perjantai 30. tammikuuta 2015

Virkkaututtaa!

Onkohan se edes oikea sana..? Eli toisin sanoen mun tekkee niin mieli virkata jotain. Tai ei oikeastaan ihan mitä tahansa, vaan jotain nopeasti etenevää. Lähinnä oon katsellut mattojen ohjeita netistä. Lankavan sivuilla on monta kiinnostavaa ohjetta, joita haluaisin kokeilla. Haluaisin ihan ehottomasti tehdä Folkki-maton ja Pelakuu-maton, mutta en vielä tiiä että millä väreillä ja mihin kohtaan kotia ne sijoittaisin...

Meillä ei mitenkään suoranaisesti ole puutetta matoista, vaan niitä on kyllä yllinkyllin, eikä kaikki ole edes yhtä aikaa käytössä. En ole varmasti ainoa mattohullu täällä, enhän? Kaikista pahimpia ovat pienet, värikäät räsymatot, joita tuntuu olevan melkein joka kaupassa tarjolla. Yleensä niiden hinnatkin on niin pieniä, että helposti siinä sortuu kun uskottelee itselleen että tämän väristä meillä ei vielä ookaan. No mutta, nyt olikin puhe maton virkkaamisesta!



Viimeisin meille tekemäni matto oli myös Lankavan ohjeella. Maton nimi on Helminauha ja siitä tuli kyllä mieluinen. Me käytiin kesän roadtripillä tuolla Lankavan myymälässä, joka on entinen Kauhavan Kangas-aitta, ja löysin sieltä alennusmyynnistä tuota vedenvihreää/jadea kudetta. Sekä väri että hinta natsasi, ei kirpaissut niin pahasti ostaa. Nuo ontelokuteet ei mielestäni oo mitään kauheen halpaa herkkua. Virkkasin matosta ohjetta pidemmän, sillä halusin siitä heti kunnolla komean ja sopivan mittaisen tuohon makuuhuoneen lattialle.




Makuuhuoneen matto valmistui jo tuossa loppuvuodesta, joten nyt virkkuututtaa pitkästä aikaa. Raaskinko ostaa kudetta netistä? Se ei pian olekaan oikean väristä. Miksi täällä meilläpäin ei vois olla sellaista omaa Lankavaa, jossa voisi käväistä aina kun siltä tuntuu? Kun oon kerran päässyt sinne tarviketaivaaseen, josta löytyy kaikkea kaikissa väreissä, joku Kärkkäisen kudevalikoima ei tunnu enää miltään (sori). Niissä Lankavan matto-ohjeissa on myös aivan mielettömän ihanan näköisiä kangaspuilla kudottavia mattoja! Mummun kangaspuut ois vailla ottajaa, voi kunpa mulla ois niille tilaa ja osaisin virittää loimilangat ja jopa muutenkin käyttää niitä yhtään. Täytyy varmaan ensin ilmoittautua jollekin kansalaisopiston mattokurssille :)

Ihanaa viikonloppua kaikille, minä jatkan mattohaaveiden kypsyttelyä täällä! Saas nähä millainen virkkuu se seuraava työ sitten tulee olemaan.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Puusohvasta tuli hieno leidi!

Kylläpä aika rientää! Tässä on vierähtäny jo reippaasti yli vuosi, kun haaveilin blogissa meidän puusohvamme koristemaalauksista. Kun sain sen kerran päähäni, ei asia jättänyt rauhaan. Pyysin jo silloin ystävääni Elenaa hommaan, ja hänhän innostui asiasta heti. Elena piirteli muutamia erilaisia malleja, joista sain sitten valita mieluisat. Asia jäi kuitenkin aika pitkäksi aikaa hautumaan, kun tuntui niin työläältä lähteä viemään sohvaa peräkärryllä toiselle paikkakunnalle. Nyt syksyllä aloin taas haaveilla asiasta, ja tajusin myös, että sohvasta saa sen selkänojan koristeosan ruuvattua todella helposti irti.. Kylläpä tuli olo ku hölmöläisellä, kun en ollut tajunnu noin yksinkertaista asiaa! :)


