tiistai 30. syyskuuta 2014

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko

Eihän vielä ole liian myöhäistä katsella kesäisiä kuvia? 
Tai vaihtoehtoisesti liian aikaista jouluisille kuville..? Ihan pikkusen vaan.


Jos mulla olisi lempikirkko, niin se ois melko varmasti Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Ihastumiseeni tähän kirkkoon on vaikuttanut monta asiaa, kuten Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko -kirja, telkkarista nähty vaikuttava dokumentti ja kirkon selviytymistarina tuhopoltosta. Jotenkin nämä satoja vuosia vanhat suomalaiset kivikirkot on vaan niin symppiksiä. Pieniä ja suloisia. Tykkään noista luonnonkiviseinistä, ja kuvioista, mitä tiilillä ja kivillä on luotu. Lisäksi olen aivan heikkona paanukattoihin ja niiden kuviointeihin. En äkkiä keksi hienompaa kattotyyliä, kuin koristeelliset ja yksityiskohtaiset paanukatot.



Tällä katolla on vieläpä aivan uskomaton tarina. Lyhyesti kerrottuna juttu menee kutakuinkin näin, että 1990-luvun alussa museovirasto huomautti katon huonosta kunnosta ja siitä annettiin kunnostuskehoitus. Paikalliset päättivät veistää paanut käsin suurtalkoovoimin, ja projektista tuli museovirastollekin valtakunnallisesti merkittävä ykköshanke. Paanuja valmistui talkoovoimin yhteensä 17 000 kappaletta (!!!) ja vanhan katon purkamisen yhteydessä talteen otettuja nauloja kunnostettiin 250 kiloa. Valmista kattourakkaa juhlittiin 31.8.1997 ja siitä kolmen viikon päästä (21.9.1997) koko kirkko paloi tuhopoltossa. Tuhansien talkoolaisten kattotyö meni hukkaan ja lisäksi korvaamattoman arvokas ja satoja vuosia vanha sisustus paloi. Ihan käsittämätöntä, sanon minä. Tämä aihe saa mut aina niin tunteelliseksi, vaikka en ole edes läheltä Vammalaa kotoisin eikä se sen myötä kosketa mitenkään henkilökohtaisella tasolla.

Löydätkö tekstin "Talkoilla rakennettu"?

Heti tuhopolton jälkeen kirkko päätettiin jälleenrakentaa talkoovoimin, ja tällä kertaa paanuja veisteltiin 34 000 kappaletta. Sisätilat piti rakentaa uusiksi, penkkejä myöten. Kaikki tehty talkoilla. Aivan käsittämättömän hienoa yhteistyötä, tuollainen asia ihan varmasti lähentää koko yhteisöä. Tältä nettisivulta voitte käydä lukemassa enemmän paanutalkoista, tuhopoltosta ja kaikesta muustakin. Sieltä minäkin olen tietoni käynyt ahmimassa, moneen kertaan. Sivuilta löytyy myös hyviä kuvia eri vaiheista.



Kesälomareissulla pääsin ihan ensimmäistä kertaa paikan päälle ihailemaan kaunista kirkkoa. Se teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen, niin symppis se oli. Kirkolle ajettiin pientä maalaistietä, jonka varrella oli vanhoja puutaloja ja maatiloja. Itse kirkko on pienen mäen päällä, ja vieressä avautuu järvimaisema. Olin kyllä todella haltioissani koko paikasta. Tällä kertaa ei valitettavasti päästy kurkistamaan sisään ollenkaan, sillä tulimme paikalle vähän illemmalla. Kirkon ovet oli sulkeutuneet tuntia aiemmin. Se ei silti harmittanut, sillä ulkopuolen tutkiskelu oli ihan tarpeeksi kivaa. Ja onpahan syytä käydä tuolla vielä joskus toistekin.


Ihailemani lempparikirjailija Mauri Kunnas on kotoisin Vammalasta, ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on Koiramäen väen kotikirkko. Tuhopolton jälkeen hän kirjoitti kunnianosoituksena ihanan kirjan Koiramäen joulukirkko, joka meiltäkin löytyy kirjahyllystä. Sen kirjan parissa on aina ihana fiilistellä joulun tuloa, kun jossain vaiheessa ennen joulua nappaan sen esiin. Ois ihan hurjaa päästä hyppäämään ajassa taaksepäin jonnekin entisaikaan ja matkata aamuhämärällä hevosreessä joulukirkkoon. 

