perjantai 2. elokuuta 2013

K.J. Ståhlbergin lapsuudenkotimuseo


Meillä oli eilen ihan uskomaton vapaapäivä mun mieheni kanssa! Päätettiin lähteä tutustumaan uuden kotikaupungin Haapajärven kiinnostavimpiin paikkoihin, jotka on olleet mielessä, että tänä kesänä pitäisi keretä käydä niissä. Minähän oon kotoisin Haapajärven naapurikaupungista Nivalasta ja mies puolestaan vastakkaisen suunnan naapurikaupungista Pyhäsalmesta. Tää väliin jäävä Haapajärvi on ollut ihan täysin vierasta aluetta meille molemmille. Ollaan myös vannottu, että "sinne ei sitte ainakaan muuteta!" Toisin kuitenkin kävi, ja ollaan molemmat tykästytty uuteen kotipaikkakuntaan.


Meillä oli aikomus vain käydä katsomassa tätä upeaa taloa, mutta kivaksi yllätykseksi museo olikin auki! Minä nyt lunttaan näitä tietoja museon esitteestä, jonka eilen sain, eli tämä talo on Ronkaalan pappila, ja se on rakennettu vuonna 1784! Siis 1784, voitteko kuvitella! Ja noin ylväänä seisoo suorassa. Talo on presidentti Ståhlbergin lapsuudenkoti, joten se on varmasti edesauttanut paljon, että talosta on pidetty näin hyvää huolta. Rakastan tuota upeaa pärekattoa ja hirsien tummanpunaista sävyä ♥.

Talossa on kaunis mansardikatto ♥. Ja tuo herkullinen omenapuu on niin kadehdittavan ihana!

Makuuhuone ja upea, käsinpainettu paperitapetti.

Pappilan sali on talon suurin huone.

En muuten niin välitä tällaisista uskonnollisista ikoneista, mutta tykkään symboleina noista Jeesuksen ja Marian pyhistä sydämistä, joita esiintyy esimerkiksi meksikolaisessa kulttuurissa.  Keräilen tuollaisia "sacred heart" -aiheisia koristeita, ja tästä talosta löytyi kaksi hienoa taulua.

Seinällä on presidentti Ståhlbergin vamhempien ja isovanhempien kuvat. Ja jälleen kerran upea vanha tapetti.

Ruokailuhuone


Huonekorkeus oli todella vaikuttava koko talossa ja sisäkatot niin komeat! Tässäkin huoneessa oli mielettömän kaunis käsinpainettu tapetti. Harmittelenkin näin jälkikäteen, kun en ottanut tapeteista lähikuvia, joista näkis kunnolla ne useat painokerrokset.

Niin nätti keittiö ♥. Ja pöydässä tottakai käännettävä leipomiskansi.



Tämä kaappi oli lahjoitettu museolle, ja se oli maalattu valkoiseksi. Joku erittäin taitava entisöijä on onnistunut rapsuttelemaan tämän alkuperäisen koristemaalauksen esiin! Arvostan, uskomatonta työtä!

Me käytiin myös tuolla vintillä, jonne johti maailman jyrkimmät portaat. Siellä oli talon molemmissa päissä makuuhuoneet, ja keskelle jäävässä suuressa tilassa museon näyttelytilaa.

Luinpas vielä tuosta museon esitteestä ihan järkyttävää tietoa! Tämä pappila on toiminut monessa eri käyttötarkoituksessa jälkeenpäin, ja ollut monessa omistuksessa. Vuonna 1966 rakennus on myyty polttopuiksi 350 markalla!!! Hyi kamala, miettikää nyt! Onneksi sitä ei kuitenkaan koskaan pistetty palasiksi, vaan entistämistyö on rahoitettu kansalaiskeräyksellä. Tämä talo on niin kaunis sekä ulkoa että sisältä ♥.

Kirjoittelen joku toinen päivä vielä lisää toisesta ihanasta paikasta, jossa  kävimme eilen tutkimusmatkalla. Siihen asti, heippahei!

8 kommenttia:

  1. Kaunista! Kiva saada nähdä nämä kuvat, sillä talo oli minulle aivan uusi tuttavuus :) Tykkäsin varsinkin salin kalusteista ja keittiön tummista sävyistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin siis ihan oikein, että ne salin kalusteet on varmasti sinun mieleen :)

      Poista
  2. Rakastan tämäntyylisiä museorakennuksia! Jos joskus käyt Raahessa, niin kannattaa käydä Soveliuksen talossa ( http://www.raahenmuseo.fi/soveliuksen_talo ), se on yks mun kotipaikkakunnan suosikkeja (ja siellä kuulemma kummitteleekin). Mullekin tuli salin kalustosta heti kartanonrouva Elise mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaankin mun miehen kanssa asuttu Raahessa Pitkänkarinkadulla kolme vuotta (2002-2005). Tykättiin hulluna Raahesta, siitä merestä ja ihanista vanhankaupungin kaduista ja rakennuksista ♥. Eipä sitä silloin tajunnu käydä tuolla Soveliuksen talossa. Näin sen kuitenki vasta Antiikkia, antiikkia -ohjelmassa, ja ihanalta näytti! :) Kyllä me monesti haaveillaan, että ois mukava päästä pitkästä aikaa käymään Raahessa fiilistelemässä.

      Poista
  3. Valloittava rakennus! Kiitos kun pääsin kauniiden kuvien kautta tutustumaan rakennukseen :). En ole tuolla käynyt, vaikka vähän aikaa naapurustossa asuinkin muutama vuosi sitten. Mutta kyllähän tuolla kannattaisi käydä joskus piipahtamassa ja ihastelemassa. Tyylikkäitä värisävyjä ja kaikkea ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun tällaisia museoita on olemassa ja vanhaa rakastava pääsee aina välillä aikamatkalle! ♥

      Poista
  4. Moi! Tuolla on tullut vierailtua pari kertaa, ja aina se jaksaa ihastuttaa :) Minä olen kotoisin Haapajärveltä ja aina kun vierailen lapsuusmaisemissa niin on aina ne tietyt paikat, missä täytyy vierailla :) Joko olet käynyt Ylipäässä, Koulun kahvi ja kippo -putiikissa? Aivan ihana sekin! Paljon kaikkea hienoa Haapajärveltä löytyy, kotiseutumuseo kannattaa myös tsekata, ellette ole jo ehtinyt :) Ehkä sitä kaikkea hienoa osaa arvostaa vasta, kun välimatkaa on parisataa kilometriä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Me käytiin myös siinä kotiseutumuseossa, ja kirjoittelen siitäkin juttua tässä pikkuhiljaa :) Aivan ihana paikka ♥. Tuota Koulun kahvi & kippoa on jo moni suositellut meille, ja tänään oli haaveissa käydä siellä, kunnes huomasin että se on sunnuntaisin kiinni. Ensi viikolla vapaapäivänä pitää päästä sinne! Varsinkin kun näin sun ihanasta blogista ne kuvat sieltä, aah! :)

      Poista