Siitä eteenpäin homma sujui sutjakkaasti, eli vein Elenalle vain sen yhden osan sohvasta. Mallin olin jo valinnut ja maalitkin vein omasta takaa. Seuraavan päivän illalla sain jo valokuvan valmiista työstä. Kyllä todella lahjakas ihminen pystyy näköjään olemaan samaan aikaan sekä hurjan taitava, että nopea! Eipä onnistuisi ihan jokaiselta.


Nyt sohva on ollut koristemaalauksineen jo muutaman kuukauden käytössä, ja on se vaan ihana. Just meille tehty. Minä niin toivon, että joskus kaukana tulevaisuudessa uusista sukupolvista löytyy joku hyvä omistaja, joka ei halua maalata kauniita kukkasia piiloon. Siihen asti minä aion nautiskella noista kauniista siveltimenvedoista sohvassa, ja muuallakin. Meiltä löytyy jo aika monta Elenan maalaamaa puista taulua ♥.






maanantai 5. tammikuuta 2015

Tuikkukylä syttyi...

...ja kerkesi sammuakin jo!

Täällä ollaan taas. Mulle tuli ihan vahingossa ja sen enempää suunnittelematta kauhean pitkä blogitauko. Olin aloitellut joulukuun ensimmäisenä päivänä juttua näistä mun rakkaista Keramiikka Iso-Pahkalan tuikkutaloista, jotka asettelin kunniapaikalle keittiön pöydälle. Kuvat jäi kuitenkin kummittelemaan ilman tekstiä ja tässä sitä nyt ollaan. Vaikka kerkesin eilen kerätä nämä talot talteen, niin ei meillä vielä ole lopetettu kynttilöiden polttamista. Kynttilönvalossa tunnelmoiden mennään vielä pitkään.


Mun on ihan pakko skipata joulu kokonaan. Ihan kauheeta, mutta niin nyt vaan pääsi käymään. Joulun odotus on mun lemppariaikaa vuodesta, mutta ei sitä voi enää jälkikäteen hehkuttaa. Mulla oli kalenteri ihan täynnä marraskuun ja joulukuun, oli myyntitapahtumia, reissua, kaikenlaisia muita menoa, asiakastöitä, joululahjojen tekoa ja myös odottamattomia juttuja, kuten sairastamista. Säästin itseäni edes vähän, kun en ottanut blogista lisäressiä.


Joulu oli kuitenkin aivan mielettömän ihana, vaikka noista kiireistä ja menoista voisi päätellä toisin. Ehkä se kertoo jotain, että keskityin täysillä olennaiseen, kun en kerennyt edes valokuvata toista jouluamme Haukkuojalla. Panostettiin yhdessäoloon perheen ja sisarusten kanssa, mikä on joulussa se paras juttu. Ja hups, kylläpäs minä sittenkin valokuvasin, nimittäin Instagramiin! Jos haluatte, niin täältä voitte käydä katsomassa, miten meillä valmistauduttiin jouluun, ja kaikenlaisia muitakin puuhasteluja.


Näistä kuvista näkee pieniä vilahduksia muutamasta kivasta jutusta, mitä meidän sisustuksessa loppuvuonna tapahtui. Puusohva sai koristemaalaukset, keittiössä tehtiin remonttia, etsin ja löysin keittiöön sopivan vanhan kaapin.. monia ihania juttuja, joista voisin nyt lähitulevaisuudessa uudella innolla kertoa enemmän. Huomaatteko miten ovelasti koitan koukuttaa teitä pysymään vielä kuulolla? Kiitos, jos ette ole minua aivan hylänneet tämän pitkän hiljaisuuden aikana! ♥ :)


Hurjan ihanaa uutta vuotta jokaiselle, toivotaan vaan kaikkia parhaita juttuja tulevaksi! ♥