Huomenna vaihtuu jo lokakuuksi ja joulusta uskaltaa alkaa puhua julkisesti, ilman että saa tuhahteluja osakseen! :) Linjoilla varmaan paljon muitakin jouluhörhöjä..? 
Vuoden paras aika on taas aluillaan. 




perjantai 26. syyskuuta 2014

Maatuskaisia

Yhdestä asiakastyöstä se lähti, ja nyt olen saanut tehdä näitä jo useampaan kotiin; nimittäin pehmoisia maatuskanukkeja ♥. Eräs vakioasiakas laittoi viestiä ja pyyntöä, että voisinko tehdä tämän tapaisia pehmomaatuskoja. Lupasin tehdä hänelle, jos onnistun. Aloitin kaavojen piirtämisellä ja oikean muodon löytämisellä. Se, mikä näyttää kauniilta paperilla, ei välttämättä olekaan hyvän näköinen vanulla täytettynä kolmiulotteisena nukkena. Sain kuin sainkin loihdittua sellaisen maatuskan, johon olin myös itse tyytyväinen, ja niin oli asiakaskin.

Varsinaiseksi hitiksi on nyt muodostunut pehmomaatuska, jossa on vaaleanpunaista ja ruskeaa. No voiko nyt oikein hitistä puhua, jos olen tehnyt niitä vasta kolme erilaista, kolmelle eri asiakkaalle ;). Silti toivon, että seuraavan maatuskan pääsen loihtimaan jo eri väreistä, sillä kaikkein mukavinta koko hommassa on se värien ja kankaiden sommittelu ja yksityiskohtien suunnittelu. Jos mulla aika riittää, niin haluaisin tehdä näitä enemmänkin ja ottaa joulun myyntitapahtumiin mukaan.

Oma suosikkini on ruskea-keltainen suukkosuu. Löytyikö sinulle lempparia? :)







tiistai 23. syyskuuta 2014

Lundagårdissa

Kaksi viikkoa sitten tiistaina vietimme mieheni vapaapäivää lähtemällä pienelle päiväajelulle Pohjanmaalle. Peräkärry auton perään ja sitten aarrejahtiin! Lundagård on tuttu paikka netistä, mutta koskaan aiemmin en ole käynyt paikan päällä. Olen sieltä joskus tilannut jotain pikku nippeleitä, kuten ihanat maatuskanmuotoiset posliinivetimet. Monesti kuitenkin vierailen nettisivuilla katsomassa, olisiko sinne tullut jotain huonekaluihanuuksia. Tällä kertaa tärppäsi! Olen etsinyt tässä pitkin kesää enemmän ja vähemmän aktiivisesti oikeanlaista patakaappia keittiöömme, joka natsaisi niin ulkonäön, mittojen kuin hinnankin puolesta meille. Lundagårdista löytyi juuri sopiva.

Ostamastamme kaapista tulee kuvia jossain vaiheessa myöhemmin, mutta nyt pääsette tutustumaan tähän yhteen kivaan putiikkiin. Kuvissa vilahtaa yksi ruusuaiheinen kanavatyötaulu, joka lähti myös koristamaan kotiamme. Eikös ole melkoisen söpö aarreaitta tämä paikka!











tiistai 16. syyskuuta 2014

Meidän oma unelmien talo ja koti

Kolmas syyskuuta se viimein ilmestyi, hartaasti odotettu Unelmien Talo & Koti -numero, jossa esiteltiin rakasta kotiamme. Lehtijutun odottaminen tuntui välillä pitkältä ajalta, ja välillä sen taas unohti kokonaan. Ilona ja Hanne kävivät kyläilyllä helmikuun alkupuolella, joten ei siinä loppujen lopuksi niin kovin kauan kulunut, kun juttu julkaistiin.

Luonani vierailivat siis sisustuskirjailija Ilona Pietiläinen ja valokuvaaja Hanne Manelius. Ah miten ihania naisia! Heidän hauska seuransa teki päivästä hienon ja jännityskin hellitti. Muistan miten leijuin ihan pilvissä koko loppupäivän, kun koko jutun teosta jäi niin hyvä mieli!

Olen saanut aivan ihanaa palautetta lehtijutusta. Sähköposteja, Facebook-viestejä, kauppareissulla kehuja tuntemattomilta ihmisiltä.. kiitos niistä kaikista mieltä lämmittävistä viesteistä! Mieheni on myös saanut työpaikallaan paljon kivoja kommentteja asiakkailta. Ilmeisesti syyskuun numero on loppuunmyyty monesta kaupasta, joten valokuvasin lehden sisältöä niille, jotka eivät ole sitä vielä nähneet. Kuvat ovat tietysti paljon hienompia suoraan lehdestä selattuna! :)









