tiistai 25. syyskuuta 2018

Villasukkarakkaus

Edellisessä blogitekstissäni intouduin vahingossa muistelemaan neulomisharrastukseni alkua ja kulkua, vaikka minulla oli alunperin aikomus vain kertoa tästä tämän hetken buumista. Ei se mitään, oli ihana palata muistoissa taaksepäin ja muistaa taas, mitä kaikkea on tullut tiettyinä ajanjaksoina tehtyä. Nyt reilu vuosi sitten löysin taas kauan kadoksissa olleen neuloosini, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Vuoden aikana on valmistunut monia kauniita sukkapareja, ja samalla ihania lahjoja lähipiirini rakkaille. Tykkään todella paljon erityisesti kirjoneuleohjeista, ne kaappaa otteeseensa ja tekemistä ei meinaa malttaa lopettaa. Parasta onkin, kun saa langat pääteltyä ja pääsee höyryttämään valmiit sukat, ja näkee lopputuloksen. Sen jälkeen on kiva yllättää joku läheinen ihanalla lahjalla.

Syy siihen, miksi en ole tehnyt sukkia myyntiin on se, että olen neulonut muiden suunnittelemilla ohjeilla. Olen bongaillut minulle mieluisia kirjoneuleohjeita Novitan ja Suuri Käsityö -lehdistä, sekä olen erityisesti ihastunut Niina Laitisen suunnittelemiin sukkiin, joihin löytyy ilmaisia ja maksullisia ohjeita Niinan sivuilta. Näiden tahojen ohjeet on kaikki tarkoitettu yksityiskäyttöön. Ja olen muutenkin neulonut ihan vain omaksi ilokseni, että on kivaa tekemistä vaikka aamuisin ja telkkaria katsellessa. Käsityöläisenä en pysty istuskelemaan toimettomana edes elokuvia katsoessa, mikä on välillä ärsyttänyt miestäni oikein kunnolla. Nykyään hän taitaa olla jo aivan tottunut asiaan.

Olen vuodessa lahjonut jo melkein kaikki läheiseni, joten haluaisin myös neuloa sukkia myyntiin, esimerkiksi joulupuotiini. Vielä on suunnitelmissa tehdä muutamille ihmisille sukkia, mutta sen jälkeen minun pitäisi aloittaa lahjakierros jo alusta. Jotta lähipiiri ei aivan kyllästy sukkalahjoihin, haluaisin kehitellä jotain omia malleja, joista voin sitten innostuksen ja ajan mukaan neuloa myös myyntiin asti. Tällä hetkellä kiehtoo kovasti ajatus omien villasukkien suunnittelusta, ja aloittelinkin jo Halloween-sukkia, jotka on nyt vasta aluillaan. Saas nähdä mitä niistä tulee, mutta sillä välin tässä olisi kunnon kuvapläjäys vuoden sukkasaldosta. Onneksi olen melkein kaikki neulomukseni valokuvannut Instagramiini, joten niistä on jäänyt ihanat kuvamuistot myös itselle. <3

Niina Laitisen suunnittelemat Taimitarhan Syyssukat, jotka lämmittää nyt rakkaan ystäväni jalkoja.

Näiden sukkien ohjeen nappasin jostain vanhemmasta Novitan neulelehdestä. Nämä meni mieheni mummulle lahjaksi.

Nämä sukat neuloin ihan omasta päästä, valitsin kuviot ja värit työn edetessä sen enempää suunnittelematta.
Sukat sai äitini, ja ne yltää hänellä yli polvien.

Ai että tykkään näistä sukista! Ovat menossa syksyn aikana lahjaksi läheiselle. Ohje löytyy Novitan 2018 syyslehdestä. 

Näitä sukkia tehdessä osallistuin ensimmäisen kerran kal-yhteisneulontaan, ja se oli mukavaa! Päivittäin julkaistiin pieni osa ohjeesta. Sukat ovat Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2018, ja annoin ne synttärilahjaksi siskolleni.


