tiistai 18. lokakuuta 2016

Ihanin telkkaripöytä

Kun menee hankkimaan jotain uutta (sohvan), niin siitähän se varustelukierre sitten alkaa! Tässä tapauksessa en kylläkään joutunut maksamaan sentin senttiä, vaan jopa tienasin vähäsen. Mitenkä se nyt niin meni..?


Uusi sohva kaipasi ihan ehdottomasti jotain erilaista, persoonallisempaa tv-tasoa kaverikseen. Olen mietiskellyt jo pidemmän aikaa erilaisia vaihtoehtoja entisen tv-tason (klik) tilalle, joka oli ihan tavallinen Ikean taso, mutta nimenomaan tavallinen. Oon pitänyt silmäni auki kirppiksiä ja vanhojen huonekalujen liikkeitä kierrellessä, sekä tietysti nettiä selatessa, jos vaikka eteen osuisi joku viehättävä huonekaluvanhus. Tv-tasoksi olisi kelvannut joku matala kaappi, senkki, kirjoituspöytä, lipasto, laatikosto... joka olisi sopivan kokoinen ja siinä olisi sitä jotain ihanaa taikaa. No sopivaa ei vielä osunut kohdalle, vaan löysinkin sen ihan omasta kodista. Minua rupesi houkuttelemaan ajatus tehdä työhuoneen kirjoituspöydästä (klik) uusi telkkaripöytä tupaan.

Siitä alkoi ihan hillitön jahkailu, josta ahdistuin heti kunnolla pariksi päiväksi. Tuo kirjoituspöytä on niin ihana ja rakas löytö, että mua aivan hirvitti ajatus siitä että sen jalkoja pitäisi lyhentää. Se on melko peruuttamaton teko, niitä katkaistuja osia kun ei voi tuosta vaan liimata tai ruuvata takaisin paikoilleen. Me roudattiin kirjoituspöytä tv-tason paikalle ja istuttiin sohvalla ja koitettiin kuvitella pöytää matalampana. Se näytti ihan hassulta, ja minä muutin mieleni monta kertaa. Lopulta me kannettiin pöytä takaisin työhuoneeseen, koska jänistin. Seuraavana päivänä olin taas sitä mieltä, että kyllä me sittenkin uskalletaan lyhentää jalat. Mies varmisteli aika monta kertaa, että saako hän nyt sahata vai ei. Onneksi olin heti tyytyväinen lopputulokseen, eikä mikään kauheaa jälkiahdistusta iskenyt. Huoh!


Meillä katsellaan telkkua vielä digiboksin kautta, joten sille piti saada joku näppärä paikka. Ideoin helpon hyllyn keskimmäisen laatikon alle, digiboksi sujahti sinne, ja on siellä onneksi melko huomaamaton pakollinen paha. Hylly on pala liimapuulevyä, ja se on ruuvattu paikoilleen pienillä kulmaraudoilla. Helppoa ja nopeaa siis. Minä aivan rakastan tuota ilmavuutta, kun pöydän alla on niin reilusti tilaa. Pääsee kunnolla imuroimaan, ja johtojakaan ei näy roikkumassa ja keräämässä pölyä. Nuo laatikot on aivan mahtavan syviä, niihin mahtui melkein kaikki dvd-elokuvat, jotka ollaan vielä säästetty. Minähän en suostu luopumaan mun rakkaista ikisuosikki-leffoistani.


Entinen tv-taso löysi heti uuden kodin Facebookin kirppissivun kautta, joten tämä on nyt se kohta jossa sain jopa rahaa uusimalla telkkaritason. Nykyään saa kyllä ihan huipusti tarpeettoman tavaran eteenpäin, kunhan se on hyvässä kunnossa eikä yritä pyytää mitään tähtitieteellisiä summia. Ja välillä on tullut myös ihan lahjoitettua jotain tavaraa, mille itsellä ei ole yhtään mitään tarvetta. Kiva vaan jos joku käy hakemassa pois kuleksimasta. Ai niin, kuvissa vilahteleva vihreä rahikin on jo muisto vain. Myin sen vasta eteenpäin, kun pidettiin kirppispäivää tässä kotona. Se oli kyllä mukava päivä, paljon käyttökelpoista tavaraa löysi uusia omistajia ja omat nurkat vähän siistiytyi.


Minä oon oikeestaan tosi iloinen, että uskallettiin tehdä tuosta lempparipöydästäni meille tv-taso. Nyt sitä saa monta kertaa päivässä ihastella, kun tässä tuvassa tulee joka tapauksessa eniten oleskeltua. Kivaa on, ettei ole tarvinnut katua yhtään, sillä se ois aivan kauhia tunne. Ja työhuoneeseenkin löytyi uusi vanha kirjoituspöytä kesällä eräältä pihakirppikseltä. Uusi meille, mutta pöytä on oikeasti vanha ja nähnyt ties mitä. Sekin on ihanuus, täytyy ujuttaa siitä kuvia jossain välissä bloginkin puolelle.


Ulkona ei enää viherrä, niin kuin näiden valokuvien ottamisen aikaan. Nyt oliskin jo korkea aika kehitellä kesäisten sohvatyynyjen tilalle jotain uutta talvisempaa, ja vaikka samantien jo jouluista, sillä annan ihan kohta punaisen sävyille luvan vallata meidän tuvan. Kudonnan kurssilla pääsen piakkoin aloittamaan joulumattoa meille.

Ihanaa lokakuista viikkoa sinulle! 

perjantai 7. lokakuuta 2016

Haukkuoja syysväreissään

Syksy tuntui tänä vuonna jotenkin erityisen kauniille. Minun muistaakseni joka vuosi meidän pihlajiin ei ole tullut marjoja, eikä vaahtera ole aina ollut yhtä upean värinen, kuin nyt. Noihin asioihin vaikuttaa varmasti ainakin sää, että mitenkä nopeasti ne lehdet kellastuu ja tippuu. Ja tänä syksynä taisin itsekin elää hetkessä ja nauttia joka päivä luonnon kauneudesta, eikä syksy päässyt livahtamaan huomaamatta kiireessä ohi.

Nyt kun en oo enää mitenkään haltioissani kännykkäkamerasta, vaan sen uutuudenviehätys on mennyt jo aikaa sitten ohi, niin on tullut taas useammin tartuttua vanhaan kunnon kameraan. Kauniita syyspäiviä oli paljon, ja valokuvasin meidän pihaa useaan otteeseen ihan omaksi ilokseni. Melkein joka päivä lehdet oli muuttuneet taas vähän kauniimmiksi, joten piti ottaa aina vaan lisää kuvia. Tässäpä onkin nyt aika kuvapainotteinen postaus, syysvärejä Haukkuojalla.






















Nopeasti ne lehdet sitten loppujen lopuksi tippuu, nyt on kovin alastoman näköistä. Täällä ollaan jo ihan valmiita talvea varten, tervetuloa vaan sitten kun päätät saapua. Minä toivoisin sopivan paljon pysyvää lunta jo ennen joulua, niin pääsen taas siihen unelmieni joulumaisemaan. Aurinkoista syysviikonloppua kaikille ja terveiset Haukkuojalta!