, ravintoloita, liikkeitä, nähtävyyksiä, museoita jne. Rupesin jo kovasti suunnittelemaan, että kesällä sinne täytyy lähteä uudelleen ja kunnolla ajan kanssa! Ehkäpä me saadaan toteutettua se kotimaa-roadtrip, josta ollaan haaveiltu, ja silloin Porvoo on yksi ehottoman tärkeistä käyntikohteista.

Ihanaa jouluntunnelmaa kaikille näiden kuvien välityksellä! ♥

torstai 12. joulukuuta 2013

Maatuskakoruja


Minun yksi haaveeni on toteutunut, ja olen saanut ensimmäisen erän koruja omalla designillani valmiiksi. Aiheena on tietysti maatuska, mikäpäs muukaan! Olen myynyt näitä uutuuskoruja syksyn aikana muutamassa tapahtumassa, ja Tampereella eräs nainen ihasteli niitä kovin. Hän sitten kysyi yllättävän kysymyksen, että mikä ajatus minulla on tämän maatuskan takana. Ensin häkellyin ja kerkesin kelata mielessäni pari sekuntia, että mitä ihmettä tuollainen kysymys tarkoittaa. Sitten vastasin, niinkuin asia on, että minä vaan niiiiin tykkään maatuskoista. Ne ei ole minulle muoti-ilmiö, vaan olen tykännyt ja keräillyt maatuskoja jo monen vuoden ajan ja olemme ostaneet niitä monesta eri maasta matkamuistoksi itelle. Kun meidän piti noin kaksi vuotta sitten vaatetusalan koulussa suunnitella jokin oma painokuva, niin minun idealistalla luki ensimmäisenä maatuska ja cupcakes. Lopulta ne molemmat yhdistyi tässä söpössä herkkusuu-maatuskassa ♥.


Koruja varten löysin ihan sattumalta hyvän yhteistyökumppanin täältä Haapajärveltä. Nimimerkki-yrityksen takaa löytyy melkoinen tehopakkaus Tiina, ja häneltä pystyy tilaamaan jos minkälaista. Olen teettänyt hänellä myös tarroja, ja luultavasti tulen toteuttamaan myös muitakin kivoja ideoita tulevaisuudessa. Maatuskariipukset valmistetaan laserleikkaamalla akryylilevystä, ja kuva kaiverretaan levyyn myös laserilla. Tällä hetkellä on saatavilla vain näitä kolmea väriä; valkoista, vihreää ja pinkkiä. Kivan värisiä levyjä, joissa on musta kaiverruspinta, ei ole kovin hyvin saatavilla. Mutta oon kyllä erittäin tyytyväinen näihin kolmeenkin väriin, kaikki ovat kivoja enkä osaa millään päättää, mikä on mun oma suosikki! :)


Tampereella Suomen kädentaidot -messut poiki yllättäen mulle jälleenmyyjän. Krista halusi maatuskakoruja ja -postikortteja myyntiin Kehystarinaan, joka on kehystämisen erikoisliike Tampereen keskustassa. Siellä myydään myös monenlaisia lahjaesineitä ja koruja. Toinen samanlainen kiva juttu tapahtui Jyväskylän joulumarkkinoilla, kun tutustuin Kimperin Outiin. Hän ihastui maatuskatyynyihin ja otti niitä sekä koruja myyntiin Jyväskylään. Todella mukavia yllätyksiä nämä ja mielelläni otin kaksi uutta jälleenmyyjää vastaan, minulla kun ei niitä juurikaan ole.


Olen puuhastellut oman verkkokaupan parissa jo pari kuukautta. Laittanut ulkoasua kuntoon ja asettanut tuotteita myyntiin. Valokuvannut ja käsitellyt kuvia. Homma on edennyt hitaasti kaikkien muiden töiden ohella, eikä ole vieläkään ihan valmis, mutta päätin silti avata kaupan jo asiakkaille. Tämän syksyn kiire yllätti minut aika pahasti, ja moni itelleni laatima aikataulu on mennyt ihan uusiksi. Minussa on vähän sellaista tarkan ihmisen vikaa, joten piti vastoin luonnetta päättää, että en nyt välitä vaikka osa tuoteryhmistä ammottaa tyhjyyttään nettipuodissa. En jaksanut niitä alkaa piilottamaankaan, ja ainakin ihmiset näkevät, mitä on tulossa. Joten anteeksi keskeneräisyys! :)