Aivan ihanat Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017 sai synttärilahjaksi kälyni.

Rakastan vinoraitoja, ja toki niitä on pitänyt kokeilla myös villasukkiin.

Taas yhdet Niinalaitiset, eli ihan uudet Syysmetsän Sukat. <3

Näiden söpöjen sukkien ohje on muistaakseni jostain vanhasta Novitan lehdestä.

Anopille upeat Niina Laitisen Finlandia-sukat, ja värit poimin hänen kotinsa kelta-musta-valkoisesta sisustuksesta. 

Neuloin todella pitkästä aikaa (monen vuoden tauon jälkeen) pitsineuletta, ja muutaman kerran meinasi mennä hermot ohjeen seuraamisen kanssa. Onneksi sinnittelin loppuun asti, sillä nämä Kevätmorsian-sukat on niin upeat. Ohje löytyy Novitan kevät 2018 -lehdestä.  Sukat sai lahjaksi pikkusiskoni. <3


Oikeanpuoleiset sukat on suunnitellut Sweet things -blogin Annika Levanen. Ohje näihin 2017 Adventtisukkiin löytyy Sweet thing -blogista.

Pitihän minun neuloa nämäkin Novitan Metsämökki-sukat, kun ne näytti niin ihanilta Kesä 2018 -lehden kannessa. Muutin sukkia enemmän mieleisekseni, sillä en tykännyt nilkoissa olevista karhuista(?), jotka näytti minun mielestä aivan hiiriltä tai rotilta... :) Anteeksi! Kehittelin uudenlaista kuviointia myös kärkiosaan. joka oli alkuperäisessä ohjeessa aika pelkistetty.

Tässä on yksi maailman kauneimmista villasukkamalleista, ja sen on suunnitellut Niina Laitinen.
Taimit-nimiset sukat annoin lahjaksi omalle rakkaalle mummulleni. <3

Voi että tykkään näistä sukista ja niiden väreistä. <3 Nämä on omalla miehelläni käytössä, ja on olleet tykätyt. <3
Sukat ovat Sweet Things -blogin Annikan suunnittelemat Adventtisukat 2016. 

Nämä taisi olla ensimmäiset neulomani Niina Laitisen sukat, Sadepäivän sukat, jotka lähetin vuosi sitten siskolleni. <3

Omalle murulleni jälleen yhdet sukat. Ohje oli Suuri Käsityö -lehdessä elokuun 2017 -numerossa. 



Rakas neuleharrastus


Neulominen on ollut rakas harrastukseni jo parisenkymmentä vuotta. Olin suunnilleen sen ikäinen, että olin siirtymässä ala-asteelta yläasteelle, kun pyysin perhetuttuamme opettamaan minulle neulomista. Innostus lähti koulusta, mutta peruskoulun käsitöissä on niin vähän neulomista tai virkkaamista, että kaikki opitut perusteet oli päässeet unohtumaan. Muistan yhdet tekemäni lapaset, jotka joutuivat hukkaan jossain nuorten tapahtumassa. Se harmitti kauan! Mutta on minulla sentään tallessa ja käytössä yhdet pitkävartiset villasukat, jotka olen tehnyt vielä kotona asuessani, eli kauan sitten.

Kun muutin kotoa pois, minusta tuli 19-vuotiaana ensimmäisessä vuokrakodissamme heti sohvannurkkaa kuluttava neulemummo. Harrastus oikein räjähti käsiin. Aluksi bravuurini oli raidalliset lapaset. Pukeuduin mustiin, mutta rakastin lisätä sen kaveriksi voimakkaita värejä. Neuloin itselleni raitalapaset melkein kaikissa mahdollisissa väreissä. Piti olla puna-mustat, vihreä-mustat, violetti-mustat... Nauran täällä itselleni nyt ääneen! Lapasia syntyi paljon, ja annoin niitä myös lahjaksi perheenjäsenille. Silti minulla on vieläkin varmaan loppuelämän tarpeisiin raitalapasia. Voi elämä, ainakin niitä oli helppo tehdä. En ole enää sen jälkeen haastanut itseäni vaativimmilla lapasneulomuksilla, vaikka aina haaveilen kauniista kirjoneulelapasista. Johtuisiko kenties siitä, että ei ole ollut tarvetta uusille tumpuille, kun entisiäkin on niin vietävästi! :D


