tiistai 26. helmikuuta 2013

Ikuinen tunnelmoija

Me ollaan saatu nyt vähän reilun kuukauden ajan asustella tässä uudessa, ihanassa kodissa. Aika on mennyt nopeasti ja jokainen päivä on ollut täynnä onnea! Ennen muuttoa jännitin etukäteen sitä, että minkälaista on muuttaa tammikuussa, keskellä talvea. Entä jos sattuu kovat pakkaset tai on kauhean liukasta? Muutetaanko me just kylmimpään aikaan ja joudutaan heti oppimaan, millaista on palella vanhassa talossa..? Miten me totutaan käymään pesulla piharakennuksessa ja vieläpä talvella, kun sauna, pesutilat ja kodinhoitohuone on rakennettu vanhaan navettarakennukseen?


Pyh ja pah! Meillä on täällä niin ihanan lämmintä, että välillä on jopa kuuma, kun täällä on ollut paljon yövieraita yhtäaikaa. Edelliset asukkaat asensivat tähän maalämmön noin puolitoista vuotta sitten, ja se on ollut kyllä ihan loistava päätös. Pesulla on ihan huippua käydä ulkorakennuksessa, lämmintä vettä tulee heti ja lattialämmitys hellii jalkoja. Siitähän me ollaan haaveiltu! Että saa kipittää tuosta pihan poikki saunomaan tai vaikka pyykille ♥.


Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta puulla lämmittämisestä ennen tänne muuttoa. En ollut koskaan laittanut takkaan tai uuniin tulia, sellaiseen ei vaan ole ollut tarvetta tai mahdollisuutta kokeilla. Jännitin, että miten ihmeessä me osataan tehdä tulet oikein ja mistä tietää millon on turvallista laittaa uunin pellit kiinni? Aattelin, että koska tuli on niin vieras ja pelottava elementti, mulla kestää varmaan kauan tulla sinuiksi sen kanssa.

No, edelleen pyh ja pah! Pyysin heti muuton alussa isää opettamaan, miten laitan hyvät tulet tuvan leivinuuniin, ja mitä kaikkea mun pitää tietää. Jäin heti koukkuun! Me ollaan ihan uutuudenviehätyksen vallassa poltettu uunissa pesällinen puita muutaman päivän välein, vaikkei se ois välttämättä ollut edes tarpeellista esimerkiksi lämpimän sään takia. Siitähän me ollaan haaveiltu! Että saa hakata polttopuita liiterissä, laittaa ihanan lämpimät, ritisevät tulet uuniin ja nauttia siitä mahtavasta tuoksusta ♥.


Talvi on aina ollut mun lempivuodenaika, joten kaikista ennakkoluuloista huolimatta oli todella kivaa muuttaa tammikuussa. Näin ollaan saatu vielä nauttia kunnon talvesta ja upeista lumisista maisemista, kun katsoo ikkunasta pihalle. Siitähän me ollaan haaveiltu! Että saa nauttia kauniista lumikinoksista, pakkasen huurruttamista ikkunaruuduista, oman pihan kolaamisesta ja kynttilöiden sytyttämisestä ulkolyhtyihin ♥.


Oon myös aina haaveillut talosta, jossa on kunnon kuisti ruutuikkunoilla. Nyt kun minulla on oma sellainen, halusin tunnelmoida myös kuistilla, kun talvihämäriä on vielä hetken aikaa jäljellä. Paikallisen Halpa-Hallin myyjä saattoi pitää mua vähän pöhlönä, kun ostin isot kasat tuikkuja ja lyhtykynttilöitä. "Eihän tuo kerkeä millään polttaa noita kaikkia tälle talvelle..?" Mutta ei se mitään, meillä poltetaan kynttilöitä varhaisesta syksystä pitkälle kevääseen, jos vaan yhtään siltä tuntuu :)

Pitää kuitenkin myöntää, että vaikka talvella on kivointa tunnelmoida, on minuun iskenyt yhtäkkinen kevään odotus. Me ollaan jännityksellä odotettu, että milloin alkaa lumet sulaa katoilta. Nyt on paistanut aurinko aivan ihanasti viimeiset pari päivää ja melkein kaikki lumet on tulleet rytisemällä alas! Auringon teho on ihan käsittämätöntä. Tänäänkin on monta äänekästä lumen syöksymistä kuulunut sisälle asti ja on pitänyt monta kertaa käydä ulkona tarkkailemassa, mistä kohtaa ne lähti. Mielenkiintoista on! Oma tunnelmansa silläkin :)


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Korutarjonnan päivitystä Pimpulaan

Vein jokin aika sitten Haapajärven kivoimpaan sisustus- ja lahjatavarakauppaan Pimpulaan uusia koruja myyntiin. Edellisellä kerralla viemäni puiset korvakorut oli menneet ihan älyttömän hyvin kaupaksi, niitä oli muistaakseni myyty noin 64 paria! Joten kiitos teille kaikille ihanille, jotka löysitte korviksista itsellenne mieluisat parit ♥. 