Jos haluatte, niin täältä pääsee kurkkimaan verkkokauppaan! Vielä kerkeää tilatakin, jos vaikka joululahjaksi löytyy jotain mukavaa. Ensi viikon alussa lähetettyjen kirjeiden ja pakettien pitäisi Postin mukaan keretä jouluksi perille. Minä pakkaan maatuskakorut vielä tänä iltana reissukassiin ja huomenna aamulla lähdemme ajelemaan Porvooseen! Siellä odottaa Porvoon Taidetehtaan joulumarkkinat, josta odotan mukavaa tapahtumaa. Ja meni tapahtuma miten hyvänsä, meille on tulossa varmasti ihanan romanttinen joulureissu, sillä pidän Porvoota unelmallisena joulukaupunkina. Todella kiva lähteä huomenna pariksi päiväksi uusiin maisemiin. Ihanan jouluista viikonloppua myös teille! ♥

lauantai 7. joulukuuta 2013

Kynttelikköjen tuunausta

Tämä on niin ihanaa aikaa vuodesta, kun melkein jokaisen kodin ikkunalla on kynttelikkö, tai jokin muu tunnelmallinen jouluvalo. Meidänkään koti ei oo poikkeus, sillä rakastan kynttelikköjä, tai ainakin tykkään niistä ihan hulluna! Meillä on entuudestaan pari rautaista, koukeroista kynttelikköä, jotka eivät oo yhtään jouluisia. Myönnetään, että ne on joskus ollut esillä ihan kesään asti.

Minun unelmatalonihan on pitkänmallinen, hirsirunkoinen maalaistalo, jossa on komeat ruutuikkunat. Ihailen aina joulun alla tällaisia vanhoja taloja, kun jokaisella ikkunalla on kynttelikkö. Se näyttää niin kivalta! Ajattelin aina, että kun meidän oma talo löytyy, niin meillekin tulee kyntteliköt joka ikkunaan pitkällä sivulla. Nyt pääsen toteuttamaan tämän hupsun haaveen tässä ihanassa kodissa. Meidän talo ei ole mikään maailman pisin ja suurin, mutta on meillä sentään kolme ikkunaa vierekkäin talon takasivulla, joka näkyy tiellepäin. Se riittää! Nyt meillä on nyt sellaiset kyntteliköt, ettei varmasti oo samanlaisia missään muualla. Oih, oon ihan innoissani näistä ihanuuksista, ja haluan esitellä ne myös teille.

Tässä on valmiina ensimmäinen tuunausvaihe, eli koristelin kyntteliköt pilkullisella lahjapaperilla.
Tämä lahjapaperi on ihana löytö; se on kaksipuoleista ja mukavan paksua! Kiinnitin paperin pienillä valokuvatarroilla, joiden kummallakin puolella on liimapinta. Nää valokuvatarrat on mun ehdoton ykkösjuttu
ihan kaikessa askartelussa! En todellakaan tykkää käyttää mitään liimaa, ellei oo pakko.

Minun tarvitsi ostaa uutena kaksi halpaa peruskynttelikköä. Päätin ostaa valkoiset, että ne olisi monikäyttöisemmät. Keittiön ikkunalla on samanmallinen, mutta punainen, josta olen poistanut kamalat muoviset käpymansetit, ja laittanut niiden tilalle erilaisia punaisia nauhoja rusetille. Se on meidän ainoa jouluinen kynttelikkö, joka pääsee esille vain joulun ajaksi. Nyt kun katsoo ulkoapäin, niin joka ikkunalla on samanmallinen kynttelikkö, vaikka muuten ovatkin kaikki ihan erilaisia!

Tässä tulee makuuhuoneen uusi, tuunattu kynttelikkö! Käytin koristelussa tuon pilkullisen lahjapaperin lisäksi nättiä, kuviollista teippiä sekä erilaisia nauhoja. Pitsiä, satiini- ja ripsinauhaa, joista loihdin ihan överin rusetin! Minä niin tykkään ruseteista ja pitsistä, että kyllä ne saa joskus mennä myös överiksi. :)




Toinen tuunattu kynttelikkö tuli työhuoneeni ikkunalle, joten siihen halusin laittaa koristeeksi nappeja. Kolusin nappivarastojani, ja löysin paljon söpöjä vaaleanpunaisia ja pinkkejä nappeja (yllätys yllätys!). Napit on kiinnitetty superlujalla liimalla, joka onkin melkein ainoa liima, johon turvaan näperryshommissa. Se on paksua, ei valu ja on kestävää. Siltikin mun sormet oli niin tahmeat tämän operaation jälkeen, että mieluummin oisin käyttänyt niitä valokuvatarroja nappeihinkin... :) Lisäksi käytin koristeluun puuvillapitsinauhaa, joka on myös kiinnitetty liimalla.




Nyt kun oon kynttelikköjä jo pari päivää katsellut, niin onhan ne väreiltään aika babypink ja babyblue, eli pikkuvauvan perus onnittelukorttien väriset, mutta menköön! Kyllä ne kuitenkin sopii tuollaisenaan niille paikoille, johon ne tarkoitinkin. Millaisia jouluvaloviritelmiä teillä on?

Tunnelmallista viikonlopunjatkoa itse kullekin jouluhöperölle!

perjantai 29. marraskuuta 2013

Matonvirkkaushommia!


