maanantai 30. syyskuuta 2013

Syksy saapui myös Pöllölään


Pöllöjä, pöllöjä... niitä täällä ainakin on syntynyt ja runsaasti! :) Osa lähti Pimpulaan myyntiin, osa on varattuna toivottavasti pian aukeavaa verkkokauppaa varten, ja osa lähtee viikonloppuna Seinäjoen Käsityömessuille ja sen jälkeen moneen muuhunkin tapahtumaan. Minä tykästyin kovasti tuohon väriyhdistelmään, jossa pöllö on pohjaväriltään musta, mutta sitä piristää tarkasti valitut kauniit ja voimakkaat värit.


Ja se verkkokauppa... huhhuh! Minä jostain kumman syystä päätin viime viikolla alkaa viimein rakentamaan sitä omaa, ihan oikeaa nettipuotia, jonka kanssa olen pitkään jahkaillut. Päädyin valmiskauppa.fi:n asiakkaaksi pitkän harkinnan jälkeen, ja nyt koitan tässä pikkuhiljaa saada kaiken kaupassa valmiiksi. Se ei olekaan mikään ihan pikku juttu, ja mulla ois kyllä paljon muutakin tekemistä näin syksyn ensimmäisten messujen alla ;). Jännä juttu miten sitä onnistuu joskus haalimaan liikaa kaikkea samaan aikaan.

Tämä mielettömän ihana kehys on löytö Pimpulan kirppikseltä ♥

Ootteko muuten huomanneet, että Blogistania on taas alkanut näkyä? Kaksi jaksoa on tullut ja viime viikon jakso oli ihan huippu! Siinä esiteltiin Parolan asemaa, kantsii katsoa Yle Areenasta. Aivan ehottomasti yks lempparijaksoista. Mielenkiinnolla odotan, millaisia jaksoja on vielä luvassa tällä uudella kaudella.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Haukkuojan syksy

Tällä viikolla kävi niin, että syksy muutti luonnettaan kylmäksi ja harmaaksi. Lämpimät auringonlaskun värjäämät illat loppui, mutta onneksi on nämä ihanat kuvat muistuttamassa syksyn kauneimmasta jaksosta. Uunit on jo pikkuhiljaa herätelty toimintakuntoon ja sisällä kyllä lämpöä piisaa.

Muutama ikkuna tuo haastetta, kun lasien väliin kerääntyy kosteaa huurua, joka muuttuu lopulta ihan vesipisaroiksi. Olemme viikonlopun ajan koittaneet ahmia tietoa vanhojen ikkunoiden käyttäytymisestä ja saada näiden parin ikkunan ilmankiertoa ja tiivistystä toimimaan. Uuden opettelemista tämäkin.

Tänään kävi hyvin hauskoja vieraita, vanha tuttu monen vuoden takaa. Oli juttua moneksi tunniksi, kun heitä on elämä johdattanut hyvin paljon samalla tavalla kuin meitä. Toivon mukaan heidän hirsitupahaaveensa toteutuu ensi viikolla, pidän peukkuja pystyssä! :)

Muistetaanhan tämä syksy värikkäänä ja onnellisena!








maanantai 23. syyskuuta 2013

Maatuska-postikortteja


Eräänä päivänä tässä pari viikkoa sitten minun rupes kuitenkin mieli tekemään postikortteja. On sitä mulle ehoteltu, mutta innostuin vasta nyt. Kai se piti lähtee ihan itestä se ajatus, ja tottakai myös yllättäen. Minä oon tilannut nuo kaikki painotuotteet, niinku käyntikortit ja tuotelaput, semmoisesta firmasta kuin Printwhat. Ajattelin tilata sieltä näin alkuun ihan vaikka yhenlaisia kortteja vain.


Printwhatilla olikin sellainen tarjous, että sieltä saa tilattua 250 kappaletta ilmaisia postikortteja. Tottakai käytin sen tarjouksen hyväkseni, ja nuo vaakamalliset kortit on nyt niitä ilmaisia mainospostikortteja. Minä hupsu yllätyin, kun kortin takana alalaidassa olikin Printwhatin mainos. No tottakai siellä on, ei kai ne muuten olisi ilmaisia kortteja! En viitsi myydä näitä mainoskortteja, mutta tämä on ihana, minulle täysin ilmainen lahja, jonka saan antaa jokaiselle asiakkaalle. Tuo pystysuuntainen pinkki maatuska-kortti menee sitten ihan myyntiin, ja niitä saa ensi viikolla (4.-6.10.) Seinäjoen käsityömessuilta. Apua, ne on jo ihan kohta! :)