Tällä kertaa vein myyntiin myös riipuksia. Minulta oltiin toivottu näitä kameekoruja myyntiin, joten vein niitä sekä riipuksina että korviksina. Jokainen koru on erilainen, joten värejä ja aiheita löytyy varmasti moneen makuun. Koruja voit tilata myös tätä kautta.


Pimpulassa on taas paljon kaikenlaista ihanaa hypisteltävää. Joulutavarat on vaihtuneet keväisempiin tuotteisiin ja valikoima oli laajentunut söpöillä puuvillakankailla. Joka kerta kun oon poikennut Pimpulassa, niin sinne on tullut jotain uutta kivaa tai vaihdettu järjestystä liikkeessä. Hyvin on pysynyt mielenkiinto yllä, ja joka kerta olenkin löytänyt joko itselle tai lahjaksi jonkin ihanan jutun. Suosittelen edelleen lämpimästi kaikille!






sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Lipastolöytö

Haapajärven Willikirppis se on semmonen aarreaitta, että huhhuh! Nuo nettisivut on kyllä tosi huonot, joten ne ei kerro koko totuutta. Kun kerran käy paikanpäällä, niin heti jää koukkuun! Varsinkin, jos tykkää vanhoista huonekaluista ♥. Me ollaan tehty jo tosi monta löytöä Willikirppikseltä. Siellä on ihana antiikkihuonekaluosasto, johon on saapunut melkein aina kaikenlaista uutta, kun siellä kerkeää vaan käymään. Muutenkin kirppis on hyvä ja suuri, joten katseltavaa riittää. Melkein joka kerta mukaani lähtee pitsiliinoja tai pitsinauhoja.


Tämä ihanan vihreä lipastokaunotar muutti meille tällä viikolla Willikirppikseltä. Mun mies oli ensin käynyt siellä, ja ottanut tästä lipastosta mulle kuvan puhelimella, koska hän tiesi että tulisin ihastumaan siihen :) No tietysti hän arvasi ihan oikein, ja koska hintakaan ei ollut paha, niin me haettiin lipasto jo seuraavana päivänä.


Lipaston laatikoiden sisältä löytyi lisää kauneutta, sillä kaikkien laatikoiden pohjalla oli suojapaperina vanhaa tapettia. Minusta tuo tapetti on niiiiiin nättiä ja sopii ihan hirmu hyvin lipaston vihreään väriin, joten aion todellakin antaa papereiden olla.


Lipaston kannen saa käännettyä tarvittaessa auki, mutta muuten kantta voi säilyttää kiinni ja sen saa avaimella lukkoon. Sisäpuolelta näkee, millainen lipasto on varmaankin ollut ennen vihreäksi maalaamista. Toki se on saattanut olla päältäpäin tummemmallakin petsattu/lakattu, ken tietää. Tiirailin taskulampun kanssa lipaston läpi pohjaa ja laatikoiden pohjia myöten, mutta en löytänyt minkäänlaista vuosilukua. Harmi, sillä se on aina kauhian mielenkiintoista löytää! :) Alapohjasta ja lipaston takaa kuitenkin näkee, että huonekalu on luultavasti aika vanha, mutta minähän en oo sitte minkään sortin ekspertti, vain ja ainoastaan vanhojen huonekalujen tykkäilijä ja ihailija.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Kotiutumista ja remonttipuuhia

Huomenna tulee täyteen kaksi viikkoa siitä, kun saimme uuden kodin avaimet. Kylläpä on aika hurahtanut nopsaan! Eipä se oo kyllä mikään ihmekään, kun on ollut muuttohommia, kodin laittamista ja muuten vain kotiutumista. Ja kotiutuminen ei ole tuottanut minkäänlaista ongelmaa, sillä tämä on tuntunut ihan alusta asti jo niin kotoisalta, omalta ja rakkaalta paikalta.

Vaikka tämä meidän rakas talovanhus onkin rakennettu jo vuonna 1930, niin se on säilynyt todella hyvässä kunnossa ja useat edelliset asukkaat ovat pitäneet sitä hyvänä. Siksipä meidän ei tarvitse tehdä täällä mitään sen suurempaa, kuin pientä pintaremonttia vain, että saadaan kodista meidän näköinen.