Mattoahan sitä piti rueta virkkaamaan, vaikka viime viikot on olleet muutenkin jo kiireisiä! Yleensä en anna periksi, kun saan jonkun tällaisen päähänpiston, vaan se pitää saada heti toteuttaa. Oli ihanaa virkata pitkästä aikaa, varsinkin kun työ on tällainen, joka etenee nopeasti. Muutamana yönä tuli valvottua melkoisen pitkään elokuvia katsellen ja virkaten, kun en malttanut lopettaa. Vielä vähän, vielä vähän... :)


Ohjeeksi valitsin Kauhavan Kangas-aitan nettisivuilta löytyvän Asteri-maton. Kuteen ostin Kärkkäiseltä Ylivieskasta. Kolme kiloa ei riittänytkään minulle, vaikka ohjeessa sanotaan menekiksi vähemmän. Minun piti käydä ostamassa vielä yksi vyyhti, mutta sitten siinä kävikin niin, että se ei ollut enää samaa erää ja kuteessa oli pieni sävyero. Päätin sitten soveltaa alkuperäistä ohjetta ja jättää joitain kierroksia pois. Virkkasin mattoon erilaisen reunuksen, kuin ohjeessa oli. Sain juuri ja juuri sen kolme kiloa riittämään, ja matto on nyt yhtenäisen värinen. Tykkään! ♥

Nyt minulla on yksi ylimääräinen kilo kudetta, joten voisin tehdä siitä jotain muuta kivaa. En ole koskaan virkannut esimerkiksi sellaisia sisustuskoreja, joita näkee paljon joka paikassa. Sellaisia olisi varmaan mukava ja nopea tehdä. Tämä kude oli muuten ontelokudetta, jollaista en olekaan aiemmin käyttänyt. Aiemmin virkkaamani makuuhuoneen matto on trikookuteesta. Molemmissa on hyvät ja huonot puolet, trikookude pölisee ja on epätasaisen paksuista, mutta ontelokude on aika jäykkää työstettäväksi. Sormet oli välillä koetuksella.


Meille on näköjään tulossa punaisen ja pinkin eri sävyjen valtaama joulu! Ihanaa! Meillä onkin jo kovasti joulun tunnelmaa ja tuoksuja ollut havaittavissa. Joinakin vuosina tähän aikaan mulla on ollut kuusikin jo koristeltuna, mutta nyt on kummasti tämä marraskuu hujahtanut liian lujaa ohi ja jouluvalmistelut on ihan puolitiessään... Haluan nauttia joulun odotuksesta ja siitä kaikesta ihanasta tunnelmasta mahdollisimman hyvissä ajoin ennen joulua, sillä se odotus ja fiilistely on parasta ♥.

Minä muuten taas kirjoittelen blogiin, kun pitäisi tehdä lähtöä reissuun! :) Tänä viikonloppuna menen Jyväskylään ja osallistun Paviljongissa järjestettäville Jyväskylän joulumarkkinoille. Lähden jo tänään ja laitan myyntipaikan valmiiksi, ja varsinaiset myyjäispäivät ovat lauantai ja sunnuntai. Tämä on nyt kolmas viikonloppu putkeen reissussa, mutta sen jälkeen hellittää. Päätinkin, että ensi viikolla pyhitän itselleni pari vapaapäivää, jolloin saan tehdä jouluvalmisteluja, koristeita ja lahjoja. Ja olla vaan :) Mattoprojekti on onneksi valmis, niin saan nauttia valmiistakin kädenjäljestä välillä.

Hei ihanaa viikonloppua, ja tulkaa käymään joulumarkkinoilla Paviljongissa, jos asutte Jyväskylän lähellä! Sinne on ilmainen sisäänpääsykin ja varmasti tarjolla monenlaista hyvää joululahjaideaa. Oi, sataisipa viikonloppuna paljon lunta ♥.

torstai 21. marraskuuta 2013

Terveiset kiireen keskeltä!

Oi ja voi, nyt on niin monta rautaa taas tulessa, etten ole kerennyt tehdä mitään kivoja juttuja blogin puolelle. Harmittaa ja omatunto kolkuttelee, mutta ei voi mitään! Annan taas enemmän aikaa blogille kunhan tää joka viikonloppuinen reissaaminen lakkaa :) Tätä kirjoitellessa mulla on eteinen täynnä tavaroita, jotka oottaa pakkaamista autoon, ja noin tunnin päästä minä ja pikkusisko lähdemme ajelemaan Helsinkiin!

Haaveissani meidän Mazda muuttuu upeaksi, pastellinsävyiseksi amerikanautoksi ♥

Helsingissä osallistun Messukeskuksessa järjestettävään Meidän viikonloppu -tapahtumaan, jossa on useammat messut samassa tapahtumassa. Minä menen myymään Kädentaito-messuille halliin numero 6, jos vaikka satut tulemaan tapahtumaan. Onneksi tämä ei mene ihan kokonaan työviikonlopuksi, vaan pääsen nauttimaan kahden Helsingissä asuvan pikkusiskoni seurasta. Meitä on siis neljä siskoa, minä olen vanhin ja matkaseuralaiseni Reeta on kahdeksan vuotias, eli meidän nuorin ja niin lellitty pikkusisko ♥ ♥ ♥.

