lauantai 28. helmikuuta 2015

Paranneltu keittiökulta


Aika se vaan harppoo eteenpäin isoin askelin, siltä se ainakin jälkeenpäin tuntuu. Tammikuun 19. päivä tuli tasan kaksi vuotta täyteen siitä, kun me muutimme tähän ihanaan kotiimme, Haukkuojalle ♥. Se merkkipäivä meni ihan huomaamatta ohi. No, pikkujuttu! Koitin äsken kaivella muistin syövereitä, että milloinkas me puuhasteltiin tämän aiheena olevan keittiörempan parissa, ja yhden valokuvan päiväys paljasti, että siitä on tasan viisi kuukautta! Häh, kylläpä mahan olla kauhian kiireinen, tai sitten aika vaan rientää tässä talossa liian nopeasti. Onneksi blogiin voi aina kirjoitella jälkikäteenkin.


Kypsyttelin ihan kaikessa rauhassa parannusehdotuksia mielessäni, ennenkuin tuli viimein aika ottaa ne puheeksi toisen puoliskoni kanssa. Siinä vaiheessa olimme kerenneet asustella Haukkuojalla jo puolisentoista vuotta, joten mitään hätäisiä päätöksiä ei tullut tehtyä. Keittiön ikkunan alla oleva laatikosto ärsytti meitä molempia, sillä se oli aina tiellä leivinuunia lämmittäessä. Ikkunan oikealla puolella oleva seinäkaappi sai myös lähteä, sillä se ei oikein koskaan miellyttänyt silmää siinä. Se oli myös tungettu liian lähelle leivinuunia, eikä näyttänyt kivalta. Ajan kanssa rupesin vain enemmän ja enemmän kaipaamaan avonaisempaa tilaa siihen nurkkaan. Tietysti myös seinälaatat sai purkutuomion ikkunan oikealta puolelta. Ja hei, poistettu kaappi ja laatikosto ei suinkaan jääny meidän riesaksemme, vaan laitoin niistä annetaan -ilmoituksen paikalliseen myyntiryhmään Facebookissa, ja jo puolen tunnin päästä molemmat haettiin! *peukku ylös*


Pienillä muutoksilla keittiöstä tuli taas vähän enemmän omaa makua miellyttävä. Iki-ihana kirsikkatapetti sai jatkua tuolle seinänpätkälle, joka nyt paljastui kaapin ja kaakelien alta. Voitteko uskoa, että en ole vieläkään laittanut yhtään mitään tuolle seinälle, vaikka tapetoinnista on jo se viisi kuukautta aikaa..? Näkisin siinä niin hyvin vaikka pari avohyllyä, joille saisi kauniita astioita esille, mutta en ole raaskinut koskea seinään. Etsiskelen aina välillä netistä vanhaa, puista lautashyllyä, mutta toistaiseksi mitään tarpeeksi ihania ei ole tullut vastaan. Seinä saa siis pysyä tyhjänä niin kauan kuin haluaa. Tuvan seiniä kiertää puolipaneelit, joten päätimme jatkaa samoin tälle pienelle pätkälle. Tuon puunvärisen laatikon alla on vesiputkia ja -mittari, suojalaatikko on jonkun edellisen asukkaan nikkaroima. Laatikonkin voisi maalata, mutta ei olla saatu sitä vielä aikaiseksi.

JÄLKEEN. Olen kyllä hurjan tyyyväinen muutoksiin! Käytännöllisyys ja kauneus parani sataprosenttisesti.


Halusin ikkunan alta poistetun laatikoston tilalle jonkun vanhan patakaapin, ja sopivan kokoista pitikin etsiä muutama kuukausi. Piti kaapin tietysti miellyttää muutenkin, eli olla siisti ja suht hyvässä kunnossa, käytännöllinen, tarpeeksi säilytystilaa... Täydellinen kaappi löytyi viimein Lundagårdista. Tämä löytö oli sattumoisin juuri oikean korkuinen, eli pöydänkansi on samalla tasolla kuin ikkunalauta. Kaappi ei myöskään ole liian leveä, eli nyt meillä on kivasti tilaa toimia leivinuunin edessä. Ystäväni Elena teki kaapinoviin koristemaalaukset samalla kertaa, kuin tuvan puusohvaan. Molempien huonekalujen koristemaalauksissa on käytetty samoja sävyjä, joten ne sointuu nyt hyvin yhteen. Upeaa työtä jälleen Elenalta ♥.



