torstai 20. marraskuuta 2014

Ihana Verona, osa 3

Mennäänpä vielä hetkeksi kesäisen lämpimään Veronaan! Minulla jäi nämä ihanat kuvat Giardino Giusti -puutarhasta odottamaan omaa postausta, ja nyt alkaa olla jo niin joulun tuntua ilmassa, ettei kukaan kohta enää halua katella kesäisiä kuvia. Oli sitten huono aika näille kuville tai ei, niin haluan näyttää tämän mielettömän ihanan paikan kaikille. En ole koskaan käynyt näin taianomaisessa puutarhassa, ja toki siellä oli myös romanttista ♥.

Tämä Giardino Giusti on pääsymaksullinen nähtävyys, mutta me maksettiin kyllä ihan mielellään ne muutamat eurot tuosta taikamaailmasta. Oli aivan ihanaa nauttia ja ihailla kaikessa rauhassa, sillä meidän lisäksi puistossa kierteli ihan vaan muutama henkilö. Tuo paikka ei ois varmastikaan ollut yhtä vaikuttava elämys pahimpaan turistiaikaan. Nyt ei tarvinnut väistellä tungoksessa ketään, ja mikä parasta; sai valokuvata rauhassa!

Ihan huippu yksityiskohta oli tuo kahdessa ensimmäisessä kuvassa näkyvä irvistävä parveke. Se on aikamoinen tyyppi. Rakastuin myös ihan hulluna isoihin puihin, joiden päällä kasvaa täydellisen vihreää sammalta, ja joiden oksat kiemurtelee ihan miten sattuu. En minä tienny, että tuommosia mielikuvituspuita on oikeesti olemassa ♥. Lisäksi vielä italialaiset rakennukset ja ikkunat... aah! Nauttikaa! :)













torstai 6. marraskuuta 2014

Tv-tason superhelppo tuunaus

On meillä täällä muutakin tapahtunut tänä syksynä, kuin matkustelua. Mulla on tallennettuna monta luonnosta myös sisustusjutuista, jotka odottelee joko tekstiä tai kuvia ja julkaisua. Joskus on enemmän aikaa blogille, ja silloin saatan tehdä useampaa juttua valmiiksi samaan aikaan. Sitten kun on kiire, eikä kerkeä kirjoitella mitään vähään aikaan, ois siellä luonnoksissa jotain julkaisukelpoista odottamassa. No, tämä ei oo ainakaan vielä kauheen hyvin toiminut mulla, mutta katotaan nyt ajan kanssa oisko tällaisesta apua.

Täällä kotona on mm. pikakaunistettu tylsää tv-tasoa, jota pitäisi jaksaa vielä katsella. Etsiskelen netistä jotain vanhaa huonekalua tv-tasoksi, kuten talonpoikaiskirjoituspöytää. Sopivan huonekalun etsiminen on jatkunut jo piiiitkääään ja en ole edes ihan varma mitä etsin. Se oikea tulee sitten joskus kohdalle ja kolahtaa. Mulla on kuitenkin jonkinlainen visio ollut jo pitkään mielessä, kun näin kerran että vanhasta kirjoituspöydästä oli lyhennetty jalat, ja siitä oli tehty sohvapöytä. Se oli niin kiva, että näen mielessäni jotain samantyyppistä meille tv-tasoksi. Kirjoituspöytien kannet on vain aika syviä. No, nähtäväksi jää, tuleeko joskus kohdalle Se Oikea.

Nykyinen tv-taso tuunattiin kivemman näköiseksi todella helposti ja nopeasti. Siihen ei tarvittu kuin tapetinjämiä ja tapettiliimaa, nopea mittaus, leikkaus ja paikalleen liisterointi. Siksipä vähän ihmettelenkin, miten näin nopsaa hommaa piti ensin monta kuukautta vitkutella. "Millonkahan tuolle teeveetasolle tekis sen yhen jutun?" "En tiiä. Sitteku kerkiää." Joskus sitä vaan on näin saamaton! :) Ja pittäähän sitä inspiraatiota oottaa, muuten ei oo kiva tehä.





torstai 30. lokakuuta 2014

Ihana Verona, osa 2

Ajattelin pistää heti perään toisen satsin Veronan kuvia, nyt kun ollaan päästy kerran reissutunnelmiin! Edellinen postaus sisältää enemmän tekstiä ja kertomuksia meidän kivasta reissusta, joten voitte käydä lukemassa sieltä. Tässä tulee vielä vähän lisää kuvia kauniista Veronasta, jonne jäi pieni palanen minunkin sydämestä ♥.





















Ihana Verona, osa 1

Terveisiä aina yhtä hurmaavasta Italiasta! Ollaan me kotiuduttu jo kohta kaksi viikkoa sitten, mutta nyt olen saanut matkakuvat käytyä läpi ja valittua omat suosikkini sieltä monien satojen joukosta. Matkakuvia on aluksi niin ristiriitasta katsella. Ihanaa muistella täydellisesti onnistunutta reissua, ja toisaalta taas iskee pieni alakulo, kun ei ole enää siellä ihanassa paikassa. Mutta ainahan sitä voi matkustaa uudelleen, ja Verona oli ehdottomasti sellainen paikka, jossa voisi käydä toisenkin kerran ♥.



