maanantai 1. lokakuuta 2018

Villasukka-arvonta!


Tämä syksy on ollut niin hurjan kaunis, ja innoittanut minua neulomaan myös oikein syksyiset sukat väriä ja mallia myöten. Nämä sukat eivät ole ihan ominta värimaailmaani, eikä minulle ole tullut vahvasti mieleen ketään tiettyä läheistä, jolle nämä haluaisin lahjoittaa, joten teidän kaikkien iloksi haluan järjestää niistä arvonnan!

Sukat ovat Niina Laitisen suunnittelemat, ja sukkamallin nimi on Syysmetsän sukat. Koko on noin 38-numeroiseen jalkaan passeli. Varren malli on aika kapea, eli sukka sopii parhaiten kapealle/normaalille pohkeelle. Neulehan toki venyy ja löystyy vähän käytössä ajan kanssa. Lankana olen käyttänyt Novitan 7 veljestä -lankaa. Hoito-ohjeet voi jokainen toteuttaa oman kokemuksensa ja tyylinsä mukaan, mutta itse ehkä pesisin näitä villalle tarkoitetulla hienopesuohjelmalla, tai käsin, jotta ne pysyy mahdollisimman pitkään hyvän näköisenä ja sopivan kokoisena.


Voit osallistua arvontaan jättämällä kommenttia tähän blogikirjoitukseeni. Kommentti voi olla sinun näköisesi, eli millaisia terveisiä nyt haluat itse lähettää. Muista laittaa mukaan myös jokin yhteystieto, jonka avulla saan voittajaan yhteyden, esimerkiksi sähköpostiosoite tai Instagram-tilisi nimi. Jos tunnemme toisemme, voit osallistua ihan pelkällä nimelläkin. :) Suoritan arvonnan perjantaina 5.10.2018 iltapäivällä, joten siihen asti on aikaa osallistua. Minä postitan sukat kirjelaatikossa voittajalle, ja maksan postikulut. Jos sinulla itselläsi ei ole tarvetta sukille, mutta haluat antaa ne lahjaksi jollekin, niin voin postittaa palkinnon myös lahjan saajalle suoraan. <3

Onnea kaikille tasapuolisesti ja mitä ihaninta lokakuun alkua!

- - - - -

Lisäys 7.10.2018:

ARVONTA ON NYT PÄÄTTYNYT!

Lämpimät kiitokset ihan jokaiselle osallistuneelle, oli aivan ihana saada näin paljon mukavia kommentteja ja terveisiä! Ihan harmittaa, ettei voi useammalle postittaa sukkalahjaa. Tällä kertaa arpaonni osui Anan kohdalle, ja sukat lähtee hänelle huomenna postitse.
Ihanaa syksyä teille jokaiselle! <3

toivottaa Heini


tiistai 25. syyskuuta 2018

Villasukkarakkaus

Edellisessä blogitekstissäni intouduin vahingossa muistelemaan neulomisharrastukseni alkua ja kulkua, vaikka minulla oli alunperin aikomus vain kertoa tästä tämän hetken buumista. Ei se mitään, oli ihana palata muistoissa taaksepäin ja muistaa taas, mitä kaikkea on tullut tiettyinä ajanjaksoina tehtyä. Nyt reilu vuosi sitten löysin taas kauan kadoksissa olleen neuloosini, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Vuoden aikana on valmistunut monia kauniita sukkapareja, ja samalla ihania lahjoja lähipiirini rakkaille. Tykkään todella paljon erityisesti kirjoneuleohjeista, ne kaappaa otteeseensa ja tekemistä ei meinaa malttaa lopettaa. Parasta onkin, kun saa langat pääteltyä ja pääsee höyryttämään valmiit sukat, ja näkee lopputuloksen. Sen jälkeen on kiva yllättää joku läheinen ihanalla lahjalla.

