maanantai 4. marraskuuta 2013

Kynttilöiden lumoa

Eipä mulla oikein mittään sen tähellisempää asiaa ollu, kuin että tykkään kynttilöistä ♥. Niiden valossa on sellaista tunnelmaa, mitä ei muista valoista voi kokea. Tämmönen haaveilija, tunnelmoija, nautiskelija, romantikkohörhöilijä on arvatenkin samalla melkonen kynttilä- ja lyhtyhamstraaja.


En ehkä uskalla edes laskea, kuinka monta tuikkupussia meillä on tänä syksynä jo mennyt! Ei siinä mitään, oon aina valmis pistämään viimeset roposet kynttilöihin, mutta kun lämpökynttilöistä jää ne foliokupit jäljelle. Eipä siinäkään mitään ongelmaa, nehän saa pistää pienmetallinkeräykseen, mutta minun mielestä niistä pitää poistaa ne loput steariininjämät. Nyt mulla ois taas vaihteeksi iso työmaa edessä, kun oon jemmannut poltettuja tuikkuja, että yhellä kertaa urakoisin ne kierrätyskuntoon. Jos joku tietää, ettei sitä steariinia ole pakko poistaa, niin päästä mut pälkähästä! :D

Jos osaisin ja innostuisin ite tekemään kynttilöitä, niin noista tuikuista saisi jo hyvät kasat uudelleen käytettävää steariinia. Minun käyttämissä lämpökynttilöissä jää aina sellainen pieni rengas sinne pohjalle. Pitää varmaan kuitenkin vetää se raja tähän, kun kaikkea ei kerkeä millään. Mutta juuri tässä kirjoittaessa mieli alkaa muuttumaan, ja vähän tekisi mieli joskus kokeilla kynttilöiden tekoa! Onko kukaan koskaan tehnyt?


Mun pikkusisko oli meillä viikonloppuna, ja lauantai-iltana puoli yhdentoista aikaan saatiin ihan yhtäkkiä ajatus lähteä hautuumaalle iltakävelylle ja katselemaan kynttilöitä. Pyhäinpäivä on ihan paras päivä sellaiseen, sillä muuten niin kolkko hautuumaa on muuttunut todella kauniiksi kynttilämereksi. Ja olihan niitä kynttilöitä ihan valtavasti! Me osuttiin hyvään aikaan paikalle, kun yhdentoista aikaan illalla sammui katuvalot kirkon pihasta.


Olihan meillä kyllä kivaa siellä käveleskellä ja tutkia hienoja, vanhoja hautakiviä. Tai ei niitä kyllä kiviksi voi sanoa, niitä hienoimpia rautaristejä, isoja ja koristeellisia. Mitähän nimitystä niistä voisi käyttää? Ne on kyllä upeita. Tekstit saattaa olla niin koristeellisella kirjasintyypillä tehty, ettei heti osaa lukeakaan niitä. Vanhoilla haudoilla lukee myös yleensä sen haudatun henkilön ammatti. Monia niistä ammattinimikkeistä ei todellakaan enää tänäpäivänä käytetä. Mielenkiintoista, yöllistä puuhaa Pyhäinpäivänä!

6 kommenttia:

  1. Kerään kaikki kynttilänjämät! Äitini kanssa niistä sitten kerran vuodessa valetaan uusia kynttilöitä. Kaikkia jämänsä lahjoittaneita muistetaan hauskoilla raitakynttilöillä :)

    http://kartanonrouva.blogspot.fi/2011/08/omatekoiset-kynttilat.html

    Sanokaa saidaksi, mutta hukkaan ei heitetä mitään! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jes, hyvä homma! :D Kai sitä sitten pitäisi itsekin joskus kokeilla. Se ei taida kuitenkaan olla mitään ihan älyttömän vaikeaa..? Ja et oo saita! ;)

      Poista
  2. Ihanat nuo Glolite-pilarit :) Sen verran anna neuvoa, että pidä vähintään 5 cm väliä pilareilla niin eivät kuumene liikaa ja lössähdä kasaan. Saat nauttia niiden valosta kauemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ne on kyllä ehkä ihanimmat kynttilät, mitä oon koskaan nähnyt! ♥ Ja kiitos vinkistä! Tuossa kuvassa näyttääkin, että ne olisi ihan kiinni toisissaan. Muutamia senttejä siinä taisi olla väliä, mutta laitanpa vielä enemmän. Onneksi niitä voi aina muotoilla uudelleen, kun sammuttaa, niin ne reunat saa taas kauniin näköiseksi.

      Poista
  3. Oon ollu kyseisellä hautausmaalla kesätöissä puutarhahommissa, mielestäni se on yksi Haapajärven kauneimpia paikkoja. Hautakivistä oli mielenkiintoista lukea vanhoja nimiä ja ammatteja, ja hautojen päällä kipittelevät oravat olivat myös hauskoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa :) Hautakivien, varsinkin vanhojen, tutkiminen on aina niin mielenkiintoista puuhaa. Ja samalla myös surullista, kun kohdalle osuu jonkun todella pienen ihmisenalun hauta. Hautuumaalla alkaa aina väkisellä miettimään elämän kulkua vähän vakavammin.

      Poista