Italiassa on paljon ihania paikkoja, joissa haluaisin käydä. Verona keikkui kuitenkin siinä listan kärjessä, joten oli helppo tehdä valinta. Ihastuin Veronaan joskus, kun katsoin ekan kerran sellaisen elokuvan kuin Letters to Juliet (Rakkauskirjeitä Julialle). Siinä on ihanan romanttisen hömppäjuonen lisäksi niin kauniita tapahtumapaikkoja Veronasta ja sen ympäristöstä, että ne teki heti vaikutuksen. Siitä lähtien kyseinen kaupunki on keikkunut tulevien matkakohteiden kärjessä.



Mieheni sai jo yli vuosi sitten kesällä 30-vuotislahjaksi ihanalta ystäväporukaltamme lahjashekin, jonka sai käyttää vain matkailuun. Tuolloin olimme juuri käyneet Budapestissä, joten lahjaraha sai jäädä odottamaan vähäksi aikaa. Näin kauan siinä vierähti, että meikäläiset pääsi taas loman makuun. Olen kyllä hurjan ylpeä meistä, että ei sorruttu käyttämään sitä shekkiä mihinkään muuhun, vaikka monesti ois ollut tiukka paikka ja sillekin rahalle käyttöä. Matkalahjan lisäksi piti tietysti käyttää omiakin säästöjä, mutta kaikenkaikkiaan onnistuttiin tekemään taas melko pienen budjetin reissu. Lennot oli sopivan hintaiset, löysimme oikein kivan hotellin halvalla ihan Veronan ytimestä. Rahaa ei mennyt shoppailuun, vaan hyvään ruokaan ja muutamiin nähtävyyksiin.



Verona on mukavan kokoinen kaupunki. Jos nyt jotenkin pitäisi verrata, niin se on asukasluvultaan vähän Tamperetta isompi, mutta pinta-alaltaan kolme kertaa pienempi. Kyllähän tuolla Veronassa asustellaan paljon tiiviimmin. Kadut ovat kapeita ja uskoisin, että asunnot aika pieniä. Näin noiden viiden päivän aikana toinen toistaan kauniimpia rakennuksia, upeita ikkunoita, joissa kaikissa on kauniit ikkunanluukut, pieniä parvekkeita... Ne parvekkeet on ihan hurmaavia! Pieninkin parveke saattaa olla ängetty ihan täyteen viherkasveja ja kukkia. Rakennukset huokuu rappioromantiikkaa. Seinien ikivanhat rappaukset ja koristemaalaukset on rapistuneet, mutta silti niin kauniilla tavalla. Paljon siellä myös kunnostettiin rakennuksia, ainakin niitä suurimpia, historiallisia aarteita. En tiiä kuka ne kaikki asuinkäytössä tai liiketilana olevat talot pitää kunnossa. Asukkaatko itse?



Vaikka en ole uskonnollinen ihminen, niin silti tykkään ihailla esimerkiksi katolisen kirkon älytöntä pröystäilyä. Suomalaisessa katukuvassa ei uskonnollisuus näy, paitsi tietysti ne jokaisen kaupungin omat kotikirkot, jotka on yleensä vähän vaatimattomampia puukirkkoja. Kauniita nekin, enkä edes suosi koreilevia kirkkoja yhtään sen enempää. Ne vain on niin erilaisia, ja täynnä kaikkea ihan älytöntä koristeellista katseltavaa. Ja olihan se nyt tällaiselle maalaistytölle jännää nähdä vanhoja, pikkuriikkisen kokoisia nunnia kävelemässä kaduilla, tai nuoria miehin munkinkaavuissaan. Niin erilaista.



Kävimme neljässä eri kirkossa, ja jokainen niistä oli ihan täysin erilainen. Jokaisessa riitti aina uutta katseltavaa pitkäksi aikaa. Jättimäisen suuren kirkon sisällä saattaa olla monta pientä kirkkoa. Jonkin kirkon alla oli maanalainen vanha kirkko. Tykkään käydä tällaisissa paikoissa, joissa voi monella eri aistilla tuntea sen, että se on todella vanha paikka ja nähnyt paljon. Tällaisissa rakennuksissa jaksaa pientä ihmistä ihmetyttää myös se, että kuinka ne on pystytty rakentamaan, ja miten älyttömästi rahaa ja aikaa niihin on uponnut. Miten ne on selvinneet sadoista vuosista! Kuka on jaksanut maalata kaikki pienetkin koristelut hurjan korkeaan kattoon. Miten ihmeessä kaikki pieniä koukeroita täynnä olevat koristeelliset esineet on tehty. Paljon ihmeteltävää! Oli mukavaa vierailla kirkoissa, joissa oli samaan aikaan vaan muutama hassu turisti meidän lisäksi. Saimme siis ihan rauhassa kierrellä ja välillä istahtaa kirkonpenkkiin kuuntelemaan hiljaisuutta. Näissä kirkoissa valokuvaaminen oli sallittua, mikä oli positiivinen yllätys. Monessa muussa kaupungissa näin onnekkaasti ei ole käynyt.



