lauantai 25. toukokuuta 2013

Luonnon ihmeitä

Otin viikko sitten kuvan pihalta, kun ihastuin näkymään kuistin yläikkunasta. Vaahtera on aina ollu mun lempipuu, ja nyt meidän pihassa on kaunis, ikioma vaahtera. Sen yksi oksa kurottautuu ikkunan eteen ja siitä muodostuu nätti, luonnon oma sommitelma. Kuva jäi odottelemaan julkaisua ja nyt kun viikko on vierähtänyt, kuva on ihan täysin vanhentunut. Puun lehdet on kasvaneet viikossa ihan hurjan paljon! Minun piti käydä räpsäisemässä uusi otos todisteeksi siitä, miten paljon voi viikossa tapahtua. On se vaan ihmeellistä :)

Blogi hiljenee nyt viikoksi, kun me kävästään pikku reissussa! Tottakai laittelen sitten jälkikäteen matkakuulumiset, sillä varmasti tulee monenlaista jännää vastaan. Aurinkoista ja kesäistä toukokuun loppua jokaiselle teille ♥




perjantai 24. toukokuuta 2013

Meidän kodin sydän ♥


Tervetuloa meidän tupaan! Onhan täällä saatu seinäpintojen uudistaminen jo aikoja sitten valmiiksi, mutta vasta pari viikkoa takaperin saatiin viimeinenkin puuttuva lista paikalleen. En vain ole saanut aikaiseksi otettua valokuvia!

Meidän tuvan seinille pääsi kovan harkinnan jälkeen tuo ihanaakin ihanempi kirsikka-tapetti ♥. Haaveilin siitä jo joulukuussa, mutta silloin suunnittelin sitä ihan eri huoneeseen. Halusin kuitenkin tähän tupaan mahdollisimman valoisan tapetin, ja nuo kirsikat tuo juuri sopivan määrän sellaista söpöstelyä, josta minä tykkään. Seinillä olevat puiset puolipaneelit oli alunperin tummanruskeat, ja me haluttiin ne ehdottomasti valkoisiksi. Minä hoidin sen maalausurakan, ja sain maalata ne kolme kertaa, ennenkuin lopputulos oli peittävä. Urakka kuitenkin ehottomasti kannatti, sillä tupa on nyt paljon valoisampi ja avarampi.


Tämä astiakaappi on minun isäni 90-luvulla tekemä! Ihan ite, eikö oo hieno! Meillä on kotona aika paljon iskän nikkaroimia huonekaluja, ja minulla on niistä nyt muutama aarre itelläni. Kun tämä talo löytyi, tiesin heti että haluan tuon asiakaapin tänne. Täällä sille on tilaa, ja se pääsi hyvälle paikalle.

Astiakaappi oli alunperin ainoastaan lakattu, eli puun värinen. Minä halusin ehottomasti maalata sen valkoiseksi, ja isä oli tottakai ihan kauhuissaan ja koitti sanoa, ettei kannata. No ei tuo kaappi ois millään passannut meille puisena, joten me maalattiin se yhessä mieheni kanssa pariin kertaan, ja ollaan oltu oikein tyytyväisiä lopputulokseen. Isäkin on kehunut moneen kertaan, että nyt se on paljon parempi ja sopii niin hyvin tänne. Minulle tuo kaappi on tärkeä aarre! ♥


Meillä on tämä tupa muodostunut jo alusta asti sellaiseksi kodin sydämeksi, eli ehdottomasti eniten vietetään aikaa täällä. Ja nyt on ihanan paljon tilaa ruokapöydänkin ympärillä. Ollaan kerran jo syöty niin isolla porukalla, että pöydän ääressä oli 12 henkeä. Pöydässä oli tietenkin silloin jatkopala, eihän me muuten ois mahduttu millään. :) Haaveilen, että voitais useammin kestitä perhettä ja ystäviä, kun nyt mahtuu enemmän vieraita yhtä aikaa. Äitienpäivää juhlittiinkin tänä vuonna meillä, saatiin yhellä kertaa mun vanhemmat ja anoppi sekä mummu kylään, ja oli kivaa kun koko porukka oli koossa.



Joka ikkunasta avautuu ihanat näkymät omalle pihalle.. luontoa, puita, marjapensaita, latoja.