Tuosta ekasta kuvasta muuten näätte, minkä värisen olisin oikeasti halunnut tuosta vaakatasossa olevasta kortista. Olisin halunnut, että väri on jotain mintunvihreän ja turkoosin väliltä. No, sepäs ei olekaan niin helppo juttu, kun painetut värit ei todellakaan aina vastaa tietokoneen ruudulla näkyviä värejä. Oon aina tilannut ihan summassa kaikki paperipainotuotteet, ja melkein koskaan lopputulos ei oo ollut ihan just sitä mitä toivoin. Nyt omistan tuollaisen Pantonen väriopasviuhkan, jonka mieheni osti käytettynä huuto.netistä. Tuokaan ei oo ihan riittävä, sillä siinä on vain päällystämättömälle paperille tarkoitetut sävyt. Ottaisin hyvin mielellään neuvoja vastaan painoalan ammattilaisilta, kiitos! :)

Kortit on joka tapauksessa ihania, tykkään tuosta vihreästä väristäkin, vaikka se ei ollut sitä mitä halusin. Olin jo varautunut siihen, että mitä luultavimmin se mun sävy ei tuu olemaan sama kuin näytöllä. Jospa ensi kerralla jo osuis lähemmäksi, kun otan uuden Pantone-viuhkan avuksi ;).

perjantai 20. syyskuuta 2013

Tervetuloa Haukkuojalle!

Mitähän näistä kuviopapereista syntyy?

Meijän talon nimi on Haukkuoja, ja oon pitkään tuumaillut että haluaisin kuistille jonkinlainen tervetulleeksi toivottavan nimikyltin. Ostin jo talvella sellaisia Johan Puun sisustuskirjaimia, mutta ne olikin liian isoja siihen mun visioon. Oon aina sillon tällön kokeillut niitä kirjaimia eri paikkoihin, mutta kun ei, niin ei. Ne ei istu mihinkään. Pitää varmaan myydä ne joskus kirppiksellä, tai odottaa jotain toista käyttötarkoitusta.

Ovikylttihomma alkoi itsestään luonnistumaan, kun löysin yhden irtonaisen lankun, joka on maalattu samalla vanhan sinisen sävyllä kuin kuistin lattia ja katto. Se näytti ihan täydelliseltä pohjalta mun Haukkuoja-kyltille, ja niin mies pääsi sahailemaan ja porailemaan lankunpätkää.


Piirsin kirjaimet kuviopapereille mustalla tussilla, ja leikkasin irti. Katsoin mallia tuollaisesta yhdestä typewriter-fontista, eli vanhan kirjoituskoneen kirjaisintyyppiä mukailevasta fontista. Ne on ehottomasti mun lemppareita nuo typewriter-fontit. Leikatut kirjaimet kiinnitin decoupage-lakalla ja koko kyltin päällä on vielä kerros ihan tavallista, kirkasta lakkaa. Valamis!

No mutta mitäs kummaa näistä on sitten tulossa?

Innostuin tekemään myös ovikranssin, kun olin ostanut sellaisen ihan koristelemattoman, valkoisen kranssin odottamaan inspiraatiota. Myös vanha tervetuloa-kyltti sai uuden värityksen pintaansa. Pitsinauha ja pallo-kuviot ei mee koskaan pois muodista meillä, joten niillä oli helppo päätyä koristelemaan. Koruntekijän kätköistä löytyy monenlaisia metalliriipuksia, joten sain näistä avaimista kivan sommitelman.




Nyt on sitten metsästyksessä kaikenlaisia vihreän ja sinisen sävyisiä pitsiliinoja kirppiksiltä ja tuohonkin ikkunaan täytyy saada virkattu pitsikappa yläreunaan. Nuo Ikean turkoosit kangaskoritkin kaipaa ehkä jotain.. en tiiä. Nyt ne näyttää jotenki liian Ikean koreilta. Alemmat laatikot on ite päällystetty tapetinjämällä, ja niistä tykkään vieläkin. Kyllä se kuisti on pikkuhiljaa muuttumassa kodikkaammaksi, mutta vähän runsaampaa tyyliä oisin vielä vailla. Kaikkea ei voi heti saada, jos on etsintälistalla vain tietynlaisia värejä ja juttuja. Ei muuta ku kirppiksille!