Neljä niin erilaista, mutta hyvin rakasta siskoa ♥

Ihan pakko vielä palata viime viikonloppuun, jota en ole kiireen takia kerennyt kunnolla edes ajatella! Tampereella järjestettävät Suomen Kädentaidot -messut oli todella huiput :). Pääsin ekaa kertaa myyjäksi ja se oli juuri niin kivaa kuin toivoinkin. Tapahtuma on todella suuri ja kävijöitä riitti jokaiselle päivälle paljon, muistaakseni yhteensä yli 36 000! Huhhuh. Myyntipäivät kului nopeasti. Itse kiertelin harmittavan vähän, mutta sen mitä näin, niin messuilla oli todella ihania osastoja ja tuotteita. Jos olisin ollut liikkeellä rajattoman rahapussin kanssa, niin mulla ois mennyt ihan höpsis! Siinä vaan käy monesti niin, että pieni pihiys iskee kun lähtee itse myymään ja tienaamaan. Tulee tarkemmin harkittua ostoksia, että ei heti törsäisi kaikkia juuri tienattuja roposia. Hyvähän se on harkita, sillä kaikkea ei oo pakko saada aina itelle. Mutta mielelläni ostan joka tapahtumasta jotain kotimaista ja käsintehtyä meidän kotiin, edes jotain pientä.

Suomen Kädentaidot -messuista tuli mun lempparimessut ♥.

Arpomani messuliput Tampereelle tuli kaikki jaettua, ja osa arpaonnen suosimista voittajista kävikin minua moikkaamassa. Kiitos, se oli mukavaa! Yhtä voittajaa en valitettavasti tavoittanut ajoissa muutamasta yrityksestä huolimatta, mutta ne liput meni sitten kahdelle haapajärviselle yhteistyökumppanilleni, joiden tiesin olevan tulossa messuille. Oli kiva ilahduttaa heitä.

Nyt on lähdettävä tien päälle, sillä meillä on 450 kilometriä matkaa eessä. Ihanaa lähteä siskojen luo ja messuille, tätä viikonloppua on odotettu kovasti. Samalla haluaisin myös jäädä vaan kotiin, sillä ennen kaikkea oon luonteeltani koti-ihminen. Joulua rakastava höperö tuskailee, kun haluaisin keretä tehdä joululahjoja, laittaa joulua, tehdä koristeita ja muita pieniä sisustusjuttuja, joita pää on pullollaan... Mitä lähemmäs joulua mennään, mun päivät vaan pitenee. Valvon nyt jo ihan hirmu myöhään, tällä viikolla valvoin jopa kokonaisen yön. Mies heräsi kuudelta yhtenä aamuna, että hän lähtee töihin, niin minä se olin vielä hereillä :) Sain kuulla vähän aamuäkäisiä nuhteita. Mutta hei, jos ei väsy paina ja intoa riittää, niin valvokaa! Mikäs sen ihanampaa kuin touhuilla kotona, ainakin minusta.

Onnellista ja rakkaudentäyteistä viikonloppua kaikille! Meikä lähtee nyt!

Love love love ♥


perjantai 8. marraskuuta 2013

Suomen Kädentaidot -lippujen arvonta!


Jee, tasan viikon päästä starttaa Tampereella Suomen Kädentaidot 2013 -messut! Tapahtuman ajankohta on 15.-17.11. perjantaista sunnuntaihin. Nämä on käsittääkseni Suomen suurimmat kädentaitomessut, ja siellä on tänä vuonna kolme messuhallia käytössä. Siinä onkin kävijöille ihan kunnolla työtä, että kerkeää ja jaksaa kiertää kokonaan koko tapahtuman yhdessä päivässä. Paitsi että voihan messuille ostaa lipun ihan vaikka koko viikonlopuksi!

Minä menen nyt elämäni ensimmäistä kertaa tähän tapahtumaan myymään, ja oon todella innoissani :). Olen jo parina viime vuonna laittanut paikkahakemusta Tampereelle, mutta aina liian myöhään. Tämän tapahtuman myyntipaikat menee nopeasti ja suurin osa taitaakin varata heti messujen jälkeen jo seuraavan vuoden paikan. Nyt minä onnellinen pääsen mukaan tuonne ihmisvilinään ja hulinaan kokeilemaan, että riittääkö minun tuotteille kysyntää. Jännittävää!


Ja sitten asiaan; sain viisi kappaletta asiakaskutsuja, joita voin antaa eteenpäin. Yhden kutsun arvo on 14€, eli sillä pääsee yhdeksi päiväksi messuille. Uskoisin, että päivän saa valita itse. Haluaisin arpoa nämä liput kaikkien kesken, jotka ovat halukkaita tulemaan Suomen Kädentaidot -messuille! Jos olet tulossa tai innostut tämän arvonnan myötä lähtemään messuille, niin pistä kommenttia tähän alle. Nämä liput ovat henkilökohtaisia ja niistä ei saa hyötyä rahallisesti, eli et voi myydä niitä eteenpäin. Osallistuthan vain, jos oikeasti pääset tapahtumaan.