Elenan töitä on esillä Facebookissa.

Tuli tuossa oikein kunnolla äsken muisteltua sitä hetkeä, kun reilu kaksi vuotta sitten saimme tämän ihanan kodin avaimet käteen. Oli lauantai, 19. tammikuuta ja oottelimme koko päivän innoissaan ja levottomina, että milloin SE puhelinsoitto tulee. Edelliset asukkaat hakivat samana päivänä viimeiset tavaransa pois ja siivoilivat paikkoja, jonka jälkeen oli puhe, että he soittavat kun voimme tulla hakemaan avaimet. Puhelu tuli vasta seitsemän aikaan illalla, oi miten tuskallisen pitkä odotus. Ajelimme naapurikaupungista paikalle, ja niin vaihtui lennosta Haukkuojan omistajat. Sinä iltana ei paljon tavaroita muutettu, mutta oli minulla sentään maalipurkki mukana ;) Valkoista kaakelimaalia! Keittiön vaaleanruskeat välitilan laatat sai samantien ekan kerroksen valkoista maalia. Laatat piti maalata kahteen kertaan ja kuivumisaikakin oli pitkä, joten halusin tehdä sen heti, ennenkuin rupean asettautumaan tavaroineni taloksi keittiöön.

Tästä on tultu aika pitkälle! :D Kuva on napsaistu, kun kävimme ensimmäisen kerran katsomassa taloa.

Seuraava juttu keittiön suhteen saattaapi olla kaapinovien maalauttaminen. En tiiä erottaako sitä noista kuvista kovin hyvin, mutta luonnossa ne on vähän ruman väriset, sellaiset kellertävän kermanvalkoiset. Haapajärven työkeskuksessa tehdään asiakastyönä mm. keittiönkaappien maalausta, ja olen sieltä jo vähän kysellyt sellaisen perään. Ite en viitsi alkaa niitä maalaamaan, ja työkeskuksella ei ole tosiaankaan pahat hinnat, kun olen muutaman kerran siellä jotain teettänyt. Mutta tämä ovien maalauttaminen on myös sellainen juttu, jota pitää pidemmän aikaa mietiskellä ja kypsytellä. Uskaltaisko vai ei? Oikean sävyn päättäminen on niin vaikeaa, kun sen pitäis osua kerralla oikein. Ihania nämä tällaiset pienet projektit! Mulla on ainakin jatkuvasti jotain juttuja mielessä, ja niitä sitten toteutellaan, kun inspiraatio iskee.

Kivaa kotoilua kaikille! ♥

tiistai 17. helmikuuta 2015

Kiitos vaan Posti...

Osasin kyllä odottaa, että postimerkkien hinnat nousee varmasti taas tänä vuonna, mutta että sen lisäksi vielä muitakin huonoja uutisia! Ensin kuulin, että maksikirje poistuu kokonaan, mikä ei ollut yhtään kiva uutinen. Oon jonkin verran postitellut maksikirjeitä asiakkaille, esimerkiksi pienet maatuskapehmot menee hyvin sellaisesta. Onhan siinä aikamoinen ero hinnassa, jos 2.luokan maksikirje oli 4,20€ ja postipaketti 7,60€ (nyt 7,90, kun hinnat nousivat). Asiakas valitsi aina edullisemman postitusmuodon (yllätys yllätys), vaikka paketille saisi sentään seurantakoodin.


