lauantai 31. lokakuuta 2015

Syyslomailua Kööpenhaminassa


Niin se on kohta jo kaksi viikkoa tästä reissusta! Ihanaa katsella näitä kuvia ja muistella niitä neljää lomaillen vietettyä kiireetöntä päivää ihan parhaassa seurassa. Reissukavereina oli Jasso-mieheni lisäksi kolme kappaletta omia sisaruksiani ja siskon mies. Pikkusiskoistani se pienin, eli Reeta, keräsi parin vuoden ajan ihan itse rahaa matkaa varten ja maksoi itse omat lentolippunsa ja osuuden majoituksesta sekä tietysti omat shoppailut. Ja hänen eka kertansa lentokoneessa oli myös jännää, ja teki reissusta vielä ainutlaatuisemman. Nyt sitten säästetään rahaa uuteen matkaan, tottakai! :)


Minä halusin kaikista eniten päästä näihin maisemiin Köpiksessä, eli tämä kuvankaunis Nyhavn on houkutellut kovasti. Meillä kävi ihan huippu tuuri, kun löydettiin Nyhavnista edullinen ja tosi hyvä asunto, joka vuokrattiin loman ajaksi. Hotellit oli kalliimpia, ja onhan se nyt paljon kivempaa vallata kokonainen asunto ja viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Näitä älyttömän kauniita näkymiä saatiin ihailla aamusta iltaan, kyllä oli tunnelmallista iltaisinkin kävellä ihailemassa noita laivoja ja värikkäitä taloja. Tuossa Nyhavnin varrella oli myös kivoja ravintoloita, joten niitäkään ei tarvinnut lähteä kaukaa etsimään.


Oli kivaa, kun meitä lähti reissuun neljä aikuista, joten koko ajan ei ollut pakko kulkea kaikkien yhdessä. Anna-sisko jaksoi shoppailla kahden alaikäisen, ekaa kertaa matkoilla olevan kanssa, ja me saatiin Jasson kanssa kierrellä vähän erilaisissa paikoissa. Yhtenä päivänä suunnattiin Kastellet-linnoitusta ja sitä ympäröivää puistoa ihailemaan. Siinä lähettyvillä sijaitsee Pieni merenneito -patsas, joka tuli nyt myös nähdyksi. Seuraavana päivänä suunnattiin jälleen kahdestaan tutkimaan meitä kiinnostavia paikkoja ja kiertelemään antiikkiliikkeitä. Norrebron kaupunginosassa Ravnsborggadella pitäisi matkaopaskirjan mukaan olla yli 30 antiikkiliikettä, ja pitäähän nyt sellainen paratiisi nähdä. Onneksi me ei löydetty näitä kaikkia liikkeitä, mutta ihan tarpeeksi monta että saatiin tehtyä kivoja ostoksia. Näissä liikkeissä ei ole hienoa antiikkia, vaan enemmänkin talonpoikaistavaroita ja huonekaluja jne. Meidän mukaan tarttui vain pieniä asioita, kuten pari aivan ihanaa peltirasiaa, useat valokuvakehykset ja pari aukeamaa yli sata vuotta vanhasta kasvistokirjasta. Niistä saa hienot taulut.


Antiikkikauppareissulta palatessa pysähdyttiin yhteen Nyhavnin ravintoloista syömään smörrebrödit, eli semmoset hyvät voileivät, joka on yksi tanskalainen herkku. Jäätiin ulos syömään katoksen alle ja huopiin kääriytyneinä. Kuumaa juomaa ja oma kulta siinä vastapäätä, ja tämän lisäksi paikalle tuli katusoittaja kitaran ja vahvarin kanssa laittelemaan soittokamoja kuntoon, ihan siihen parin metrin päähän meidän pöydästä. Odoteltiin myhäillen, että mitähän sieltä tulee, ja voi miten ihana hetki siitä tulikaan! Tämän tsekkiläisen (Jasso kävi häntä jututtamassa) hobitin näköisen katusoittajan eka biisi avas mulla sellaiset kyynelpadot, että huh! Mikä ihana raspikurkku ja sydäntäraastava kitarasoundi. Harmi kun en tunnistanut sitä ekaa kappaletta, mutta se oli hurjan kaunis. Mää niin rakastan semmosia singer-songwriter-miesmuusikoita, kuten John Mayer, Eddie Vedder, Ed Sheeran, Glen Hansard ja tämä trubaduuri soitti just samantyylisiä biisejä. Me istuskeltiin siinä viiden kappaleen ajan ja mun kyyneleet ei vaan loppuneet. Eikä ees hävettänyt yhtään. Oisin voinut antaa kaikki käteisvarat tälle miehelle ja kyllä hän taisi aika monta tanskan kruunua meiltä saadakin. Tämä hetki jäi erityisen ihanana, tunteikkaana muistona mieleen reissusta.