Ensin ajattelin, että arvon kaikki viisi lippua erikseen. Nyt kuitenkin päätin jakaa liput kolmeen osaan, eli viidestä saa kaksi kahden lipun settiä ja viides lippu jää parittomaksi. Näin minulle itselleni tulee vähän vähemmän postitettavaa, ja kaksi onnellista saa lipun itselleen ja ystävälleen.

Arvonnan palkinnot ovat siis seuraavat:
- 2 kappaletta yhden päivän lippuja Suomen Kädentaidot -tapahtumaan
- 2 kappaletta yhden päivän lippuja Suomen Kädentaidot -tapahtumaan
- 1 yhden päivän lippu Suomen Kädentaidot -tapahtumaan

Aikaa osallistumiseen on oikeastaan vain tämä viikonloppu, niin saan liput heti alkuviikosta postiin. Kuulin tänään, että Postilla on jokin lakko menneillään, ja päiväposti ei ole kulkenut kovin luotettavasti, joten haluan postittaa nämä liput hyvissä ajoin. Suoritan arvonnan maanantaina aamupäivästä, joten tarkkaile sähköpostiasi, että saan voittajien osoitetiedot mahdollisimman nopeasti.

Voit osallistua jättämällä sähköpostiosoitteesi tai jonkin muun yhteystiedon tähän postaukseen. Voit kirjoittaa osoitteesi vaikka tällaisessa kirjoitetussa muodossa, esimerkiksi handmadebyheini (at) hotmail piste com, jos pelkäät että osoitteesi napataan roskapostitarkoituksiin.

Kaikki varmaan mielellään voittaisivat sellaisen kahden lipun paketin, että voi ottaa kaverin messuille mukaan. Jos kuitenkin tiedät heti, että tarvitset vain yhden lipun, niin laittaisitko myös siitä viestiisi? Se helpottaa arpomista, niin että kaikki saisivat tarvitsemansa määrän.

Kiitos osallistumisestasi ja nähdään messuilla!



maanantai 4. marraskuuta 2013

Kynttilöiden lumoa

Eipä mulla oikein mittään sen tähellisempää asiaa ollu, kuin että tykkään kynttilöistä ♥. Niiden valossa on sellaista tunnelmaa, mitä ei muista valoista voi kokea. Tämmönen haaveilija, tunnelmoija, nautiskelija, romantikkohörhöilijä on arvatenkin samalla melkonen kynttilä- ja lyhtyhamstraaja.


En ehkä uskalla edes laskea, kuinka monta tuikkupussia meillä on tänä syksynä jo mennyt! Ei siinä mitään, oon aina valmis pistämään viimeset roposet kynttilöihin, mutta kun lämpökynttilöistä jää ne foliokupit jäljelle. Eipä siinäkään mitään ongelmaa, nehän saa pistää pienmetallinkeräykseen, mutta minun mielestä niistä pitää poistaa ne loput steariininjämät. Nyt mulla ois taas vaihteeksi iso työmaa edessä, kun oon jemmannut poltettuja tuikkuja, että yhellä kertaa urakoisin ne kierrätyskuntoon. Jos joku tietää, ettei sitä steariinia ole pakko poistaa, niin päästä mut pälkähästä! :D

Jos osaisin ja innostuisin ite tekemään kynttilöitä, niin noista tuikuista saisi jo hyvät kasat uudelleen käytettävää steariinia. Minun käyttämissä lämpökynttilöissä jää aina sellainen pieni rengas sinne pohjalle. Pitää varmaan kuitenkin vetää se raja tähän, kun kaikkea ei kerkeä millään. Mutta juuri tässä kirjoittaessa mieli alkaa muuttumaan, ja vähän tekisi mieli joskus kokeilla kynttilöiden tekoa! Onko kukaan koskaan tehnyt?


Mun pikkusisko oli meillä viikonloppuna, ja lauantai-iltana puoli yhdentoista aikaan saatiin ihan yhtäkkiä ajatus lähteä hautuumaalle iltakävelylle ja katselemaan kynttilöitä. Pyhäinpäivä on ihan paras päivä sellaiseen, sillä muuten niin kolkko hautuumaa on muuttunut todella kauniiksi kynttilämereksi. Ja olihan niitä kynttilöitä ihan valtavasti! Me osuttiin hyvään aikaan paikalle, kun yhdentoista aikaan illalla sammui katuvalot kirkon pihasta.


