torstai 29. syyskuuta 2016

Sohvan viemää


Mikä on kaikista hankalin huonekalu? No minusta se on ehdottomasti sohva. Sen pitäisi olla iso, että kaksi aikuista mahtuu kunnolla löhöämään halutessaan vaikka elokuvien parissa. Samalla sohvan pitäisi olla kuitenkin siro, ei liian massiivisen ja raskaan näköinen. Plussaa on tietenkin se, että imurilla pääsee sohvan alle. Ja värin valinta voi olla ihan kamalaa, yhtenä päivänä haluaa jotain ja toisena toista. Sohvan pitäis olla levitettävissä vierasvuoteeksi, mutta kuitenkin pehmeä. Säilytystila vuodevaatteille ihan huikea juttu. Kankaan pitäisi olla pehmeää, muttei kuitenkaan sellaista joka kerää kaikenmaailman roskat. Istuintyynyjen pitää pysyä paikoillaan ja selkätyynyjen pitää muotonsa. Ja hinta! Sehän ei saa olla paljoa, mutta sohvan pitää kuitenkin olla kestävä ja ladukas. Ja tottakai sohvan pitää olla sellainen, että sitä jaksaa sitten katsella pitkään, kun on ensin pulittanut pitkän pennin. Hohhoijjaa, kamalan vaikeeta!


Meillä on nyt viimein uusi sohva, ollaan saatu nautiskella siitä jo parisen kuukautta. Tätä päätöstä pitikin sitten jahkailla se kolme ja puoli vuotta. Vanha sohva oli aivan kelpo, mutta minkäs teet kun se oli vähän liian jätti meidän tupaan ja kerrassaan ihan väärän värinen, tummanharmaa mörkö. Tyytymättömyys putkahteli aina aika ajoin esiin, ja selasin sohvasivuja netissä, kunnes taas unohdin koko asian. Ei mikään ihme, että jahkailin useamman vuoden, sillä tällaisiin hankintoihin ei ole vara kyllästyä saman tien, vaan sen valinnan ois paras osua oikeaan.


Tänä kesänä me kuitenkin uskaltauduttiin sohvakauppaan hypistelemään kankaita ja värejä, ja koeistumaan tuota sohvamallia, mitä olin vähän sillä silmällä katellut mainoslehdistä. Kankaista löytyi sattumalta juuri täydellisen ihana viininpunainen, jollaisesta olin haaveillut. Loppujen lopuksi me päädyttiin aika spontaanisti laittamaan sohva tilaukseen, vaikka useamman vuoden maltoin olla harkitsevainen. Entiselle sohvalle löytyi ostaja Facebookin kautta, ja oonkin saanut jälkeenpäin kuulla että hän tykkää kovin uudesta sohvastaan. Kaikki osapuolet siis voitti! :)


Kyllä se tämäkin kaunokainen vaati aluksi hieman totuttelua, ja siitä ei todellakaan löydy kaikkia niitä alussa luettelemiani ominaisuuksia. En melkein usko, että täydellistä sohvaa on olemassakaan. Tämä on kuitenkin nyt meille sopiva, ja ollaan keretty jo hyvin siihen ihastua ja tykästyä ja minä vähän rakastuakin, kun tuo väri on vaan niin ah! Ai että tykkään siitä hetkestä, kun saa vetää yöpaidan päälle, kantaa peiton sängystä sohvalle, ja laittaa jonkun hyvän elokuvan pyörimään. Siinä on vieläkin jotain niin spesiaalia viikonlopun tuntua, ja jos noin tekee keskellä viikkoa, niin on kiva saada vähän viikonloppufiilistä. Ja minä tunnetusti tykkään kattoo omia lempparielokuviani uudestaan ja taas uudestaan... miten niihin vois ikinä kyllästyä! Onneksi en oo myöskään huonekalujen suhteen nopeasti kyllästyvää sorttia. ;) Heippahei, lähen sohvall.. eiku kudonnan kurssille!




lauantai 17. syyskuuta 2016

Kiitokset kauniille kesälle


 Kesä tuli ja meni! Ihana odotettu kesä, josta pitää joka vuosi jälkikäteen päivitellä, miten nopeasti se hujahti ohi. Minun muistin mukaan tämä oli kaunis, sopivan lämmin kesä. Joko aika on jo kullannut muistot, tai sitten tämä kesä oli vain minun makuun täydellinen! Nytkin kun kirjoitan, ulkona on aurinkoinen ja lämmin, hurjan kaunis syyspäivä.


