tiistai 10. heinäkuuta 2018

Hei taas pitkästä aikaa!


Ohhoh, viime kerrasta on melkein kokonainen vuosi aikaa! Ja mikä parasta, en ole potenut ollenkaan huonoa omatuntoa blogin heitteillejätöstä. Siksipä palaankin tänne nyt kevyin mielin kertomaan kuulumisiamme. Mietin samalla, mitä kuluneeseen vuoteen on sisältynyt, ja pää lyö näin aluksi ihan tyhjää. 


Elämämme on ollut ihan tavanomaisen arkista, emme ole oikein käyneet missään tai tehneet mitään erikoista. Eihän sitä aina tarvitsekaan? Kun katselen näitä kuvia, niistä tulee lämmin ja onnellinen olo siitä, että meidän on näin hyvä olla ihan vain kotona.


Onneksi olen ottanut omaksi ilokseni kauniita kuvia, joten niistä saa nyt sisältöä tänne blogiin, jos joku ihanainen vielä eksyy tänne katselemaan. Ja Instagramissa (@haukkuoja) olen ollut aktiivisempi, siitä tykkään kovasti edelleen. Blogikirjoittelusta lomailu on tarkoittanut myös sitä, että en ole käynyt lukemassa lempiblogejani (anteeksi), mutta onneksi on tuo Instagram. Blogeja tykkään lukea tietokoneella, en ollenkaan puhelimella. Minä haluan edelleen käyttää isoa näyttöä nettisivujen selaamiseen. Olenko ainoa? En voi sietää mobiilisivustoja. Täytyisi varmaan koittaa päästä sinuiksi niiden kanssa. Pöytätietokone sylissä ei voi istua iltaisin sohvalla...


Viime syksystä ja talvesta minulle ei tule mitään erityistä mieleeni. Muistan vain kaikkia ihania tunteita, tunnelmia ja ilonaiheita. Kauniin, rakkaan joulun, jota aloin fiilistellä jo reippaasti etukäteen. Talvi oli niin kaunis ja oikein runsasluminen. Juuri oikeanlainen minun mieleeni. Saimme elellä aivan upeassa talven ihmemaassa, josta punamultainen kuurankukkien koristelema kotimme erottui komeasti pakkaslumen keskeltä.


Mutta sitten; viimeiset neljä kuukautta jokaikisen päiväni on täyttänyt huoli terveydestä. Hiihtoloman päätteeksi sairastuin, ensiksi jonkin sorttiseen hengitystieinfektioon. Kolmen ensimmäisen tukkoisen ja tulehtuneen viikon jälkeen asia alkoi huolestuttaa ja aloinkin reagoida siihen pahasti hätääntyen. Kenties ihan vain tavallinen flunssa sai monenlaisia jatko-oireita ja stressaantunut mieli vain pahensi asiaa ja oireilua. Hengitystievaivat sai pelkäämään astmaa, ruoansulatusvaivat sai epäilemään refluksitautia. Huolestuin, onko kodissamme jotain ongelmaa joka aiheuttaa minulle allergiaa. Kannattaako minun työskennellä pölisevien kankaiden kanssa? Lääkärissä ravaaminen ei tuonut apua, en saanut toivomiani tutkimuksia ja kaipaamaani selvyyttä asiaan. Luulin, että lääkäri osaa kertoa mikä tauti minulla on, ja antaa siihen lääkkeen joka parantaa. No eihän asiat niin oikeasti mene. Lääkäritkään eivät tiedä kaikkea, voivat vain arvailla. Viikot kuluivat ja aloin olla hyvin pahasti ahdistunut tilanteesta enkä oikein tuntenut olevani oma itseni. 