Yksi ihan pakollisista käyntikohteista oli tietysti Tivoli, ja minä olin erityisen innoissani kun tiesin että siellä on menneillään halloweenkausi. Odotin niin suuria siltä, ja kokemus jopa ylitti kaikki odotukset. Ihan joka ikinen pieni kohta oli somistettu halloween-teeman mukaisesti, siis mikä uskomaton unelmatyöpaikka somistajalle! Me mentiin ilta-aikaan, että nähdään tietyt esitykset ja saadaan nauttia niistä tuhansista ja tuhansista upeista valoista. Nämä Tivoli-kuvat on suurimmaksi osin pikkusiskon ottamia, kun oma kamera jäi kotiin ja puhelimen kamera ei ollutkaan enää mun kaveri hämärällä. Nyt jälkikäteen harmittaa ihan kamalasti, että miksi ei menty vielä uudemman kerran päiväsaikaan jonain toisena päivänä... Siellä ois jaksanut kierrellä ja ihastella lisää, sillä varmasti moni huippu juttu jäi huomaamatta.










Pienestä sateen tihkuttelusta huolimatta Kööpenhamina näin syksyllä oli oikein kaunis. Ja sitä vettä ei tosiaan tihkutellut koko aikaa, eikä se muutenkaan menoa haitannut. Käveltyä tuli paljon, ruoka oli ihanaa! Siis superihanaa tällaisen mielestä, joka asuu paikkakunnalla jossa ei ole ainuttakaan ravintolaa. Kööpenhaminaan vois mielellään lähtä uudelleenkin, sitten joskus kun on kaikki muut kiinnostavat paikat koluttu. Näiden halloween-kuvien myötä tunnelmallista pyhäinpäivää kaikille, minä alan nyt viettämään tyttöjeniltaa sen kaikista pienimmän pikkusiskon kanssa! ♥

lauantai 24. lokakuuta 2015

H niinku Haukkuoja

Tunnelmavalot on nyt niin in, ainakin meillä ja varmasti myös monessa muussa kodissa. Illat alkaa pidentyä ja pimentyä koko ajan enemmän, ja kukapa nyt pimiässä mökissä tykkäis istua. Uusin lisä illalla päälle napsautettaviin tunnelmavaloihin on tämä söpö valokirjain. Bongasin sen Seinäjoen Käsityömessuilta, kun siinä kolme päivää kuolasin näköetäisyydellä olevaa pallovalobuffettia ja kaikkia muita ihania sisustus- ja askartelujuttuja. Myyjänä oli seinäjokinen sisustusliike Emma's & Mama's, ja lopulta minäkin sorruin mm. tähän itse somistettavaan valokirjaimeen.


Kirjain on kovaa pahvia, ja sen mukana tulee valosarja sekä ihan mielettömän söpöt pyöreät kuvut, jotka laitetaan polttimoiden suojaksi. Halusin meille H-kirjaimen, sillä se on meidän kodin nimen ensimmäinen kirjain, ja onhan se myös oman nimenikin alkukijain. Lisäksi h-kirjaimesta tulee heti mieleen ainakin englanninkielen sana home, eli koti, joka sopii hyvin teemaan. Tähän vuodenaikaan oli helppo päätös valita punaista koristepaperia kirjaimeen, ja ainahan minä rakastan myös pallokuosia. Joulun jälkeen voisi vaikka vaihtelun vuoksi koristella valokirjaimen jollain ihan muulla. Kirjaimen valosarja muuten toimii paristoilla. Eipähän tule turhaan pidettyä päällä, ettei paristot heti kulu.