Olihan meillä kyllä kivaa siellä käveleskellä ja tutkia hienoja, vanhoja hautakiviä. Tai ei niitä kyllä kiviksi voi sanoa, niitä hienoimpia rautaristejä, isoja ja koristeellisia. Mitähän nimitystä niistä voisi käyttää? Ne on kyllä upeita. Tekstit saattaa olla niin koristeellisella kirjasintyypillä tehty, ettei heti osaa lukeakaan niitä. Vanhoilla haudoilla lukee myös yleensä sen haudatun henkilön ammatti. Monia niistä ammattinimikkeistä ei todellakaan enää tänäpäivänä käytetä. Mielenkiintoista, yöllistä puuhaa Pyhäinpäivänä!

perjantai 1. marraskuuta 2013

Kurkistus vintille

Sain mukavan haasteen Susannan Työhuoneen Susannalta, jossa pitäisi kuvata kotia tai jotain muuta blogin aihetta sellaisesta kuvakulmasta, mistä sitä ei ole ennen nähty. Jätin asian hautumaan mieleeni ja vaikka keksinkin melko pian, mitä haluan kuvata, tämä juttu tulee silti puolitoista kuukautta myöhässä, ups!

En ole ennen esitellyt teille, mitä meidän yläkerrasta löytyy. Ei siinä paljoa esittelemistä ole, se on pelkkää kylmää tilaa, mutta nyt sain hyvän mahdollisuuden napsia sieltä pari kuvaa. Siellä on ihan oma tunnelmansa, josta tykkään paljon.


Kuistilta menee tällaiset tikkaat ylös, ja tottakai näiden tilalle täytyy saada kunnon portaat jos ja kun otamme yläkertaa asuinkäyttöön. Siinä onkin sellainen projekti, joka siintää vielä jossain todella kaukana tulevaisuudessa... Ihanaa kuitenkin tietää, että vintiltä löytyy paljon potentiaalista tilaa, jos sille tulee tarvetta.


Talomme on rakennettu vuonna 1930, ja vuosiluku onkin kirjoitettu seinään maalilla. Tuo vanha naulakko on minusta ihana, vaikka onkin hieman kärsineen näköinen. Näen siinä kuitenkin mahdollisuuksia vaikka miten hienoon tuunakseen. Naulakko saa nyt jäädä vielä tuohon odottamaan uutta käyttöä.


Talon toiseen päätyyn, työhuoneeni yläpuolelle on rakennettu kesähuone. Siellä on kaikki ihan vinksin vonksin, ja huomaa ettei se ole ollut tosi pitkään aikaan käytössä. Huoneen lattia on huomattavasti alaspäin kallellaan talon päätyyn päin mentäessä. Talon kivijalka on ajan kanssa vähän painunut tuosta päästä taloa, mutta onneksi sitä ei huomaa alakerran työhuoneessa. Siellä lattia on suht suorassa.

Nuohooja katsoi tänä syksynä tuota pönttöuunia, ja sanoi että se on hyvässä kunnossa ja toimiva. Hän sanoi, että sitä ei kannata missään nimessä hävittää, mutta eihän me pönttöuunien rakastajina oltais niin tehtykään! Uunista saisi kamalan sievän, kun kunnostaisi maalipinnan.


Talon toisessa päädyssä taas, eli alakerrassa olevan tuvan päällä, on iso, avoin tila. Lämmöneristeenä olevat purut lattialla on varmasti melko vanhoja, ja kaipaisi vaihtamista. Vanha pärekatto näkyy sisällepäin. Sen päällä on peltikatto, joka näkyy sitten ulkoa. Nuo hirsiseinät on niin rakkauspakkaus-juttu ♥. Nautin, kun ne näkee tuolla vintillä, sillä alakerrassa en oo saanut haaveilemaani paljasta hirsipintaa esiin. Ainakaan vielä!


Tässä vielä pari yksityiskohtaa, eli "kesähuoneen" molemmin puolin on tällaiset ovelliset, kapeat komerot. Oikeanpuoleinen kuva on kuistin päältä, ja vuosiluvusta 1954 voisi päätellä, että kuisti on rakennettu myöhemmin, kuin itse talo. Tästä ei oo mitään varmaa tietoa, mutta näin voisi ainakin luulla. Siinäpä oli kurkistus meidän vintille! Ei näkyny kotitonttuja, mutta ne taitaakin vähän ujostella ihmisiä.


Tämä haaste on alunperin lähtöisin Kotila-blogista, jonne voi käydä linkittämässä oman version tästä Uusi kuvakulma-haasteesta. Lueskelinkin siellä muiden juttuja, ja mukavan erilaisia postauksia löytyi. Itse en taida haastaa ketään tiettyä, mutta samalla haastaa kaikki halukkaat! Jos innostuit tästä, niin anna palaa :) Tästä saa mukavaa jutunaihetta blogiin, jos sulla on menneillään samanlainen hiljainen kausi kuin mulla. Kiirettä pitää moneen suuntaan, mutta mukavalla tavalla. Ja uusia lukijoitakin on putkahtanut monta, ihanaa! Oikein lämpimästi tervetuloa teille! ♥