Perhe sai useana jouluna lahjaksi neulomiani pipoja, myssyjä, lapasia, villasukkia ja huiveja. Nyt jälkikäteen olen muuton tai suursiivouksen yhteydessä laittanut pari pussillista tekemiäni huiveja ja pipoja UFFin vaatekeräykseen. Mitähän ihanuuksia sinne on mennyt?


Jossain vaiheessa muutama vuosi myöhemmin kehitin itselleni uuden bravuurin, ja taas homma karkasi vähän "lapasesta". Virkkasin itselleni onnistuneesti ison kolmiohuivin, johon pujottelin työn edetessä puuhelmiä koristeeksi. Hapsut vielä reunaan, ja olin sitä mieltä että minulla täytyy olla tällainen huivi mahdollisimman monessa värissä. Voi sentään, niitä huiveja syntyi tietysti useampi musta, mutta aina eri värisillä puuhelmillä. Pitihän minulla olla musta-violetti, musta-vihreä jne. Virkkasin myös ainakin vihreän, violetin, punaisen ja pinkin. Tajusin juuri, että olen varmaan jo vauvana saanut rakkauteni puuhelmiin, sillä pinnasängyssäni oli kolmessa pinnassa puisia, värikkäitä palloja, joita pystyi liikuttelemaan. <3

Puuhelmi-kolmiohuiveja on minulla enää kolme tai neljä, joten niistäkin on monta lähtenyt kierrätyskeräykseen. En ole käyttänyt näitä huiveja moneen vuoteen, olisikohan tulevana talvena tarvetta isolle huiville kaulan lämmikkeeksi?


Mustanpuhuva Heini. Melkein tulee ikävä pikimustia hiuksia.
Eli minä itse kymmenisen vuotta sitten puuhelmihuivissani! :)  Ja tuota huiviakaan minulla ei enää ole, niisk.


Nopeasti laskettuna noin seitsemän vuotta sitten neulomisharrastus jäi taka-alalle, kun aloin tekemään toisenlaisia käsitöitä sen verran paljon, että niistä riitti myyntiinkin asti, ja lopulta siitä tuli tienestini. Harrastuspohjaisesta korujen teosta siirryin koulunpenkin kautta ompelijaksi, ja virallista yritystoimintaa on nyt viisi ja puoli vuotta takana. Välillä suretti, että aikaa ei jäänyt neulomiseen, vaikka eihän sitä aikaa käsityöläisellä riitä muutenkaan kaikkeen, mitä haluaisi kokeilla ja opetella. Monet hyvät ideat jää vuosiksi odottamaan tai unohtuu kokonaan ajanpuutteen vuoksi.

Nyt olen kuitenkin taas palannut rakkaan harrastuksen pariin, ja hurahtanut aika pahasti kirjoneuleisiin. On niin kivaa, kun aamun voi aloittaa hissukseen neuletyön parissa, tai illan lopettaa neuloen elokuvan tai sarjan äärellä. Onneksi pystyn hyvin seuraamaan ohjetta telkkaria katsellen, todella harvoin joudun purkuhommiin. Tekemiseni on sujuvaa ja pitkävartiset sukat valmistuu yllättävän nopsaan. Ihania kirjoneulesukkia on lähtenyt vuoden aikana monelle rakkaalle lahjaksi, mutta taidan tehdä niistä ihan oman postauksen joku päivä.

Millaisia harrastuksia teillä on? Joko on kynttilät sytytetty, langat kaivettu esiin ja joululahjapaja pistetty pystyyn? <3 Iloisia hetkiä harrasteisiin!