Mulla ainakin alkoi jo kovasti mietintämyssyn alla kuhisemaan, että miten tämän tyylisiä valojuttuja vois itse kokeilla tehä. Oispa makia, kun omistais jonkun kunnon kuviosahan tai laserleikkurin! :D No varmaan pystyy vähän vähemmälläkin vaivalla jotain itse askartelemaan. Täytyypä vinkata isännälle, se varmasti innostuu mun kanssa puuhailemaan.
Sillä välin valoisaa viikonloppua sinulle! <3

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Miten niin rakastan värejä!

Iloinen tervehdys Haukkuojan talosta! Syksy on alkanut kiireisesti ja sen huomaa täällä blogissakin. Kaksi perättäistä messuviikonloppua takana ja multa ei löydy tippaakaan voimia kirjoitella niistä mitään. Ois kerrankin ihanaa mennä ihan bloggaajan ominaisuudessa hyville kädentaitomessuille, kiertää joka osastolla rauhassa ajan kanssa, hypistellä ja valokuvata, ihastella ja jutella niistä tuotteista eikä esimerkiksi aina siitä, että onko ollu hyvä myynti viime vuoteen verrattuna. Oon nähnyt kahden viimeisimmän viikonlopun aikana niin paljon taidolla ja rakkaudella tehtyjä uskomattoman hienoja tuotteita, että niistä tekis oikein mielellään sellaisen hehkutusjutun. Mutta ei vaan enää tuu otettua juuri yhtään kuvia myyntitapahtumista.

Tää on nyt sitä aikaa vuodesta, kun kamppailen eniten ajan kanssa. On messuja ja muita tapahtumia ja reissuja, ja taas havahduin kauhean myöhään tekemään jotain uusia joulutuotteita. Tänäänkin on putkahdellut uusia tuoteideoita mieleen, joita ei luultavasti kerkeä tehdä täksikään jouluksi. Ehkä vielä joku vuosi opin, että loppuvuoden tuotteiden tekeminen on aloitettava keväällä tai kesällä. Näiden lisäksi tää sisälläni kasvava joulunodotus aiheuttaa ihan kauhean kotoilu- ja sisustusvimman, jotka tuottaa ristiriitaisia tunteita kun taas pitäisi lähteä reissuun. Meidän syksy on ollut ihanan värikäs, mutta arvuuttelen mielessä jo päivää, jolloin annan itselleni luvan vaihtaa tuvan värit punaisen ja viininpunaisen sävyihin! ♥ ♥ ♥





Syy, jonka ansiosta sain edes jotain valokuvia räpsittyä kotoa ja laitettua blogiin asti, on nuo keittiön uudet pikkuhyllyt. Keittiöstä lähti jo aikaa sitten pari liian ahtaalla olevaa osaa, kaappi ja laatikosto (tuosta muutoksesta juttua täällä). Rakastuin silloin niin paljon tuohon kirsikkatapetin verhoamaan avaraan seinänpätkään, että en ole pitänyt mitään kiirettä sen täyttämisellä. Pikkuhiljaa oikeat hyllyt kulkeutui meille, ne maalattiin tietysti omilla lempiväreillä ja siltikin vielä harkittiin ja soviteltiin. Lopulta uskaltauduin pyytämään miestä asennuskaveriksi, ja hyllyt pääsi seinälle. Totuttelussa kesti hetken, mutta sen jälkeen oon katellut niitä ihan vain rakkaudella. Oon kuitenkin pohjimmiltani "ennemmin överit ku vajarit" -tyyppi, joten ihana kun tuollakin seinällä on nyt jotain todella kaunista, johon keräillä kuppeja ja kippoja keräämään pölyä ;).

Mitäpä teille muille kuuluu? Joko saa sanoa sitä j-sanaa, eli alkaa puhumaan joulusta? ♥