Rentouttavaa viikonloppua kaikille, tunnelmoikaa kynttilöiden parissa ja viettäkää kiireettömiä hetkiä rakkaiden parissa. Minä lähen kohta hakemaan 8-vuotiaan pikkusiskoni meille viikonlopun viettoon. Siinä vasta paras kaveri, ikäerolla ei oo mitään merkitystä kun me päästään yhdessä touhuamaan! ♥

torstai 24. lokakuuta 2013

Korutelineiden kaunistusta


Olen ihan superinnoissani, miten söpöt, uudet asut korutelineeni sai! Nämä kaksi koruständiä oli alunperin mustaa samettia. Sitä näkyykin tuossa jalkaosassa, kun jätin ne päällystämättä. Minulla oli alunperin käytössä vain tuo suurempi, ja olin päällystänyt sen valkoisella pitsiverhokankaalla, niin että mustaa näkyi vähän alta. Sekin kuulostaa kivalta, mutta ei ollut oikeasti niin hieno kun voisi kuvitella. Ehkä ongelma oli juuri se pitsi, kun se ei ollut tarpeeksi mun mieleen. Se oli liian vitivalkoista ja keinokuitua, mun mieleen olisi enemmän vaikka käsinvirkattu ja vähän antiikkisen näköinen pitsi. Koruteline valkoisen pitsin kera vilahtaa ainakin täällä.


Viime messujen jälkeen hoksasin, että tuohon koruständiin voisi vaihtaa kankaan. Sillähän siitä saisi taas enemmän itelle mieluisan! Näin yksinkertainen parannusidea ei ollut aiemmin juolahtanut mieleen. Pallokuosien ystävänä valitsin söpöä pallokuvioista kangasta, helppo valinta minulle. Kangas on pingotettu noiden telineiden päälle ihan vain nuppineulojen avulla. Takaosassa on pahvia, joten siihen on helppo upottaa nuppineulat silleen vaakatasoon, ettei neulat tule etupuolelta ulos. Nuppineuloja on aika tiheään, niin kangas pysyy nätisti pingotettuna. Se on myös helppo taas joskus vaihtaa, kun vetää nuppineulat pois. Kangas on muuten samaa, kuin tässä pöytälampussa! Eli on erittäin mieluisaksi havaittua kangasta ;).


Kesken tekemisen idea lähti jalostumaan vielä vähän pidemmälle, kun muistin että mulla on muutamia tuollaisia irtokauluksia, joita oon joskus ostanut omiin vaatteisiini kiinnitettäväksi. Nuo kaulukset kruunaa ehdottomasti koko homman! Vaaleanpunainen väri tuo söpöyttä, pallot hauskuutta ja leikkimielisyyttä ja nuo pitsit... ah! Ne tuo sitä ihanaa vintage-henkisyyttä, josta tykkään!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Puusohvarakkautta

Minä rakastan vanhoja, puisia talonpoikaissohvia ♥. Siinä on semmonen kaluste, mikä on ollut jo monia vuosia ostoslistalla, kunhan vaan sopivan kaunis yksilö löytyisi sopivaan hintaan. Monta ihanaa sohvaa on mennyt sivu suun, mutta vihdoin löytyi meillekin oma! Bongasin meidän sohvan jo kevättalvella muistaakseni Facebookista Vanhojen huonekalujen entisöinti, myynti ja sisustus -ryhmästä. Haimme sohvan kotiin ja se on odottanut aitassa, että keksin sille paikan ja saan maalattua sohvan.


Nyt meillä on viimein sopiva paikka sohvalle, kun tupaan tuli lisää tilaa pakastinkaapin lähdettyä (kirjoittelin siitä täällä). Sohva on sen verran vanhaa mallia, että siihen ei kuulu istuinkantta. Halusin ehdottomasti sellaisen kannen, niin sohvalla on parempi istua, ja saan lisäksi kannen alle paljon lisää säilytystilaa. Joku aika sitten otin yhteyttä Haapajärven työkeskukseen ja kysyin, että kerkeäisivätkö he nikkaroida kannen sohvalle. Veimme sohvan työkeskukseen ja saimme sen parissa viikossa takaisin. Istuinkansi on tukeva ja hyvin toimiva! Kun sen avaa laittaakseen tai ottaakseen jotain laatikosta, kansi ei luiskahda pois paikoiltaan.


Seuraavana sohva meni maalaukseen. Kamalan reipas mieheni maalasi sohvan iltapuhteena harrastehuoneessa, joka meillä sijaitsee tuossa vanhassa navettarakennuksessa. Kolme maalikerrosta riitti, että pinnasta tuli tasaisen peittävä. Sohva on ollut nyt jo useita viikkoja sisällä omalla paikallaan, ja tykkään siitä kovasti ♥. Vieläkin vähän oudoksun, kun meillä on nyt niin paljon valkoista täällä. Mun huonekalumaku on ollut aina kaikkea muuta kuin valkoinen. Siksipä tuntuu, että tuo sohvakin kaipaa vielä jotain.