Tältä näyttää pihamaa kuistin ulko-ovista katsottuna.



torstai 19. syyskuuta 2013

Uusia koruja Pimpulaan

Haapajärvinen sisustus- ja lahjatavaraliike Pimpula avasi heinäkuun alussa uusissa tiloissa ja laajeni myös kirpputoriksi. Mun lempparikirppis lopetti keväällä, joten oli ihan huippua saada uusi, ihana kirpputori tänne. Pimpula-kirppis on osoittautunut ihan huippupaikaksi! Joka kerta löydän sieltä enemmän tai vähemmän ihanuuksia mukaani. Tavallisen kirppis-osion lisäksi Pimpulasta löytyy kahvio, lahjatavarapuoti ja vieläpä huonekalupuoli, josta löytyy kivoja vanhoja kalusteita ja valikoimakin uusiutuu hyvin. Kirppiksen puoli on niin siistissä kunnossa ja tavara on hyvää. Suosittelen! Ja tässä pari kuvaa lahjatavaraliikkeen nurkkauksesta.



Entisessä Pimpula-kaupassa oli mun koruja myynnissä ja nyt vein niitä myös uuteen liikkeeseen. Siellä olisi nyt tarjolla pöllöriipuksia ja paljon erilaisia korviksia, olkaapa hyvät! Muun muassa nämä pöllökaverit lähti myyntiin:


Täältä ja täältä pääsee kurkkimaan kuvia Pimpulan entisestä liiketilasta!


tiistai 17. syyskuuta 2013

Tutut korvikset Kotoliving -lehdessä

Viime lokakuussa Seinäjoen käsityömessuilla kävi sellainen hassu juttu, että kojulleni tuli Anu Harkki katselemaan. Hän kiinnostui yhdestä rintakorusta ja korvisparista, mutta mulle kävikin vain käteismaksu. Varasin korut hänelle, kun hän aikoi katsella saisiko jostain nostettua rahaa. Korut jäi lopulta noutamatta ja kirjoittelinkin siitä silloin, että kyllä se vähän jäi harmittamaan. Joku kommentoikin minulle, että kannattaisi lähettää korut ihan vaikka promo-mielessä Anulle. Ensin en aikonut tehdä niin, mutta kun eka Kotoliving-lehti ilmestyi, nappasin sieltä osoitteen ja laitoin korut matkaan.

En ole muistanut ostaa sen ensimmäisen numeron jälkeen yhtään Kotoliving-lehteä, mutta nyt viikonlopun reissussa mulle tuli yhtäkkiä mieliteko saada se uusin numero, kun muistin että siinä on vintage-teema. Niinpä me tehtiin pysähdys seuraavalle ABC-huoltoasemalle ja kävin ostamassa lehden. En edes pysty autossa lukemaan, kun oon niin pahoinvointinen, mutta lehti piti silti saada. Pääsin selailemaan lehteä vasta kotona. Muusa-neuleohjeen ensimmäisen kuvan kohdalla jo huomasin korvikset ja mietin, että nuo näyttää kyllä epäilyttävästi tutuilta!

Kuva on skannattu Kotoliving-lehdestä, ja kuvan on ottanut Anu Harkki.

Selasin juttua eteenpäin ja tästä kuvasta näkee jo paremmin, että kyseessä on ne tekemäni korvikset. Ai kun kivaa! Oli kyllä mukava yllätys :). Ja muuten, onpa ihan mielettömän ihana neuletakki! Tällainen ois aivan ihanaa toteuttaa itelleenkin, kun sais käyttää erivärisiä ja eri vahvuisia lankoja je neulekuvioita, mielikuvitus vain rajana. Nämä kuvat on skannattu suoraan lehdestä, joten lehdessä kuvat oli enemmän edukseen. Osaiskohan sitä joskus neuloa ihan kokonaisen neuletakin?

Kuva on skannattu Kotoliving-lehdestä, ja kuvan on ottanut Anu Harkki.

Aina välillä mulle on putkahtanut mieleen, että meniköhän se minun korutoimitus perille, joten olihan se kivaa bongata korvikset lehdestä. Eipähän tarvitse enää miettiä, että päätyiköhän korut oikeisiin käsiin ollenkaan.

Kotoliving on kyllä kiva lehti muutenkin. Sen paperi on ihanan paksua ja karheaa, kierrätyspaperin tuntuista. Lehdessä on panostettu kuviin ja sen kauniita sivuja voi käyttää omiin askartelutarkoituksiin myöhemmin.