Lehteen haluttiin minulta joku tuunausjuttu, ja olin silloin aika vasta koristellut kaksi kynttelikköä oman makuni mukaan. Siksipä valitsin sen idean tuunausjutun kohteeksi. Tässä silloinen blogipostaus kyntteliköistä, jos haluat kurkata. Nythän illat on jo ihanan hämäriä ja meillä on aloitettu tunnelmointi kynttilöillä ja muilla tunnelmavaloilla. Kynttelikköjä ei ole sentään vielä kaivettu esiin, mutta ainahan sitä voi aloittaa jo suunnittelemaan, minkälaisen kynttelikön seuraavaksi tekisi. Mahdollisuudet on melkoiset, joten nyt vaan ideoimaan! :)

Ja hei, hurjan paljon tervetuloa kaikille uusille lukijoille! Teitä on tullut taas ihanasti lisää, ja voisinpa veikata että Unelmien talo & koti -lehdellä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Joten lämpimästi tervetuloa! <3

torstai 4. syyskuuta 2014

Kuistin uudet superlyhdyt!


Ulko-ovien päällä olevan ikkunan välissä on tähän asti ollut edellisen asukkaan jättämät ruskeat pikkulyhdyt. Itse asiassa luulen, että ne on olleet alunperin punaiset, sillä lyhtyjen sisältä löytyi pieniä pilkahduksia punaisesta, mutta aurinko on haalistuttanut ne. Olen polttanut niissä tuikkuja vain muutamia kertoja, sillä kynttilöiden sytyttäminen korkealla olevan ikkunan väliin ei ole mikään pikkujuttu, jonka jaksaisi tehdä talvella joka päivä. Ikkunan saa auki kuistin sisäpuolelta, ja portailta yletän sinne väliin just ja just.

Jonakin kauniina kesäpäivänä ajatus syntyi, että ikkunan väliin täytyy tietysti saada uudet, kauniimmat lyhdyt, ja laittaa ne ketjuilla roikkumaan. Niin lyhdyt näkyy paremmin eikä liiku, kun ovesta kuljetaan. Tähän asti lyhdyt ovat ovien paukkeen myötä liikkuneet aina pikkuhiljaa, ja niitä on pitänyt tietyin väliajoin asetella uudelleen. Nyt uudet lyhdyt pysyy hienosti aloillaan.



Jos joku kerkesi jo ajatella, että mistä noin ihanan värisiä lyhtyjä saa, niin vastaus on että maalipurkista. Halusin jotain värikästä, ja omista maalijämistä löytyi vielä tätä ihanaa turkoosia, jolla on maalattu jo vaatehuonetta, puujakkaraa ja piianpeili-korutelineeni. Maalista riitti hyvin lyhtyihin, jotka oli alunperin harmaat. Ihan kauniit, mutta minä aina vaan kaipaan jotain värikästä! Poistin ensin kaikki lasit lyhdyistä, ja sitten maalasin ne yhden kerran sisäpuolelta, ja kahteen kertaan ulkopuolelta. Olihan siinä hommaa, kun lyhdyt ovat niin koristeellista mallia. Nyt toivon hartaasti, että auringonvalo ei haalistuttaisi lyhtyjä kovin nopsaan!


Se isoin syy, miksi minä oon ihan erityisen innoissani näistä lyhdyistä, on se, että niissä on sellaiset hienot paristokäyttöiset kynttilät! Ei kuulosta ihmeelliseltä, mutta odottakaapas... niissä on jotkut valosensorit, ja kynttilät syttyvät vasta hämärällä! Siis vau, nuo ihanat lyhdyt syttyy itsestään joka ilta hämärän tullen, eikä mun tarvitse enää sytytellä sinne ikkunan väliin lämpökynttilöitä! Nyt kuistilla on kotoisaa tunnelmavaloa joka päivä pitkän talven ajan.


Anoppini tutustutti minut noihin mahtaviin kynttilöihin, ja hänen ostamansa kynttilät on palaneet ihan hurjan kauan. Riippuu tietysti paristojen laadusta, mutta kynttilöiden ei pitäisi olla mitään kovia paristosyöppöjä. Näitä ihmeellisiä kynttilöitä saa ainakin Halpa-Hallista, miksei muualtakin. Eiköhän tämä hieno keksintö ole jo levinnyt kaikkialle. Kynttilä on tarkoitettu hautalyhdyksi, mutta minä olen ottanut sen ulos tuolta muovisen kuoren sisältä. Tottakai aion entiseen tapaan polttaa talvella paljon tavallisia lyhtykynttilöitä ulkona, mutta tuonne ikkunan väliin ei tartte enää taiteilla mitään, vaan siellä on nyt jatkuvaa tunnelmavaloa. Jee!