Syy siihen, miksi en ole tehnyt sukkia myyntiin on se, että olen neulonut muiden suunnittelemilla ohjeilla. Olen bongaillut minulle mieluisia kirjoneuleohjeita Novitan ja Suuri Käsityö -lehdistä, sekä olen erityisesti ihastunut Niina Laitisen suunnittelemiin sukkiin, joihin löytyy ilmaisia ja maksullisia ohjeita Niinan sivuilta. Näiden tahojen ohjeet on kaikki tarkoitettu yksityiskäyttöön. Ja olen muutenkin neulonut ihan vain omaksi ilokseni, että on kivaa tekemistä vaikka aamuisin ja telkkaria katsellessa. Käsityöläisenä en pysty istuskelemaan toimettomana edes elokuvia katsoessa, mikä on välillä ärsyttänyt miestäni oikein kunnolla. Nykyään hän taitaa olla jo aivan tottunut asiaan.

Olen vuodessa lahjonut jo melkein kaikki läheiseni, joten haluaisin myös neuloa sukkia myyntiin, esimerkiksi joulupuotiini. Vielä on suunnitelmissa tehdä muutamille ihmisille sukkia, mutta sen jälkeen minun pitäisi aloittaa lahjakierros jo alusta. Jotta lähipiiri ei aivan kyllästy sukkalahjoihin, haluaisin kehitellä jotain omia malleja, joista voin sitten innostuksen ja ajan mukaan neuloa myös myyntiin asti. Tällä hetkellä kiehtoo kovasti ajatus omien villasukkien suunnittelusta, ja aloittelinkin jo Halloween-sukkia, jotka on nyt vasta aluillaan. Saas nähdä mitä niistä tulee, mutta sillä välin tässä olisi kunnon kuvapläjäys vuoden sukkasaldosta. Onneksi olen melkein kaikki neulomukseni valokuvannut Instagramiini, joten niistä on jäänyt ihanat kuvamuistot myös itselle. <3

Niina Laitisen suunnittelemat Taimitarhan Syyssukat, jotka lämmittää nyt rakkaan ystäväni jalkoja.

Näiden sukkien ohjeen nappasin jostain vanhemmasta Novitan neulelehdestä. Nämä meni mieheni mummulle lahjaksi.

Nämä sukat neuloin ihan omasta päästä, valitsin kuviot ja värit työn edetessä sen enempää suunnittelematta.
Sukat sai äitini, ja ne yltää hänellä yli polvien.

Ai että tykkään näistä sukista! Ovat menossa syksyn aikana lahjaksi läheiselle. Ohje löytyy Novitan 2018 syyslehdestä. 

Näitä sukkia tehdessä osallistuin ensimmäisen kerran kal-yhteisneulontaan, ja se oli mukavaa! Päivittäin julkaistiin pieni osa ohjeesta. Sukat ovat Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2018, ja annoin ne synttärilahjaksi siskolleni.


Aivan ihanat Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017 sai synttärilahjaksi kälyni.

Rakastan vinoraitoja, ja toki niitä on pitänyt kokeilla myös villasukkiin.

Taas yhdet Niinalaitiset, eli ihan uudet Syysmetsän Sukat. <3

Näiden söpöjen sukkien ohje on muistaakseni jostain vanhasta Novitan lehdestä.

Anopille upeat Niina Laitisen Finlandia-sukat, ja värit poimin hänen kotinsa kelta-musta-valkoisesta sisustuksesta. 

Neuloin todella pitkästä aikaa (monen vuoden tauon jälkeen) pitsineuletta, ja muutaman kerran meinasi mennä hermot ohjeen seuraamisen kanssa. Onneksi sinnittelin loppuun asti, sillä nämä Kevätmorsian-sukat on niin upeat. Ohje löytyy Novitan kevät 2018 -lehdestä.  Sukat sai lahjaksi pikkusiskoni. <3


Oikeanpuoleiset sukat on suunnitellut Sweet things -blogin Annika Levanen. Ohje näihin 2017 Adventtisukkiin löytyy Sweet thing -blogista.

Pitihän minun neuloa nämäkin Novitan Metsämökki-sukat, kun ne näytti niin ihanilta Kesä 2018 -lehden kannessa. Muutin sukkia enemmän mieleisekseni, sillä en tykännyt nilkoissa olevista karhuista(?), jotka näytti minun mielestä aivan hiiriltä tai rotilta... :) Anteeksi! Kehittelin uudenlaista kuviointia myös kärkiosaan. joka oli alkuperäisessä ohjeessa aika pelkistetty.