Lehdessä ei oltu mainittu korvisten alkuperää, niinkuin yleensä ne tuotetiedot löytyy pienellä printillä. Tämä ei ollutkaan mikään muotijuttu, vaan neuleohje kauniine tuotekuvineen, joten minua se ei haittaa. Oli vain hauskaa löytää tutut korvikset yllättävästä paikasta yllättävällä hetkellä ja jakaa se ilo nyt teidän kanssa. 

Hihhiii!



<-- Nuo on NE korvikset! :)

Koskenpään kirkko

Viime viikonloppuna matkasimme Turkuun sukuloimaan aviomiehen ja anopin kanssa. Oli mukava ajella vaihteeksi vähän oudompia reittejä, kun tuolla Turun suunnalla ei ole monestikaan tullut käytyä. Mun huomion kiinnittää aina automatkaillessa kaikki vanhat maalaistalot, niin rapistuneet kuin kunnostetutkin, ja niitä molempia löytyy Suomesta todella paljon. Nyt kun niitä osaa katsoa sillä silmällä, niin on ihanaa bongailla kauniisti säilytettyjä taloja, kivinavettoja, vanhan ajan henkisiä pihapiirejä aittoineen ja muine rakennuksineen... Ja myös potentiaalisia, tyhjillään olevia taloja, jotka toisaalta taas surettaa ja niille toivoisi uutta elämää. Melkeinpä se on niin, että mitä pienemmän kylän tai kaupungin läpi ajaa, niin löytää ne upeimmat paikat. Tälläkin reissulla näin niin monta kaunista taloa, että huh!

Me ajettiin perjantaina Koskenpään kylän läpi, joka sijaitsee Jämsässä, ja sillä kylällä onkin varsinainen aarre! Pienen mäen päällä seisoi kaunis puukirkko, jonka ikkunat oli ihan mielettömän hienot. Meidän oli pakko pysähtyä ihastelemaan kirkkoa vähän tarkemmin ja nappasin puhelimen kameralla muutaman kuvan. Makia, vai mitä!




Minusta ois niin ihanaa toteuttaa joskus sellainen kesälomareissu, että hyppäis autoon ja matkailis ilman tiukkaa aikataulua ja reittisuunnitelmia täällä kotimaassa. Silloin vois pysähtyä ihan missä vaan haluais, eikä tarttis kiireessä ajaa ohi kaikista mielenkiintoisista ja houkuttelevista kylteistä. Varmasti löytyis kivoja majapaikkoja ja puoteja ja nähtävyyksiä, joihin ei muuten tulisi poikettua.

Mun miehellä loppui sopivasti juuri tänään kesäloma, joten ehkä on vähän liian aikaista suunnitella ens kesän lomaa ;) Mutta kyllä me pikkusen jo haaveiltiin, että ois hauskaa toteuttaa tällainen erilainen lomamatka. Kotimaan matkailu voi olla hirmu kallista, mutta varmasti pienemmälläkin budjetilla onnistuis reissaamaan. Hei ehotelkaapa jotain näkemisen arvoisia paikkoja, jos tulee mieleen! :D
Virkeää tiistai-aamua kaikille!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Mun eka sisustushaaste

Sain jo aiemmin kesällä tämän mukavan sisustushaasteen Kerrostaloelämää maalla -blogin Yonalta, mutta en heti kerennyt vastata haasteeseen ja se pääsi unohtumaan hetkeksi. Nyt muistin sen ja innostuin jopa toteuttamaan haasteen! Tässä se tulee:

Kerro pari asiaa itsestäsi tai päivän kuulumisia?
- Tähän päivään kuuluu pelkkää hyvää, olen puuhastellut montaa asiaa yhtä aikaa ja sattumoisin myös pieniä sisustusjuttuja! Oon vähän sellainen, että koitan tehdä samaan aikaan montaa juttua, ja hypin asiasta toiseen. Jossain vaiheessa ne sitten kasaantuu stressiksi. Innostun sisustamisesta melkein aina ihan yllättäen, ja sillon on heti pakko päästä toteuttamaan se juttu. Tuollaisessa tilanteessa unohtuu asiat, jotka ois oikeesti tärkeämpiä, niinku vaikka työhommelit. Sisustusinto kun iskee, se pistää minut hetkeksi ihan höpsis!