Sain ekat omat auringonkukat, siitä jo yksi syy ylistellä tän kesän ihanuutta. Haaveilen pienestä auringonkukkapellosta, se olisi maailman kaunein. Ehkä meille sopivin on vain sellainen muutaman kukan pikkuriikkinen pläntti. Auringonkukat oli nuorempana mun lempikukkia, rippikimppukin oli auringonkukista. Nyt lempikukkia on aika paljon muitakin, mutta auringonkukassa on sitä jotain. Tästä eteenpäin niitä kasvaa meidän pihassa joka kesä.


Kesälomailu oli vaatimatonta, melkein pelkkää kotoilua. Kun mies saa lomailla, hänellä on viimein aikaa olla kaikessa rauhassa kotona ja tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä yhtään mitään. Silloin minäkin nautin, kun se toinen on siinä lähellä ja voidaan tehdä välillä yhdessäkin jotain. Käytiin me kolmen yön verran lomailemassa entisessä kotikaupungissa Raahessa, ja se oli ihan oikea kesäloma se. Ei mitään velvoitteita, anoppi piti meistä huolta ja keksittiin monenlaista kesälomamaista tekemistä. Harvoin pääsee enää mihinkään yökylään, ai että se on mukavaa!


Minä tosissaan jo kerkesin unohtaa ne kesän ikävät puolet tässä parissa viikossa! :D Olihan meillä tosiaan sääskiä ja paarmoja niin paljon, että ne meinas vähän häiritä mun nautiskelua kesäisistä pihahommista. Siksipä ihan alku- ja myöhäinen loppukesä on ne mun lempparit, kun saa olla inisijöiltä rauhassa. Minä en valitettavasti kuulu niihin onnekkaisiin, jotka hyttyset jättää rauhaan.


Nythän näitä alkaa muistua mieleen, kesän kohokohtia. Kävin kaksi kertaa uimassa, ja se on melkein ihme niiiiiin monen vuoden tauon jälkeen! Piti varmaan vaan löytää oikea uimapaikka, sopivan pieni ja rauhaisa, jossa saa käydä yksinään polskimassa. Nämä on näitä maalla asumisen ihania puolia, joita on oppinut jo pitämään suuressa arvossa. Kasvatettiin myös ekat omat potut ja porkkanat, joten kyllä meistä ihan kelpo maalaisia ja omakotitalollisia on tässä muutamassa vuodessa tullut.


Minä elän niin suurella ilolla kaikki vuodenaikojen vaihtelut, ja aina löytyy ihania puolia joka vuodenajasta, joita saa ihastella joka vuosi uudelleen. Kaikki tällaiset asiat vielä korostuu entisestään, kun saa ottaa uuden vuodenajan vastaan omassa rakkaassa kodissa, josta on tullut niin tärkeä paikka. Täällä on nyt syksy kauneimmillaan, ja käyn monta kertaa päivässä ihastelemassa puiden uusia sävyjä. Nyt kun tää syksy on vielä niin upea, niin ei pitäisi hoputtaa mielessä talven tuloa. En voi sille mitään, mutta jo parisen viikkoa sitten mun aivot napsahti jouluasentoon. Kaikenlaisia ideoita jouluisista tuotteista ja koristeluista putkahtelee mieleen juuri silloin kun pitäis saada illalla sängyssä unen päästä kiinni... Katselin äsken muutaman lumisen kuvan meidän pihasta, ja oikein sydämestä kouraisi. Rakas talvi on kohta täällä, ja toivon siitä kaikki sormet ja varpaat pystyssä kauniin lumista.


Nyt kiitokset ihanalle kesälle, kaikille kauniille kesäkukkasille, auringolle, auringonlaskuille, auringonnousuille, aamuvarhaisille lintukuoroille, kimalaisille ja perhosille, liplattavalle merelle, viilentävälle uimalammelle, pisamille, rauhalliselle maaseutumaisemalle, pinkeille heinäpaaleille, sadekuuroille ja sateenkaarille, valoisille öille, ruusupuutarhoille, kesänähtävyyksille, kesämökille, kuumalle rantakalliolle, kesäkahviloille, omenapuille, kesän herkkuruoille ja kaikelle.