Tässä on yksi maailman kauneimmista villasukkamalleista, ja sen on suunnitellut Niina Laitinen.
Taimit-nimiset sukat annoin lahjaksi omalle rakkaalle mummulleni. <3

Voi että tykkään näistä sukista ja niiden väreistä. <3 Nämä on omalla miehelläni käytössä, ja on olleet tykätyt. <3
Sukat ovat Sweet Things -blogin Annikan suunnittelemat Adventtisukat 2016. 

Nämä taisi olla ensimmäiset neulomani Niina Laitisen sukat, Sadepäivän sukat, jotka lähetin vuosi sitten siskolleni. <3

Omalle murulleni jälleen yhdet sukat. Ohje oli Suuri Käsityö -lehdessä elokuun 2017 -numerossa. 



Rakas neuleharrastus


Neulominen on ollut rakas harrastukseni jo parisenkymmentä vuotta. Olin suunnilleen sen ikäinen, että olin siirtymässä ala-asteelta yläasteelle, kun pyysin perhetuttuamme opettamaan minulle neulomista. Innostus lähti koulusta, mutta peruskoulun käsitöissä on niin vähän neulomista tai virkkaamista, että kaikki opitut perusteet oli päässeet unohtumaan. Muistan yhdet tekemäni lapaset, jotka joutuivat hukkaan jossain nuorten tapahtumassa. Se harmitti kauan! Mutta on minulla sentään tallessa ja käytössä yhdet pitkävartiset villasukat, jotka olen tehnyt vielä kotona asuessani, eli kauan sitten.

Kun muutin kotoa pois, minusta tuli 19-vuotiaana ensimmäisessä vuokrakodissamme heti sohvannurkkaa kuluttava neulemummo. Harrastus oikein räjähti käsiin. Aluksi bravuurini oli raidalliset lapaset. Pukeuduin mustiin, mutta rakastin lisätä sen kaveriksi voimakkaita värejä. Neuloin itselleni raitalapaset melkein kaikissa mahdollisissa väreissä. Piti olla puna-mustat, vihreä-mustat, violetti-mustat... Nauran täällä itselleni nyt ääneen! Lapasia syntyi paljon, ja annoin niitä myös lahjaksi perheenjäsenille. Silti minulla on vieläkin varmaan loppuelämän tarpeisiin raitalapasia. Voi elämä, ainakin niitä oli helppo tehdä. En ole enää sen jälkeen haastanut itseäni vaativimmilla lapasneulomuksilla, vaikka aina haaveilen kauniista kirjoneulelapasista. Johtuisiko kenties siitä, että ei ole ollut tarvetta uusille tumpuille, kun entisiäkin on niin vietävästi! :D


Perhe sai useana jouluna lahjaksi neulomiani pipoja, myssyjä, lapasia, villasukkia ja huiveja. Nyt jälkikäteen olen muuton tai suursiivouksen yhteydessä laittanut pari pussillista tekemiäni huiveja ja pipoja UFFin vaatekeräykseen. Mitähän ihanuuksia sinne on mennyt?


Jossain vaiheessa muutama vuosi myöhemmin kehitin itselleni uuden bravuurin, ja taas homma karkasi vähän "lapasesta". Virkkasin itselleni onnistuneesti ison kolmiohuivin, johon pujottelin työn edetessä puuhelmiä koristeeksi. Hapsut vielä reunaan, ja olin sitä mieltä että minulla täytyy olla tällainen huivi mahdollisimman monessa värissä. Voi sentään, niitä huiveja syntyi tietysti useampi musta, mutta aina eri värisillä puuhelmillä. Pitihän minulla olla musta-violetti, musta-vihreä jne. Virkkasin myös ainakin vihreän, violetin, punaisen ja pinkin. Tajusin juuri, että olen varmaan jo vauvana saanut rakkauteni puuhelmiin, sillä pinnasängyssäni oli kolmessa pinnassa puisia, värikkäitä palloja, joita pystyi liikuttelemaan. <3

Puuhelmi-kolmiohuiveja on minulla enää kolme tai neljä, joten niistäkin on monta lähtenyt kierrätyskeräykseen. En ole käyttänyt näitä huiveja moneen vuoteen, olisikohan tulevana talvena tarvetta isolle huiville kaulan lämmikkeeksi?