Millainen oli ensimmäinen itse ostamasi huonekalu?
- Eka huonekalu oli varmaankin sänky, joka me ostettiin mun miehen kanssa yhdessä meidän ekaan kotiin yksitoista vuotta sitten. Se sänky oli musta rautasänky, jonka päädyssä oli jotain ruusuköynnösmuotoilua. Sänkyyn kuului myös samanlaiset yöpöydät. Nämä huonekalut on jo vuosia sitten myyty eteenpäin. Koitin miettiä, oonko koskaan ostanut mitään huonekalua ihan itse, sillä aina me ollaan pidetty rahoja yhteisenä ja kaikki huonekalut maksettu yhdessä.

Millaisesta kodista haaveilit silloin, kun muutit omillesi?
Silloin kun muutin pois kotoa, mulla ei ollut suuria haaveita, vaan olin hyvinkin tyytyväinen meijän vaatimattomaan kerrostalokotiin. Tärkeämpää oli se, että sai oman kullan kanssa alkaa rakentamaan yhteistä kotia ja elämää. Muistan kuitenkin ala- ja yläasteelta ne ystäväni-kirjat ja slam book -vihkot, jotka oli täynnä kaikenlaisia kysymyksiä ja jos kysymys koski jotain talounelmaa, niin mun vastaus oli silloin jo "punainen tupa ja perunamaa". En kyllä osaa sanoa, mihin se perunamaa-haave on tässä matkan varrella kaikonnut, sillä en oo kovin innostunut puutarhahommista :D Ja pitääpä vielä kertoa, että oon toki haaveillut teinityttönä myöskin linnasta jossain Irlannin nummilla!

Kuvat lainattu Googlesta.

Millainen ensimmäinen oma kotisi todellisuudessa oli?
- Minä en oo koskaan asunut ihan yksin, vaan muutin kotoa suoraan yhteen mun mieheni kanssa. Meidän eka koti oli pienessä, rauhallisessa kerrostalossa Raahessa. Keittiö oli hirmu pieni, sinne mahtui just ja just kaksi ihmistä pyörimään. Huonekalut oli aluksi jostain saatuja tai kirppikseltä, mutta Raahessa asuessamme me ostettiin mm. ensimmäinen kunnon sohva, ja se oli punainen. Muistaakseni me saatiin myös vanhemmilta lahjaksi huonekaluja, ainakin mun vanhemmat osti meille pienen ruokapöydän ja tuolit. Kyllä sitä pärjäsi sillon vähällä. Nyt kun kattelee ympärilleen, niin huomaa kyllä että reilussa kymmenessä vuodessa tavaraa on kertynyt ihan älyttömästi.

Oletko kadehtinut jonkun toisen kotia?
- En muista, että oisin suoranaisesti kadehtinut kenenkään kotia, sillä jokaisella on ne omat jutut, jotka tekee siitä kodin juuri hänelle. Oon ennemminkin kadehtinut sitä onnea, jos joku muu on löytänyt oman talon ja itsellä on kauhea talokuume ollut päällä. Oon kadehtinut lukemattomien tuntemattomien ihmisten elämää, kun he saavat elää unelmaansa vanhassa talossa. Nyt kun meillä on tämä oma koti, se tunne on onneksi poissa. Mun ystävä, jolla on hyvin samanlainen talomaku kuin minulla ja todella kova talokuume, sanoi viikonloppuna meillä käydessään, että hän ei osaa edes kadehtia meidän taloa, sillä tämä on niin meidän näköinen koti nyt. Se oli aika ihanasti sanottu. Ihanaa, jos tämä on niin vahvasti meidän talo, ettei tänne osaa muut kuvitella itseään asukkaaksi. Ja tiiän, että tämä ystäväpariskunta tulee myös löytämään oman paikkansa jostain.


Jos saisit ihan millaisen sängyn vain, millainen se olisi?
- Meillä on jo sellainen sänky, joka lähentelee ulkonäöllisesti mun unelmasänkyä. Toki voisin haluta paremmat patjat ja sellaisen peiton, jolla ei ois ikinä kuuma eikä kylmä. Ois myöskin kivaa, jos tuo sänky pettais itse itsensä joka aamu! ;) Oon tyytyväinen meidän sänkyyn, mutta haluaisin kovasti yhden huoneen lisää, josta saisin sisustaa ihanan vierashuoneen. Sinne tulisi rautasänky, jossa pitäisi olla todella koristeellinen ja koukeroinen pääty. Sängyn pitäisi olla valkoinen ja samalla ihanan rapistunut ja kulunut maalipinnaltaan. Siitä vierashuoneesta tulis niin ihanan romanttinen, että mää varmaankin kävisin ite siellä yökylässä välillä.