Huhti-toukokuu oli raskainta aikaa, olin hyvin ahdistunut kaikesta. Siinä vaiheessa en pystynyt ollenkaan ajattelemaan, että miten jaksan tulevan kesäkuun jne. En halunnut astua jalallanikaan työhuoneeseeni. En voinut sopia mitään menoja tai ajatella tapaavani ketään ilman, että se olisi aiheuttanut raskasta ahdistuneisuutta. Hukkasin ilon kaikista pienistä arkisistakin asioista ja tekemisistä, joista olin ennen nauttinut. Olin kauhean itkuinen ja iloton päivittäin. Olin jännittynyt ja stressaantunut. Oli huolta toimeentulosta, talosta ja tulevaisuudesta. Aloin välttelemään hyvin monia ruoka-aineita, kun epäilin että sopiiko ne minulle ollenkaan. Kävin parilla tavallisella lääkärillä ja nenä-kurkku-erikoislääkärillä. Kävin astmakokeissa ja hain keskusteluapua terapiayksikön puolelta. Hakeuduin myös fysioterapiaan ompelu -ja työskentelyasennoista aiheutuvien jatkuvien kipujen takia. Sieltä olen saanut hyvää hoitoa niska-, hartia- ja selkäkipuihin. Pikkuhiljaa myös mieleni on alkanut rauhoittua, enkä enää niin kovin huolissani jatkuvasti tarkkaile jokaista pientä tuntemusta. Tällä hetkellä siitepölyallergia aiheuttaa päivittäistä oireilua ja sen lääkitys ei tunnu ihan riittävältä, eikä astmakokeidenikaan tuloksia ole vielä käyty lääkärin kanssa läpi. Olen kuitenkin nyt ihan rauhallisin mielin, ja tiedän että pääsen elokuun alussa puhumaan asiasta. 


Pari tuntia sitten en edes ollut ajatellut kirjoittaa tänne ihan kaikkia kuulumisiani, mutta näin ne paljon mielessä pyörineet asiat vain luonnostaan muotoutuivat lauseiksi nättien kuvien sekaan, joissa kaikki vaikuttaa olevan täydellisesti. Aina ei tarvitse jaksaa olla hyväntuulinen, positiivinen, iloinen. Jos elämässä ajautuu tilanteeseen, jossa tarvitsee kuuntelijaa, voin lämpimästi suositella terveyskeskuksen terapiapalveluja. Ne on kaiken lisäksi täysin maksuttomia. Minä olen saanut käydä aivan mielettömän ihanan hoitajan luona juttelemassa, ja siitä on ollut apua. Lisäksi olen kiitollinen ihanasta puolisosta, perheestä ja ystävistä, joista on ollut paljon tukea. Pitäkää rakkaiden ihmisten kanssa toisistanne hyvää huolta.


On ollut ihanaa huomata, että olen alkanut tuntea oloni taas enemmän omaksi itseksi. Olen tarttunut taas kameraan, uskaltautunut työhuoneeseen. Mieleni lähtee taas omin päin suunnittelemaan kaikenlaista menoa tai tekemistä, eikä ahdistu moisista ajatuksista. Kun päähäni putkahtaa vaikka että syksyllä olisi ihanaa vuokrata sisarusporukalla mökki, sen ajatteleminen ei tuo ahdistuksen aaltoa mukanaan. Olen suunnitellut pihakirppistä ja ostimme myös liput paikalliselle, pienelle festarille. Elämässä alkaa taas olla iloa ja muuta ajateltavaa. Nukkumaanmennessä pystyn jo ajattelemaan muutakin, kuin että mitä haluaisin kertoa tai kysyä lääkäriltä.


Olen taas tosi pitkästä aikaa innostunut pienistä sisustushommista ja isommistakin remppahaaveista. Mies on vähintäänkin yhtä innoissaan kaikessa mukana, kun hän niin tykkää että on jotain projektia minkä parissa puuhailla. Nyt hänellä on hionnassa aitasta löytyneet vanhat ruokapöydän penkit, ja aiomme vaihtaa tupaan ruokapöydän ääreen tuolien tilalle vaihtelun vuoksi penkit. Siitä tulee niin ihanan näköinen kokonaisuus, odottakaapa vain.

Aiemmin keväällä keittiön patakaapin muutamat osat puhdistettiin puupinnalle, ja nyt kaappi miellyttää taas enemmän. Olin aina vähän tyytymätön valitsemaani vihreään väriin, jolla maalasin laatikot ja ovien reunukset.