Toinen vähintäänkin yhtä ärsyttävä muutos oli se, että Posti pienensi kirjeen enimmäiskokoa! Ennen kirje sai olla enintään 25cm leveä, 40cm pitkä ja 3cm paksu. Minähän olen tietenkin pistänyt rahaa juuri näihin kaikista suurimpiin postituslaatikoihin. Olen ostanut niitä muistaakseni sadan kappaleen erän viime vuoden puolella, ja tietysti laatikoita on vielä isot pinot jäljellä. Nyt uusien muutosten jälkeen kirje saa olla enää 35,3cm pitkä, joten minulla on edessä aivan ihana urakka pienentää nämä postitusrasiat... Ja koska olen välillä niin ärsyttävän tehokas, olen kerennyt taitella isot pinot laatikoita jo valmiiksi. Näiden pienentäminen on vielä tympiämpää, kun ne pitää purkaa takaisin suoriksi levyiksi ja näin on tullut tehtyä taas ihan turhaa työtä.


Testasin jo muutaman laatikon pienentämistä, ja eihän niistä mitään kauniita tule, mutta ajavat asiansa. Kahden laatikon jälkeen meni hermot, enkä aio jatkaa puuhaa ennen kuin saan käsiini kunnon mattoveitsen ja hyvän leikkuualustan. Laatikon keskeltä pitää leikata 5cm levyinen pala pois, ja sitten laatikko teipataan taas kasaan. Mieluiten olisin tekemättä mitään näistä operaatioista, mutta tottakai aion käyttää jokaikisen ostamani laatikon ihan oman rahapussin ja tietysti luonnon säästämisen takia. Aviomieskulta pääsee taas osoittamaan omaa korvaamattomuuttaan, kun nakitan hänet mulle kaveriksi laatikkoaskarteluun! :)


perjantai 13. helmikuuta 2015

Ristipistoilua

Ostin joululahjaksi itselleni tällaisen helpon ristipistopakkauksen, jossa oli jo valmiina langat mukana. Enhän mää nyt voi tuollaisia ruusuja vastustaa, sitä paitsi halusin jotain uutta mukavaa käsityöpuuhastelua. Tämä oli tosiaankin uutta, en ole vastaavaa ennen kokeillut. Luonnehtisin tätä todellakin helpoksi, sillä lanka oli mukavan paksua ja kuviokin painettu kankaalle valmiiksi. Kyllä siinä sai ajan kivasti kulumaan, ja samalla pystyi katsomaan elokuvia, kun ei tarvinnut laskea pistoja, vaan sai noudattaa valmista kuviota. Tästä tulikin sattumalta ajanvietettä flunssaiselle, kun podin sellaista joulun jälkeen. Nyt tuntuu että siitä on jo ikuisuus!





Tuota työtä kun pari päivää pistelin menemään, niin hävitin etusormestani tunnon kokonaan! Tämä ois ollut se hetki, kun oisin tarvinnut sormustinta elämäni ensimmäisen kerran. Vaan enpä käyttänyt. Sormenpää oli tunnoton muutamia viikkoja, mutta on nyt taas hyvässä kunnossa :)

Valmiista työstä ompelin koristetyynyn. Tietysti vähän pitsiä ja vinonauhaa ja pallokuosia... tyynyn toisella puolella on puna-valkoista pallokangasta. Ja ihan koristeena tämä on tähän asti ollutkin. Meillä on ruttuiset sohvallaröhnötystyynyt erikseen, ja tämä kaunokainen ei ihan sovellu sellaiseen. Enkä kyllä haluaiskaan sohvalla makoillessa mitään pieniä karvahahtuvia suuhuni, joita tuosta langasta irtoaa. Niitä nimittäin oli koko ajan nenässä ja suussa, kun pistelin työtä menemään. Kutsutaanko tuollaista työtä muuten kanavatyöksi..?

Kuvissa vilahtelee mun uudet lempityynyt, joita ompelin joku aika sitten kaksi kappaletta. Jättisuuri villainen ruusuhuivi päätyi lopulta tyynyiksi, kun en osannut käyttää huivia muullakaan tavalla. Se lojui lipaston laatikossa pari vuotta. Huivi oli niin iso, ettei sitä voinut pitää kaulassa. Joskus kokeilin pitää sitä myös pöytäliinana ruokapöydällä. Tyynyinä se on nyt paras meille ♥.

Viikonloppua kohti, jihuu! Have fun!