Mitä ruokalajia keittiösi muistuttaa?
- Meijän keittiö vois mennä tuonne jälkiruokapuolelle, ja olla vaikka joku vaniljapehmis, jonka päällä on kaikenkirjavaa strösseliä sikin sokin! Se oli ainoo, mitä mulla tuli mieleen :) Keittiö on ihan kokonaan valkoinen, eli kaapit, kaakelit ja kodinkoneet, mutta kaikki muu tilpehööri on värikästä. Tykkään myös kattauksissa siitä, että astiat on eriparia ja eri värisiä.


Mikä on kodissasi parasta?
- Voi apua, haluaisin vastata että kaikki! Mutta ehkä se on kuitenkin tää tunnelma ja onnellisuus, joka täällä vallitsee. Se tunne, kun löydettiin viimein haaveita vastaava talo ja kuinka nopeasti tämä tuntui heti omalta kodilta! Kodikkuus, onni ja lämpö - ne on parasta. Me ollaan aina välillä ihan hupsuja, kun pysähdytään hetkeksi ihastelemaan jotakin kohtaa talossa, ja halimaan. Iltahämärällä on kiva seisoskella pihalla miehen kainalossa, kuunnella hiljaisuutta, katella tähtitaivasta ja puhua onnellisuudesta ♥. Juu, se on parasta.


Entä pahinta?
- No ei täällä oo oikein mitään sellaista, jonka voisin luokitella pahaksi. Osittain meillä on vielä työtä siinä, että saadaan raivattua piharakennuksista edellisten asukkaiden jättämiä rojuja pois. Mutta siinäkin me ollaan tällä ja viime viikolla edistytty huimasti, niin se ei enää ärsytä niin paljon. Mun mies on kesälomalla, joten me ollaan saatu talon vintti, piha-aitta ja navettarakennuksessa oleva harrastehuone/rakentelupaja siivottua kokonaan! Ollaan viety kolme peräkärryllistä kaikenmaailman rojua jätteenlajittelukeskukseen. Hyvä me! Yksi asia kuitenki tuli mieleen, joka vois olla pahinta. Se on myös tunne, niinkuin tuo kodin paraskin asia oli. Välillä mulla tulee mieleen pelko, että osataankohan me varmasti pitää talosta tarpeeksi hyvää huolta. Huomataanko me aina ajoissa, jos jokin paikka kaipaa kunnostusta tai huoltoa? Entäpä jos katto alkaa vuotaa? Missä välissä ikkunoita pitäisi kunnostaa? Joko ens kesänä pitäis uusia rännit? Onkohan salaojitukset missä kunnossa..? Tällaisia huolenaiheita putkahtelee välillä mieleen, mutta koitan olla luottavainen, että kyllä me pärjätään ja opitaan tässä samalla.


Onnistunein tuunaamisesi, jos sellainen on?
- En aluksi muka keksinyt yhtään mitään, mitä oisin tuunannut. Mutta onhan niitä nyt vaikka minkälaista pientä ja vähän isompaakin projektia ollut, vaatteista ja asusteista huonekaluihin jne. Viimeaikaisista jutuista mun lemppari on ehdottomasti vaaleanpunainen pöytälamppu, jonka valossa nytkin kirjoittelen tässä tietokonepöydän ääressä. Täältä pääsette virkistämään muistia, jos haluatte nähä millainen se lamppu oikein olikaan!

Upeinta olisi, jos ikkunasta näkyisi... mitä?
- Nyt toivoisin kovasti, että meidän pihan iso vaahtera alkaisi kellastumaan, ennenkuin lehdet tippuu pois. Vaahtera on aina ollut mun lempipuu, ja yleensä ne on niin kauniita syksyisin! Oon aina halunnut mun unelmatalon pihaan vaahteroita, ja tottakai niiden pitäis olla täydellisen kirjavia syksyllä. Nyt odottelen sormet ristissä ja toivon ettei tuu pettymystä :). Tuo vaahtera on vieläpä suoraan mun työhuoneen ikkunan alla, jonka edessä ompelen. Oon jo monta kertaa visioinut, miten ihanaa on sitten tuijotella kelta-oranssi-punaista väriloistoa. Onneksi pihan pihlajat on jo kauniin punertavia!