Pieniä ehostushommia on tekeillä myös kodinhoitohuoneeseen ja sen yhteydestä löytyvään pikkuvessaan. Meidän pesutilat sijaitsee ulkorakennuksessa, josta löytyy saunan ja suihkutilan lisäksi kätevä kodinhoitohuone. Siellä on entisten asukkaiden valitsemat materiaalit, kuten siniset kaapistot ja aika ruma tapetti, jossa on valkoisella pohjalla punaisia ja sinisiä roiskeita. Näitä pintoja on nyt katseltu viisi ja puoli vuotta päivittäin ja haaveiltu, että joskus kyllä pistetään hösseliksi. Löysimme viime viikolla alennusmyynnistä todella edullisesti nätin tapetin, joka sopii hyvin sinisiin kaapistoihin. Nyt saadaan viimein pientä raikastusta niihinkin tiloihin. Puunvärisen paneelikaton valkoiseksi maalaus on aloitettu, mieheni maalailee sitä vapaa-aikansa mukaan. Todella ihanaa tehdä pieniä, piristäviä remppajuttuja ja vieläpä edullisesti. 


Ensi viikolla mieheni kesälomailee, joten minä myös. Mitään ei ole lyöty lukkoon, mutta aikomuksena olisi poistua välillä omalta tontilta ja käydä ihastelemassa kaunista kesää muuallakin kotimaassa. Pääsemme veljeni ja hänen vaimonsa luokse turisteiksi kauniiseen Vaasaan, joka on minulle ihan outo kaupunki, mutta kuuleman mukaan aivan ihana paikka kesäisin. 




Arjessa ja lomailussa on molemmissa puolensa, pitää muistaa ottaa ilo irti molemmista. Kesällä melkein jokaisessa päivässä on pientä loman makua, jos sää on lämmin ja aurinkoinen. Nauttikaa ihanista päivistä ja kaikista pienistäkin asioista. Tätä valoa jatkuu vielä pitkään. <3

Kuulemisiin! 

4 kommenttia:

  1. Kaunis ja inhimillinen postaus ❤️ Mielen voimalla on uskomaton merkitys, niin hyvässä kuin pahassakin. Onni on tukiverkostot ja julkinen terveydenhuolto, joka Suomessa toimii kuitenkin edelleen todella hyvin. Iloa ja kauniita hetkiä kesääsi ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon sinulle ihanalle! <3 Niin totta nuo mainitsemasi asiat. On niin paljon asioita joista pitää muistaa olla kiitollinen ja onnellinen. Apua saa monesta suunnasta kun vaan avaa suunsa eikä jättäydy yksin omien ajatustensa kanssa. Lämpöä ja aurinkoa sinne!

      Poista
  2. Postauksesi oli täynnä elämän kipeitä kysymyksiä, epätietoisuutta, mutta myös toivoa ja valoisuutta. Kun itse kärsin sisäilmaongelmista (vaiva pahentunut vuosien myötä, valitettavasti, tunnistan tuon epämääräisen olon ja masentuneen mielen.Hyvä kuitenkin, että mielialasi on jo vähän kohentunut ja teee mieli matkustellakin.
    Nuo kotikuvasi ovat niin kauniita! Ihana pirteät, toisiinsa sointuvat värit.
    Aurinkoista kesän jatkoa Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja lämmin kiitos! <3 Aivan ihanaa, että tänne vielä löysi muutama lukija ja kommentoija vuoden hiljaiselon jälkeen. :) Voi miten harmi että kärsit sisäilmaongelmista. Se tuntuu olevan nyt kovin yleinen vaiva, ja todella tympeä. Herkkä tunneihminen (kuten minä) saattaa varmaan helposti reagoida tällaiseen epämääräiseen oireiluun, jolle ei ole oikein löytynyt selitystä. Kun on tähän asti saanut elellä terveenä eikä ole mitään vakavampaa sattunu omalle kohdalle, reagoinkin sitten voimakkaasti huonoon oloon, joka tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan.... mutta onneksi tuon mielialan kanssa voi tehdä itsekin töitä ja koittaa vaikuttaa siihen itse erilaisilla harjoituksilla. Kyllä se varmasti taas tästä. :) Lämpöä ja iloa sinulle koko loppukesäksi!

      Poista