Sekä leivinuuni että puuhella on molemmat toiminnassa ja niistä on ollut paljon iloa ja hyötyä.

Sisäeteisestä astutaan tupaan, ja tuvasta puolestaan makuuhuoneeseen.


Tällaisia kivoja hyllyjä saa itse kohtuullisen halvalla tehtyä. Tuollainen yksi liimapuulevy maksoi 4€ paikallisessa rautakaupassa. Maalattiin sitten ite nuo hyllyt valkoiseksi seinämaalin jämällä. Hyllynkannakkeet on Kärkkäiseltä, ja maalasin ne ihanan vaaleanpunaiseksi huonekalumaalin jämällä. Hyllyistä tuli jopa kauniimmat mitä odotin ja pysähdyn aina välillä ihailemaan noita kauniin koukeroisia hyllynkannattimia. Ah! ♥ Ja näiden hyllyjen tekemisessä ei muuten kauan nokka tuhissut, joten joskus saa ite tehtyä pienellä vaivalla omaan kotiin sopivaa. Säästyy siltä etsimisen vaivalta.


Tuvassa on ikkunoita kolmella eri seinällä, joten ihanaa auringonvaloa tulvii sisään päivän aikana kolmesta eri ilmansuunnasta. Nytkin on aurinkoinen päivä, ja puulattiaan piirtyy mun rakastamien ruutuikkunoiden varjot, kun aurinko porottaa vanhasta aaltoilevasta lasista läpi. Mistä tahansa ikkunasta katso ulos, niin saa katella omaa, rauhaisaa pihaa. Ulkona vihertää jo ihan kunnolla, joten melkein tuntuu että tänne sisällekin saa palasen luontoa. Taijanpa kuitenkin lopettaa nämä tietokonehommat ja mennä ihan oikeasti pihalle! Heippahei!

PS. Tää elo täällä on ollut hyvää siedätyshoitoa lintukammoiselle. Meidän pihalla tepastelee fasaani harva se aamu, pihassa voi kuulla pöllön huhuilua, käen kukkumista, tikan nakuttelua ja koska pääskysillä on muutama pesä räystäiden alla, niin ne lentää syöksähtelee vähän väliä pitkin poikin pihaa. Toki oon bongannut paljon muitakin tuttuja lintulajeja jo, paitsi yhtenä päivänä siinä lenteli puissa pari hirmu pienikokoista lintua, jollaisia en oo ennen nähnyt. Ne oli toooosi pieniä, siksi ne kiinnitti oikein huomion. Seuraavaksi odotan, että saan niin paljon siedätyshoitoa, että myös ötökkäkammo lähtee pikkuhiljaa pois!

maanantai 20. toukokuuta 2013

Patinaputiikista

Olen ollut jo pidemmän aikaa tällaisen ihanan vanhan tavaran kaupan kuin Patinaputiikin Facebook-tykkäilijänä. Koskaan en ole siellä paikanpäällä käynyt, mutta löysin tuon ihanan aarreaitan joskus netin ihmemaasta. Patinaputiikin seuraaminen Facebookissa tuntuu monesti ihan aarteenmetsästykseltä, sillä kun on kyse vanhoista tavaroista, niitä on yleensä vain yksi kappale. Joskus käy hyvä tuuri, kun kerkeää ensimmäisenä varata jonkin ihanan aarteen. Hyvin monesti on kuitenkin joku muu kerennyt napata sellaisen löydön, jonka minä ja moni muukin haluaisi, joten nopea täytyy olla! ;) Patinaputiikissa on ollut monta kertaa myös aivan superihania huonekaluja, mutta ne on toistaiseksi menneet sivu suun kun välimatka on niin pitkä.

Minä olen lähinnä bongannut erilaisia vanhoja puulaatikoita, jotka tulee postin kautta kätevästi. Esimerkiksi näitä ompelukoneiden laatikoita on aina välillä tarjolla, ja ne on minusta niin kivoja. Tuollaista laatikkoa on helppoa pikkuisen piristää uudella nupilla ja päällystämällä pohjan kankaalla tai paperilla. Haaveilen yhdestä projektista, jota varten keräilen erilaisia puulaatikoita, mutta sen projektin toteutumiselle ei oo kyllä mitään takeita :) Aika näyttää! Sillä välin jatkan Patinaputiikin ihastelua ja toivon mukaan teen välillä hyviä löytöjäkin!