Veronasta ei luojan kiitos löydy metroa, eikä edes ratikkaa. Kadut on todella kapeita, paikallisten autot on sellaisia pieniä kauppakasseja. Pääsimme melkein kaikkiin paikkoihin ihan vaan kävelemällä, mikä on minusta ihan parasta kaupunkilomalla. Maan alla metrolla huristellessa ei pääse nauttimaan maisemista, ja muutenkin vilkkaat ja monimutkaiset metroverkostot aiheuttaa mulle jo melkein paniikkihäiriön oireita. Hyi. Meidän reissu kesti siis kuusi päivää ja viisi yötä, joten kiirettä ei tarvinnut pitää. Nuo päivät riitti oikein hyvin siihen, että kerettiin käydä kaikissa paikoissa missä haluttiinkin. Yhtenä päivänä me ostettiin liput sellaiseen punaiseen Hop-on Hop-off -turistibussiin, tiiättehän :). Se kiertää tiettyä reittiä ja bussista voi jäädä millä tahansa pysäkillä pois, ja hypätä taas kyytiin jollain pysäkillä. Sen kyydissä me kierrettiin monia vähän kauempana sijaitsevia kiinnostavia nähtävyyksiä, ja päästiin mm. upealle näköalapaikalle, joka sijaitsi kiemurtelevien pikkuteiden päässä korkeammalla kaupungista. Sinne me tuskin oltais muuten päädytty, ilman sitä bussia. Ja ne näkymäthän oli aivan mielettömän ihanat ♥.





Yksi Veronan vetonauloista on Romeon ja Julian rakkaustarina, jonka tapahtumat sijoittuu tähän kaupunkiin. Veronasta löytyy monia nähtävyyksiä liittyen aiheeseen, kuten Julian parveke, Julian hauta ja San Zenon kirkko, joka on Romeon ja Julian salainen vihkikirkko sekä rakkaustarinan traagisen lopun tapahtumapaikka. Yksi minun teiniaikojen suosikkielokuva oli Romeo + Juliet, ja onhan se vieläkin aivan yhtä ihana. Sitä leffaa ei ole kylläkään kuvattu Veronassa, vaan suurimmaksi osaksi Meksikossa. Tämän enempää en ole koskaan ollut Romeo ja Julia -fani, mutta tottakai oli kiva päästä käymään noissa paikoissa.



Rakkauskirjeitä Julialle -elokuvassa oli kuvattu Julian parvekkeen ympäristöä vähän kaunistellen. Siinä oli nätti, vanha tiiliseinä, johon rakkaudesta iloitsevat tai riutuvat naiset kävivät jättämässä kirjeitä Julialle. Todellisuudessa siellä oli yksi seinä, joka oli sotkettu täyteen tekstiä, ja niitä lappusiakin löytyi. Toinen pieni seinänpätkä oli täynnä purkkaa; erivärisiä seinään liiskattuja purkkaklönttejä, ja niihinkin oli kirjoiteltu nimiä tai nimikirjaimia. Meinasin laittaa siitäkin kuvan, mutta se oli oikeesti aika ällöttävä. Me ei koettu tarpeelliseksi jättää omia nimiämme mihinkään, sillä se ei enää tuntunut niin romanttiselta teolta. Parveke oli kyllä mielettömän kaunis. Tämä oli ainoa paikka koko Veronassa meidän loman aikana, joka oli ihan täynnä turisteja.



Me matkustettiin aivan täydelliseen aikaan tähän ihanaan kaupunkiin. Lokakuun alkupuolella siellä on vielä sopivan lämmintä. Koko ajan oli noin +20 astetta lämpöä, ja aurinko pilkahteli pilvien välistä. Ei siis yhtään liian paahtavan kuumaa, vaan hyvin jaksoi koko päivän olla liikkeellä. Ensimmäisenä päivänä satoi jonkun verran, mutta muuten ei yhtään. Ja kaupungissa oli kivan rauhallista. Pahin turistikausi oli selvästi jo ohi, mikä sopi meille vallan mainiosti.





Minä olin asettanut aika kovat odotukset Veronalle, ja se täytti ne. Kaikki tässä kaupungissa oli just niin ihanaa, kuin olin kuvitellutkin. Verona on yksi Italian parhaiten säilyneistä historiallisista kaupungeista, ja kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Minua kiinnostaa eniten tällaiset vanhat ja historialliset matkakohteet, ja taas tuli nähtyä koko rahan edestä niin paljon kauneutta, että sitä muistellessa jaksaa taas säästää seuraavaa matkaa varten. Tässäpä taas yksi ihana kaupunki, jota voin suositella lämpimästi. Ja luvassa on vielä lisää ihania kuvia, sillä en viitsinyt ympätä kaikkea tähän yhteen postaukseen! :) Palaamme siis asiaan vielä!