Jatka itse: haaveiden kodissani...
- Ois vielä vähän enemmän huoneita. Pihalla kasvaisi omenapuita, vadelmapensaita, paljon erilaisia ruusuja... vaikea keksiä mitään kun oon jo niin tyytyväinen. Kun etittiin taloa, en halunnut tinkiä niistä haaveista, mitä mulla oli. Onneksi me maltettiin etsiä, niin löydettiin sattumalta tämä ihana paikka. Silloin toteutui jo moni haave, mitä mulla oli unelmatalosta. Sen piti olla vanha, hirsirunkoinen, pitkänmallinen maalaistalo, jossa on ruutuikkunat ja kaunis kuisti. Nyt en uskalla toivoa enää mitään lisää, vaan oon hyvin kiitollinen tästä.

Mikä on kotisi värimaailma?
- Meillä on paljon värejä joka puolella, voimakkaita ja myös vähän hempeämpiäkin. Mun nuoruuden lempivärit musta, punainen, viininpunainen ja violetti, jotka näkyi silloin vähän synkemmässä sisustuksessa, on saaneet väistyä. Nykyisin tykkään jopa hempeistä pastellisävyistä, vaikka oon monesti vannonut vihaavani niitä. Tykkään melkein kaikista väreistä, mutta niiden yhdisteleminen on se taitoa vaativa asia. Koitan olla keräämättä kaikkia mahdollisia värejä samaan huoneeseen. Meillä ei oo missään kodissa ollut koskaan niin paljon valkoista, kun nyt tässä tupakeittiössä. Välillä tulee tunne, että totunko näin vaaleaan, mutta sitten lisään vähän jotain punaista, ja heti on kotoisampi olo.


Mikä on viimeisin hankintasi kotiisi?
-Oon kaipaillut lisää tunnelmavaloa tähän tupaan ja katsellut sopivaa pöytälamppua jo jonkin aikaa kirppiksiltä ja vanhojen tavaroiden myymälöistä. Viime viikonloppuna käytiin Jyväskylässä tutustumassa Wanha Veikko -antiikkiliikkeeseen, mutta siellä oli aika kovat hinnat. Ihan hienoja valaisimia ois ollut, mutta jotenkin mikään niistä ei tarpeeksi sykähdyttänyt. Eilen sitten löysin sattumalta Haapajärven Pimpula-kirppikseltä ihan täydellisen lampun, just sellaisen kun olin mielessä kuvitellutkin. Lempparikirppis ei taaskaan pettänyt! 


Lopuksi voisin haastaa muutamat blogit, joista lukisin mielelläni tällaisen sisustushaasteen:

Melutalo - rakkaan ystäväperheen kodissa on aina kaikkea ihasteltavaa ja hulvaton meno! Eikö nyt teitäkin kiinnosta kurkistaa, mitä tapahtuu Melutalo-nimisessä kodissa? ;)

Ruokokerttunen - Kaunis uusi hirsitalo, joka on sisustettu vanhaa ja uutta yhdistäen, söpöjä värejä käyttäen. Juuri hyvä kohde sisustushaasteelle!

Riuttala Old School - Yksi mun lempiblogeista, jossa pääsee seuraamaan todella taidokasta sisustamista ja remontoimista. Niin ihana koti!

Haasteen säännöt:
1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päivän kuulumisia
2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta
3. Saa keksiä lisää kysymyksiä
4. Muuta haastetta mieleiseksesi
5. Haasta paljon kivoja kavereita

maanantai 9. syyskuuta 2013

Arvonta Facebookissa!


Käykäähän tekin arvoisat blogin lukijat osallistumassa arvontaani Facebookissa! Pääsette sivulle TÄSTÄ. Aikaa osallistumiseen on vielä tämä koko viikko, sunnuntaina sitten iltasella suoritan arvonnan ja ilmoitan voittajalle. Ihan kivasti on jo osallistujia liittynyt arvontaan, joten kisasta on tulossa jännittävä! ;)

Tästä pääsette myös Facebook-sivulleni, jonka kautta pystyy tilaamaan tuotteitani. Ja tykkääjäksi saa liittyä, se ois minusta hirmu kivvaa, hihii! Tykkääminen on yleisestikin niin mukavaa ja siitä tulee hyvälle mielelle :)

Onnea arvontaan!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Hammi's Design talopostikortit