Ompelukoneiden laatikoissa on sitä jotain vanhan viehätysvoimaa ♥. Näissä voi säilyttää mitä vain!

Sinellistä saa tällaista huippua kangaspintaista tarraa isoina arkkeina.
Sillä oli hyvin helppoa ja nopeaa päällystää näiden laatikoiden pohjat.

Tämä alimmainen punainen laatikko on niin suloinen kuluneine maalipintoineen, ja myöskin Patinaputiikista ♥.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Eteinen kesäkuntoon

Tänään on meidän viikon ainoa yhteinen vapaapäivä, ja tottakai silloin sataa. Toiveet pihahommista piti osittain unohtaa, mutta paljon muuta hyödyllistä kerkesimme tehdä sen sijaan. Muutettaessa tänne, meidän sisäeteisen lattiaa peitti ihan kamala siniharmaa kokolattiamatto, joka on ollut aikeissa poistaa. Meillä oli tärkeämpiäkin remonttiprojekteja nyt alkuvuonna, joten matto jäi lattiaan. Tänään päätin, että nyt se saa lähteä! Heti tuli kesäisempi tunnelma eteiseen, ja samalla keräsin talvikengät ja -takit pois kesän ajaksi. Eteisen lattia kaipaisi hiontaa ja lakkaa tai maalia, samoin kuin kaikkien muidenkin huoneiden lattiat. Sen aika on sitten joskus... eipähän ainakaan hommat lopu kesken! :)

Tuvan suunnasta katsottuna eteinen näyttää tältä.
Oviaukosta puuttuu vielä yksi lista, toivottavasti saamme samaa listaa pian lisää...

Ja kuistin suunnasta katsottuna eteinen näyttää tältä.

Muumitauluja, isän rakentama pikkukaappi, mummuni äidin vanha Singer-ompelukone, lähtevät postipaketit...
...niistä on meidän eteinen tehty ♥

perjantai 3. toukokuuta 2013

Toukokuisen illan hämyä

Tässä on tullu pari päivää paiskittua ihan kiitettävästi töitä yömyöhään, joten nyt tänä iltana ajattelin rentoutua leffan ja kynttilöiden parissa tekemättä mitään. Korkeintaan saatan neuloa elokuvaa katellessa. Rakastan myöhäistä yökukkumista, joten ihan vapaasta tahdosta olen puuhastellut pitkälle yöhön. Harvoin sitä enää jaksaa innostua valvomaan, mutta silloin kun siihen on mahdollisuus, niin antaa palaa vaan :) 

Vaikka ollaan jo toukokuussa, niin vielä iski hinku laittaa ulkokynttilät palamaan ja samalla intouduin jälleen kerran kiertelemään pihamaata kamera kaulassa. Meidän pihaan tultaessa nuo söpöt turkoosit Ikean lyhdyt toivottaa vieraat tervetulleeksi. 



Voisinpa samalla päivittää vähän muitakin kuulumisia. Viime viikonlopun Korukarnevaali-tapahtuma Helsingissä oli valitettavasti melko surkea, joten nytpä on koettu sekin, että aina ei mee ihan niinku toivois! Eihän sitä koskaan voi tietää, millainen tapahtuma on tulossa. Varsinkin kun on tuollainen ensimmäistä kertaa järjestettävä juttu, josta ei oo aiempaa kokemusta. Onneksi reissu oli muuten onnistunut, eli sain viettää hauskan viikonlopun sisarusteni kanssa, joka on korvaamattoman arvokasta. Näimme mieheni kanssa myös erästä hyvää ystäväämme pitkästä aikaa, joten sekin kohtaaminen pelasti paljon ♥. Hyvä näin, sillä muuten tuo myyntireissu ois ollut erittäin turha ja tappiollinen. Sainpas taas roppakaupalla henkistä hyvinvointia!


