keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Plop...

...sanoo aivot, kun koitan keksiä otsikkoa! Tänään on kulunu tasan neljä viikkoa, kun viimeksi kirjoitin blogiini. Anteeksi, niin blogi-parka, kuin lukijatkin ♥! Olen tässä välissä joutunut vähän mietiskelemään, millainen bloggaaja oikein oon. En mitenkään nauti kirjoittamisesta, siis sillä tavalla kuin monet muut, joille se on intohimo, ja jotka on siinä oikein sukkelia, taitavia ja hauskoja. Rakastan puolestaan valokuvaamista, niiden satojen kuvien selaamista ja sen parhaan otoksen etsimistä, kuvan rajaamisella leikkimistä ja kokeilua, miten kuva voi kokonaan muuttua, kun siitä rajaa ylimääräistä pois.

Kun teen blogiin postausta, käsittelen ensin kuvat suurella innolla, lataan ne keskeneräiseen luonnokseen. Viimeisenä kirjoitan tekstit, ja usein siinä kohtaa tökkii pahasti. Kenelle kirjoitan? Pidänkö itselleni blogipäiväkirjaa siitä mitä olen tehnyt, missä käynyt ja miltä kotimme milloinkin näyttää? Kiinnostaako yhtään ketään ulkopuolista, mitä tein viime viikonloppuna? Itse tykkään lukea blogeja, joissa ei välttämättä tarvitse edes olla paljon tekstiä. Huomaan monesti, että kiireessä saatan selata vain kuvat läpi, ja silmäillä tekstin joten kuten, jos sitä on paljon. Ehkä aion kokeilla sitä, että riittäisikö vähemmätkin höpötykset postauksissani. Toivon, että tykkäätte katsella kuvia, sillä niitä voin kyllä tarjota!

Oon joutunut miettimään myös noita kuvia. Avautuuko ne teille ihan normaalinopeudella? Tykkään käyttää aika isojakin kuvia blogissa. Kuvat on siis mitoiltaan aika suuria, muttei välttämättä tiedostokooltaan, sillä tietysti pienennän kuvat aina nettiresoluutioon (72dpi). Selaatteko blogiani ihan tietokoneella, vai jopa kännykällä? Kuulin kaverilta, että kuvani lataa hitaasti, mikä on tosi tosi harmi! Jatkaisin niin mielellään tällaisten vähän isompien kuvien käyttöä.

Ruusuja rakkaimmalta. Yhdeksännen hääpäivän kunniaksi ♥.

Ruusuaiheinen ristipistotaulu on viime aikojen ihanin kirpputorilöytö.

Koti on täynnä kesävärejä, karkkivärejä, jätskivärejä... värejä jotka näyttää ja kuulostaa söpöltä!

Kesälomareissun hienoin löytö oli pieni seinäryijy.

Kerran muutkin, niin sitte minäkin haluan! Meidän hyttysverkkopokiin vaihdettiin pitsikangasta,
kun inspiroiduin kahden ihanan blogin esimerkistä.

Kuistin uusin ja kaunein ruusutarjotin on lahja rakkaalta ystävältä ♥.

Toinen uusi seinätekstiili löytyi Etsystä. Rakastan näitä värejä yhdessä! ♥

Olen jokin aika sitten aloittanut Instagramin käytön, ja hurahdin siihen kyllä aika pahasti. Se on toiminut viime aikoina enemmän ja enemmän blogin korvikkeena. Oletteko kokeilleet? Sen käyttö on niin ihanan helppoa, kun saa nopeasti yhdellä kuvalla kerrottua, mitä tekee tai missä kivassa paikassa onkaan. Minut löytää Instagramista nimellä handmadebyheini, jos haluatte siellä seurata, mitä puuhastelen.

Ihanaa loppuviikkoa! Kohta vaihtuu jo elokuu, minä tykkään! :)

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kesäkukkasia

Mää oon pikkuhiljaa jäänyt koukkuun, nimittäin noihin omalla pihalla kasvaviin vihreisiin juttuihin! En oo ikinä eläissäni ollut kiinnostunut sisä- taikka ulkokasveista, mutta niin se vaan puolitoista vuotta maalla muuttaa ihmistä. Viime kesänä, joka oli meidän ensimmäinen kesä tässä kodissa, en saanut edes ostettua valmiita kukka-amppeleita. Tänä vuonna alkukesästä haettiin kesäkukkia ja jopa vähän itse istuteltiin. Marjapensaat lisääntyi parilla vadelmapensaalla, joista oon hirmu innoissani! Ei niistä kyllä vielä tänä kesänä marjoja saa. Lisäksi istutimme kaksi omenapuuta, jotka oli aluksi ihan onnettomat rimpularisut. Mutta minäpä jäin ihan koukkuun, kun aloin seuraamaan niiden hurjaa kasvua. Oman omenapuun ekat kukinnot oli ihan huippujuttu!

Aion edelleenkin iloita siitä, että tämä piha on niin helppohoitoinen ja juurikaan mitään muuta ei tartte tehä kuin leikata nurmikkoa ja kastella kukkia, jos ei halua. On ollut kyllä kiva huomata itsestä, että mieli alkaa muuttua ja saan pieniä iloja puutarhastakin. Ihana kun ei oo pakko hoitaa työlästä pihaa, vaan saa ihan omasta tahdostaan laittaa jotain kasvamaan, jos huvittaa. Jospa ensi kesänä saisin istutettua niitä haluamiani ruusuja! Kasvihuone on vielä kaukainen asia, siitä on vasta pikkuisen jutusteltu, ja enemmänkin se ois miespuoliskon haave. Kyllähän meille tänne joku oikein sievä kasvihuone ois tervetullut. Vanhoja ikkunoitakin löytyy omasta takaa tuolta piharakennuksista.

Lueskelen aina muiden blogeista suuresti ihaillen kaikkia puutarhajuttuja, kun laitetaan kasvamaan sitä ja tätä, syötävää ja kukkivaa. Ja osataan tunnistaa ihan kamalasti kukkia ja kasveja. Ihailen ja välillä ihmettelen ihmisiä, joilla on se älytön vietti kyykkiä pihalla keväästä syksyyn. Joudun syömään sanani, että ikinä en aio kasvattaa yhtään mitään ja kaikki kasvit vaan tuppaa kuolla. Minusta on hyvin, hyvin, hyvin pienin askelin tulossa viherpeukalonalku, ehkä! Pidätän itelläni oikeuden muuttaa mieltä vielä tässä asiassa ;) Osa näistä kuvista on otettu jo useita viikkoja sitten, mutta nuo pionit on edelleen nupussa. Joka päivä pitää käydä tarkkailemassa, että onko ne yhtään alkaneet aueta. Ei tästä varmaan oo enää paluuta.