Kirjoittelin viimeksi huhtikuussa (klik klik) näistä Hammi's Designin ihanista talo-aiheisista taideteoksista. Nämä postikorteissa söpöstelevät talokaunokaiset on hurmanneet minut, joka rakastan vanhoja puutaloja. Sain myös ihanan lahjan Hammilta, hän oli taiteillut meidän omasta talosta samantyylisen kuvan, mikä oli aivan huippu yllätys! Halusin jo silloin kehystää meidän talon kuvan ja ostamani postikortit, mutta jäin näin pitäksi aikaa miettimään taulujen paikkaa. En oo halunnut turhaan hötkyillä seinille laitettavien juttujen, kuten taulujen ja hyllyjen suhteen, ettei tuu tehtyä hätiköityjä päätöksiä ja turhia reikiä kun on vasta laitettu uudet tapetit. Joskus joku taulu löytää heti täydellisen paikkansa, ja joskus ei millään. Silloin kannattaa odottaa. Tänään näiden taulujen paikka löytyi.


Toinen asia, miksi talo-taulujen laittaminen venyi, oli kehykset. Ajattelin tähän päivään asti, että mun täytyy löytää tietynlaisia taulunkehyksiä. No en tiiä mitä höpöhommaa se oli, sillä kun tänään tarkistin meijän kehysvarastot, niin sieltähän löytyi oikein hyviä ja sopivan kokoisia. Halusin, että kehykset on kaikki vähän erilaisia, ja niitähän löytyi. Tykkään ostella erilaisia kehyksiä, niin niistä saa mukavia kokonaisuuksia. Olin myös koko ajan nähnyt nuo kortit mielessäni valkoisissa kehyksissä, mutta se ei tuntunutkaan enää houkuttelevalta ajatukselta valkopohjaista tapettia vasten.

Mulla on tällä hetkellä uus lempiväri, ja se on viininpunainen. Tai tummanpunainen. Mulla tulee mieleen sellainen syvän tummanpunainen punamultamaalilla maalattu hirsiseinä ♥. Oon viime aikoina haaveillut kaikesta sen värisestä. Siksipä maalasin kaksi kehystä viininpunaiseksi ja nyt oon ihan rakastunut noihin tauluihin ja haaveilen lisääväni vielä jotain pieniä viinipunaisia juttuja tänne joulun lähestyessä.

Ikkunan virkattu verho on anopiltani ♥.  Oon saanut monta anopin virkkaamaa pitsiverhoa, ja ne on mun lemppareita! Ja punaisella tuolilla odottaa iso pinkka Novitan lehtiä, että saisin aloitettua joululahjojen neulomisen.

Meillä on ollut pienenpieni remppahommeli tässä tuvassa. Meillä oli ennen vierekkäin iso jääkaappi ja kaappipakastin. Ne häipyi, toinen oli myyntikunnossa ja toinen piti viiä kierrätykseen. Tilalle tuli jääkaappipakastin, joka on meille riittävän kokoinen. Näin saatiin samalla lisätilaa tuon kodin komeimman ikkunan viereen! En tykännyt, kun pakastinkaappi oli ihan kiinni ikkunan oikeassa reunassa. Nyt ikkuna pääsee kunnolla esiin!

Pakastimen takaa paljastui, että tuo puolipaneeli oli onneksi säästetty. Me vaan maalattiin sekin pätkä valkoiseksi. Listojakin onneksi on vielä riittävät pätkät jäljellä! Kunhan saadaan haettua sirkkeli lainaan, niin listat ilmaantuu paikoilleen :). Tuon pienen alueen tapetointi oli puolestaan hyvin mielenkiintoista! Meillä oli kirsikka-tapettia enää melko pieniä paloja jäljellä, joten tuo ikkunan oikealla puolella oleva seinänpätkä on koottu kahdeksasta palasta! Melkoinen tilkkutäkkitapetointi siis. Kyllä siinä piti vähän mittailla ja ihmetellä, että mistäs minä seuraavan sopivan palan löydän. Onneksi oltiin niin hyviä, että saatiin seinästä oikein siisti, eikä siitä edes huomaa, että se on palasista kasattu, ellei rupea tarkasti tutkimaan ;)

Tästä kuvasta näätte, miten pakastin oli ängetty ihan ikkunan viereen:


Kiitos vielä Hammi! Ja hyvä minä kun sain taulut esille :) Kivaa viikkoa kaikille! Mun mies kesälomailee seuraavat kaksi viikkoa, joten meillä on vähän epätavallista arkea tiedossa. Ihanaa, saan omia hänet itelleni! ♥