Aitta pitäisi siivota ja laittaa kesäkuntoon ♥

Mun lempparisarja Blogistania näkyi uusintana, ihanaa! Ekan tuotantokauden kymmenen jaksoa näytettiin arkiaamuisin yheksältä, mutta tänään oli valitettavasti viimeinen jakso :( Mutta jos nyt joku kiinnostui, niin kaikki jaksot löytyy Yle Areenasta. Suosittelen, aivan huippu sarja ja luin jostain että jatkoakin olisi luvassa. Jes!

Ja hei, mun piti muuten laittaa tuohon kommentointiin se inhottava sananvahvistus takaisin, sillä mulle alkoi tulla liikaa roskapostia näihin postauksiin. Sain lyhyessä ajassa aika monta englanninkielistä tupakkamainosta, joten meni hermot niihin. Pahoittelen, sillä tiiän että se sanantunnistus on tympiä! Mutta ainakin se pitää roskapostit loitolla.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Katelkaa tekin joku hyvä elokuva, sellainen onnellinen ja rakkaudentäyteinen ;)

Piianpeilistä korutelineeksi

Kun aloittelin korujen myyntihommia noin kaksi ja puoli vuotta sitten, melko pian tuli vastaan ongelma, että kuinka laittaa korut esille. Löysin sitten paikalliselta kirppikseltä, eli jälleen kerran Willikirppikseltä tällaisen vanhan piianpeilin. Muistaakseni peili oli edullinen löytö, mutta tarkkaa hintaa en enää muista, sillä tästä hankinnasta on jo yli kaksi vuotta aikaa. Hei kirjoittakaapa google-kuvahakuun piianpeili, niin sieltä löytyy toinen toistaan kauniimpia peilejä! Jämähdin tässä välissä sinne selailemaan ja huhhuh mitä koristeellisia kaunottaria löytyykään!

Onneksi löysin kuva-arkistoista yhden valokuvan tästä piianpeilistä alkuperäisessä asussaan.
Yläreunan koriste on jo keretty ottaa pois tulevaa maalausta varten.

Teimme piianpeilille seuraavaa, eli maalasimme sen vaaleanharmaalla jämämaalilla, jota oli jäljellä jostain seinän tai muun maalaamisesta. Sen jälkeen mieheni teki kaunista jälkeä hiomalla maalattua pintaa kuluneen näköiseksi. Vetolaatikkoon valitsin uudeksi nupiksi vähän suuremman ja näyttävämmän, messinkisen nupin. Vanha peililasi poistettiin ja tilalle tuli muistaakseni 4mm paksuista vaneria kaksi levyä päällekkäin, joista maalasin tuon päällimmäisen valkoiseksi. Siihen sitten naputeltiin pieniä nauloja, joihin on hyvä ripustaa korviksia nätteihin riveihin. Ja korvaamattomana työapuna mulla oli tottakai ukkokultani, joten siksi kirjoittelen tässä me-muodossa ♥.


Tämä koruteline on ollut todella tarpeellinen ja ihana. Tykkään siitä vieläkin oikein kovasti ja se sopii noin niinku ihan sisustuselementtinäkin meille. En ole raaskinut viiä tätä mihinkään myyjäisiin, sillä en mielellään sitä turhia kuljettelisi paikasta toiseen. Kiva että kotonakin on jokin pysyvä korvisteline, ja tänään laittelinkin siihen kaikista uusimmat tuotokseni esille. Helmikorviksia olen koristellut lasihelmien lisäksi myös käsin maalaamalla, ja tennarikorvikset on muuten vain hyvin kesäisiä uutuuksia.


Tykkään ihan hulluna tuosta kulutetusta maalipinnasta ♥

Pittää tässä vielä esitellä tuo mun uusi, maailman ihanin käyntikorttiteline! Tai eihän se mikkään uusi oo, vaan löytö antiikkimessuilta. Tuossa huhtikuun alussa Jyväskylän kädentaitomessujen yhteydessä oli myös antiikki- ja keräilymessut, ja sieltä mieheni bongas mulle tuon aarteen. Se olikin tasan ainoa juttu, mikä ostettiin siltä reissulta, joten hyvin hillitysti shoppailimme tällä kertaa antiikkimessuilla, vaikka oishan siellä ollut kaikenlaista ihanaa. Eipä sitä tarttekaan olla kokoajan ostelemassa, jos ei todellista tarvetta ole. Sitte on mukavaa kun joskus tekee jonkin oikein hyvän löydön, eiks niin! :)