Makuuhuone sai viimein tämän kauan odotetun Pip Studion tapetti-ihanuuden kahdelle vastakkaiselle seinälleen. Kuvasta näkyy myös palanen kattoa, joka oli vielä kaksi viikkoa sitten puunvärinen. Reipas mieheni maalasi kahden makuuhuoneen sisäkatot kauniin valkoisiksi. Huoneista tuli paljon raikkaammat! Mun isä on ollut meitä paljon auttamassa, ja eilen saimme tähän makuuhuoneeseen kaikki listat paikalleen ovienpieliin, kattoon ja lattianrajaan. Jospas me pääsisimme pian sohvalta omaan sänkyyn nukkumaan!

Isä nikkaroimassa vaatehuonetta.

Vanhoissa taloissa ei ole onneksi niitä ihan kamalia valkoisia vaatekaappirivejä, jotka on kyllä ihan korvaamattomia tavaran säilytyksessä, mutta muuten niin rumia ja hallitsevia. Usein sellaisia kaappeja ei pysty edes siirtelemään, kun ne on kattoon asti koteloitu ja jalkalistoilla rajattu paikalleen. No, koska säilytyskomeroita ei täällä ole, meidän piti ratkaista vaatteiden säilytys jotenkin. Vaikka meillä on paljon erilaisia lipastoja, vaatteet on kuitenkin kivointa saada yhteen ja samaan paikkaan. Ja edes lipastot eivät auttaisi henkariin ripustettavien vaatteiden säilytyksessä.

Pyysin isää tekemään meille vaatehuoneen suurempaan kamariin, josta tulee minulle työhuone. Tämä kamari valmistunee sitten viimeisenä, tällä hetkellä se toimii purkamattomien muuttolaatikoiden ja paikkaansa etsivien huonekalujen säilytyspaikkana. Vaatehuone on nyt muuten valmis, mutta seinät täytyy maalata tai tapetoida kunhan päätän millaisen työhuoneesta haluan. Vaatehuoneeseen tuli nätti peilikuvioinen, kapea ovi, jota ei ole vielä asennettu kuvia ottaessani.

Tässä alla on pari kuvaa meidän kahden edellisen asunnon vaatehuoneista. Myös vaatehuoneesta voi tehdä persoonallisen maalilla ja tapetilla ja saada sinnekin pientä piristystä.




Tuvassa oleva keittiö sai pienen piristyksen pelkällä kaakelimaalilla. Välitilan laatat olivat vaaleanruskean ja beigen kirjavat, ja me ei oikein erityisemmin tykätty niistä. Maalasin laatat valkoisella kaakelimaalilla kahteen kertaan, ja ilme raikastui huomattavasti. En välttämättä ois ihan ensimmäiseksi ajatellut haluavani kokovalkoista keittiötä, mutta nyt se tuntuu kivalta ratkaisulta, kun kaikki muut tavarat ja huonekalut tuvassa on niin värikkäitä.

Keittiö ennen (kalusteet eivät ole meidän)
Keittiö nyt.

Ruokapöytäkin uudistui, sillä meidän vanha pöytäaarre on osoittautunut käytännössä harmillisen hankalaksi istua. Pöydässä on kannen alla laatikkotilaa, jonka takia jaloille jäävä tila on liian pieni. Pöydän ääressä joutuu istumaan hajareisin tai sitten liian kaukana pöydästä, koska jalat eivät mahdu kunnolla pöydän alle. Etsiskelin tilalle persoonallista pöytää, ja ihastuin Rowicon Inez-ruokapöytiin, joiden pöydänkannet valmistetaan vanhoista, kierrätetyistä puuovista. Jokainen pöytä on yksilöllinen ja erilainen. Meidän Inez-pöytä tilattiin jo melkein kolme kuukautta sitten, ja nyt tällä viikolla se viimein saapui. Ihana on! Ja 50cm levyisen jatkopalan avulla me saadaan tarvittaessa 10-12 henkeä saman pöydän ääreen, kun kutsutaan perhe koolle ♥.

Huh, tästäpä paisui ihan jumbohöpöttelyt, mutta toivottavasti jaksoitte pysyä mukana loppuun asti :) Sain tällä viikolla kaksi ihanaa New blog love -tunnustusta, joista oon hirmu iloinen ja onnellinen! Toinen tuli Inspiraatiota etsimässä -blogista ja toinen Lankatarina-blogista. Kiitos Tiiu ja Mari! Myös uusia lukijoita on tullut, joten tervetuloa kaikille ja ihanaa viikonloppua! ♥