Juuri tässä kirjoitellessa tulin ajatelleeksi, että oishan tuon istumakannen voinu maalata jollain toisella värillä. No onneksi se on muutettavissa milloin vain. Tuo sohva ois valkoisenaan aivan upea jotain tosi värikästä tapettia vasten, nyt se jotenkin hukkuu kaikkeen valkoisuuteen. Siitä asti kun sohva ostettiin, oon haaveillut että siihen ois kiva saada Elenan taitavaa karjalaista koristemaalausta. Täytyy mietiskellä, jos ois mahdollista toteuttaa sellainen tilaustyö.


Uusi sohva tarttee tietysti uusia tyynyjä, joten ompelin muutamia päällisiä. Mulla oli pakkomielle saada musta-valkoisia vinoraidallisia tyynyjä, mutta sellaista kangasta ei äkkiseltään löytynyt. Nämä raitatyynyt on leikattu vinoon langansuuntaan, joten sain kuin sainkin haaveilemani tyynyt. Molemmat raitakankaat on Ikeasta, ja tykkään kun ne on niin jämäkkää ja paksua puuvillaa. Ja koska olen nyt villiintynyt viininpunaisen ja tummanpunaisen sävyistä, ompelin myös vasemmanpuoleisen, pilkullisen tyynynpäällisen.


Sohvasta muuten piti lyhentää jalkoja kahteen kertaan, yhteensä noin 10-11cm. Se on vieläkin pari senttiä korkeampi, kuin tavallisen tuolin istuinkorkeus on. Miettikääpä siihen vielä kymmenen senttiä lisää ja kuinka vaikea siihen oli istahtaa. Jalat ei ylttänyt sitten millään lattiaan. Nyt sohvalle on paljon mukavempi istahtaa, ja kaiken lisäksi se ei peitä takana olevaa ikkunaa enää niin paljoa. Sohva muuten valtasi joulukuusen paikan, joten siinä onkin seuraava pulma, mihin asetan kuusen! :D

Nautiskelkaa ensilumista ja syyslomaviikosta, minun viikko vierähtää valmistautuen viikonlopun kädentaitomessuihin. Kuulemisiin! ♥

tiistai 15. lokakuuta 2013

Heräteostos

Seinäjoen messujen innostamana minun piti päästä Pimpula-kirppikselle katselemaan, löytyiskö mitään ispiroivaa materiaalia tai tuunaukseen kelpaavaa löytöä, josta voisin mahdollisesti tehdä jotain myyntipaikan somistusjuttua. Minun ei suinkaan ollut tarkoitus lähteä huonekaluostoksille, mutta tottakai kalustepuolella piti pyörähtää, kun huomasin että sinne oli tullu vaikka mitä uutta! Tai siis ei todellakaan uutta, vaan ihanaa, vanhaa aarretta. Mun sydän sykähti pienelle lipastolle, ja sillä oli myös erittäin pieni hinta, jonka ansiosta se lähti heti meille asustamaan.


Lipastossa ihastuin sen kokoon, muotoon ja väriin, se on just passeli mun työhuoneeseen. Näppärän pieni ja tykkään tuosta mustasta väristä höystettynä ripauksella kultaa. Ruskeat kohdatkaan ei riitele. Ja koska hinta oli niin halpa, tuli heti sellainen innostus, että tätä raaskii ainakin ihan huoletta lähteä jotenkin itse tuunaamaan. Lipasto on jo valmiiksi sopivan käytetyn ja kuluneen näköinen, että enää ei tarvitse säästellä.

Työhuoneen tapetinjämistä sain kivat paperit laatikoiden pohjalle.
En kiinnittänyt näitä mitenkään, että ne saa helposti pois tarvittaessa.


Ensin ajattelin, että etsisin jostain kauniita ruusunkuvia. Kiiltokuvia, lahjapaperia, askartelukartonkia tai vaikka lehdistä. Olisin koristellut lipaston laatikoita ulkoapäin sommittelemalla muutamia nättejä ruusuja ja kiinnitämällä ne lakalla. En kuitenkaan kerennyt edes aloittaa tämän idean toteuttamista, kun yhtäkkiä muistin että mulla on jonkin verran tuollaisia muovisia ruusuja, jotka on takapuolelta ihan sileitä. Etsin ne käsiini, ja niitä oli juuri sopivasti kuusi kappaletta! Päätin liimata ne lipaston nuppien päihin koristeiksi. Iso läjä lujaa superliimaa, onkohan se nimeltää Extreme repair, tai jotain. Sitä liimaa oon tykännyt käyttää monelaisissa jutuissa jo vuosia.


Jätin lipaston nyt tällä erää ilman niitä ruusukiiltokuvia. Täytyy antaa sen asian vielä muhia, ja jos joskus tuntuu siltä että haluan vielä lisää ruusuja työhuoneeseen, niin antaa palaa! :D Nyt tykkään tästä tällaisenaan. Ja tämä pieni sisustusmuutos piristi taas kummasti! Huoneeseen tuli lisää tilaa ja avaruutta ja sain itellekin uutta intoa työskentelyyn. Kotoilu ja kodin laittaminen on aina hyväksi mielelle, sanon minä! ♥