keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Uudet (vanhat) pinnatuolit

Juhannus kerkesi tulla ja mennä, mutta kun on kivaa, niin sitä voi jälkikäteenkin hehkuttaa! Mitään sen kummempaa ei ollut ohjelmassa, kuin kotoilua hyvässä seurassa. Pidennetty viikonloppu, ihanat vieraat viihtyi kolme yötä, joka päivä ohjelmassa oli saunomista, hyvää kesäruokaa, ulko- ja sisäpelejä, elokuvia ja hauskaa yhdessäoloa. Tuollaisen viikonlopun jälkeen jaksaa taas pitkään, kun on saanut aimo annoksen ystävyyttä, iloa ja naurua.


Juhannusviikko toi mukanaan sen verran puuhasteluaikaa, että sain keskeneräisen tuoliprojektin vietyä loppuun. Tein hyvän löydön Facebookin myyntipalstalta, ja hain ihan tästä läheltä pari pinnatuolia halpaan hintaan. Tuolit on odotelleet pari kuukautta puhdistusta ja uutta maalipintaa. Meidän ruokapöydän päädyissä oli paikat vapaana tuoleille, mutta etsiskelin kaikessa rauhassa sopivanlaisia. Kuvista näkyy, että ruokapöydän päädyissä on tuollaiset poikkinaiset tukipuut, joten tuolia ei voi vain työntää pöydän alle. Meillä oli aiemmin tuolit myös pöydän päissä, mutta ne vei liikaa tilaa, kun niitä ei saanut pöydän alle. Useissa tuoleissa jalkojen tukipuut on niin alhaalla, että niitä ei voi sujauttaa ruokapöydän tukipuun yli. Joten haussa oli hyväkuntoiset, käyttöä kestävät, jollain lailla persoonallisen ja kauniin muotoiset puutuolit, joissa olisi vielä tietynlaiset jalakset. Löytyi! 


Nämä löytämäni pinnatuolit oli alunperin valkoiset (ja lian peitossa). Myyjä säilytti tuoleja työhallissa, joten selvästikään niille ei ollut käyttöä. Sopii mulle, sillä meille nämä oli enemmän kuin tervetulleita! Valitsin kaksi eri sävyistä vihreää maalia tuoleille. Kyllä oli hirmu kivaa pitkästä aikaa maalata jotain. Lisäksi olin tosi tyytyväinen kumpaankin väriin. Mulla oli heti kirkkaana mielessä, että jotain vihreää nämä ruokapöydän tuolit kaipaa joukkoonsa.



Minulla oli mitä ihanin apulainen tuolien hiomisessa, eli pikkusiskoni Reeta ♥. Siinä me kylmässä kesäsäässä mutta ihanan ilta-auringon paistaessa hiottiin tuolit yhteistuumin. Reeta on aivan huippu apulainen kaikessa. Se pikkuneiti ei turhia hienostele, vaan on aina valmis kaikenlaiseen yhteiseen puuhasteluun. Yleensä me kyllä askarrellaan jotain pientä kivaa, mutta Reeta oli ehkä eniten innoissaan, kun pääsi kerran purkamaan sorkkaraudan kanssa vanhaa verkkoaitaa ja koiran häkkiä.


Tässä vielä pari kuvaa viimeisimmistä puuhasteluista, mitä Reeta on meillä tehnyt. Hän teki söpön lippuviirin ikkunaan kuviollisista kartongeista. Viirit on taitettu kaksipuoleiseksi, joten myös ulospäin on värikkäät näkymät. Lippujen väleihin on pujotettu vielä puuhelmiä koristukseksi. Tuollainen nauha on nopea ja helppo tehdä, ja siitä saa kivaa tekemistä näppärälle yhdeksänvuotiaalle. Viimeisessä kuvassa Reeta maalaa pientä puujakkaraa, jonka mun mies on tehnyt ala-asteella puutöissä. Jakkara on nyt aivan superihanan värinen, ja se on työhuoneessa pönttöuunin lämmitysjakkarana. Niin siis sillä jakkaralla ei lämmitetä uunia, vaan siinä voi istuskella kun sytyttää tulia ;). Reeta tykkäs, kun sai ihan ekaa kertaa maalata jotain muuta kuin paperia. Tämä rakas pikkusisko, kesälapsonen, tulee olemaan vielä moneen otteeseen meillä täällä varakodissa tämän kesän aikana.



8 kommenttia:

  1. Huikean hienot! Meillä myös ruokapöydän ympärillä erilaisia pinnatuoleja, kylläkin tylsimmillä väreillä, mustana ja valkoisena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasti! Ja on varmasti hienot myös mustat ja valkoiset tuolit yhdessä, varsinkin jos tuolit on erilaisia keskenään :)

      Poista
  2. Aivan mahtavan ihanan väriset ! Hitsi, onkohan toi tummempi samaa väriä kun meidän olkkarin listat…hmmmmm… Aivan ihanat myös noi pienemmät maatuskat….taidat saada kohta spostia….
    Ihanaa päivää siulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ja nyt kun sanoit, niin ihan hyvin se voi olla samaa maalia :) On nimittäin niin ihanat ne listat, että ihan voisin kuvitella ottavani sitä maalia kaupasta :) Ja sähköposti tuli perille, vastailen siihen paremmalla ajalla.

      Poista
  3. Ai että, kun teillä on niin kaunista, että oikein koskee kun ei osaa ite hankkia tuollasia ihanuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi sentään, kiitos! :) Mekin yleensä hankitaan vanhoja huonekaluja ihan sattumalta, eli sitten jos kohdalle osuu jokin hieno ja tarpeellinen huonekalu/esine. Toki siinä on paljon mukana myös sitä, että haluan välttämättä saada jonkun jutun, kun se on niin ihana. Meille ei oikeastaan enää mahdu mitään uutta, eikä myöskään ole tarvetta. Ja kyllähän nämä kaikki ihanuudet on monen, monen vuoden keräilyn tulosta, joten älä luovuta :) Kun pitää silmät auki, voi vaikka mitä osua kohalle!

      Poista
  4. Oi että mitä värejä tuoleisa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että muutkin tykkää! :)

      Poista