Mustanpuhuva Heini. Melkein tulee ikävä pikimustia hiuksia.
Eli minä itse kymmenisen vuotta sitten puuhelmihuivissani! :)  Ja tuota huiviakaan minulla ei enää ole, niisk.


Nopeasti laskettuna noin seitsemän vuotta sitten neulomisharrastus jäi taka-alalle, kun aloin tekemään toisenlaisia käsitöitä sen verran paljon, että niistä riitti myyntiinkin asti, ja lopulta siitä tuli tienestini. Harrastuspohjaisesta korujen teosta siirryin koulunpenkin kautta ompelijaksi, ja virallista yritystoimintaa on nyt viisi ja puoli vuotta takana. Välillä suretti, että aikaa ei jäänyt neulomiseen, vaikka eihän sitä aikaa käsityöläisellä riitä muutenkaan kaikkeen, mitä haluaisi kokeilla ja opetella. Monet hyvät ideat jää vuosiksi odottamaan tai unohtuu kokonaan ajanpuutteen vuoksi.

Nyt olen kuitenkin taas palannut rakkaan harrastuksen pariin, ja hurahtanut aika pahasti kirjoneuleisiin. On niin kivaa, kun aamun voi aloittaa hissukseen neuletyön parissa, tai illan lopettaa neuloen elokuvan tai sarjan äärellä. Onneksi pystyn hyvin seuraamaan ohjetta telkkaria katsellen, todella harvoin joudun purkuhommiin. Tekemiseni on sujuvaa ja pitkävartiset sukat valmistuu yllättävän nopsaan. Ihania kirjoneulesukkia on lähtenyt vuoden aikana monelle rakkaalle lahjaksi, mutta taidan tehdä niistä ihan oman postauksen joku päivä.

Millaisia harrastuksia teillä on? Joko on kynttilät sytytetty, langat kaivettu esiin ja joululahjapaja pistetty pystyyn? <3 Iloisia hetkiä harrasteisiin!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Vaihtelua ruokapöydän ääreen


Meidän tupa sai pienellä muutoksella uutta ilmettä ja kivaa vaihtelua, kun vaihdoimme keittiön pöydän ääreen penkit tuolien tilalle. Värikkäät, eripariset tuolit on olleet ihania, mutta vaihtelunkaipuu saattaa iskeä tykättyihinkin asioihin. Talosta löytyi muutettaessa vanha ruokapöytä ja penkit, kauniit ja hyväkuntoiset. Tänä keväänä ehdotin, että tuotaisiin penkit aitasta sisälle, ja mieheni hoiti sitä ennen keskeneräisen maalinpoistourakan loppuun. Olen alkanut haikailemaan paljaalla puupinnalla olevia huonekaluja, joten halusin näistä penkeistäkin tiilenpunaisen maalin pois.


Puupintojen ja puunsävyjen kaveriksi olen alkanut haikailemaan aina vaan enemmän sinistä ja vihreää. Värimaailma rauhoittui, kun olen karsinut pinkkejä ja punaisia tavaroita pois. Kummasti löytyy taas tavaraa kirppiskasaan, eli jonkinlaista kirppispäivää on tulossa meille varmaankin elokuun lopulle.

Sopivasti samaan aikaan penkkivaihdoksen kanssa sain uusittua ruokapöydän alle matonkin.


Kun ylimääräistä hussuttelurahaa ei oikein ole, heräteostosten pitäisi olla edullisia kauppoja. Seurailen aina välillä lempikauppani Indiskan alennusmyyntejä, jos sieltä tekisi hyviä löytöjä. Kun ihailemani sinivalkoinen puuvillamatto tuli alennusmyyntiin, sain kiva idean yhdistää kolme mattoa isommaksi kokonaisuudeksi. Meillä ei ole koskaan ollut normaalia 140x200cm -kokoa isompia mattoja, ihan vain hinnan takia. Jättisuuret matot on yleensä ihan hirveän kalliita, ainakin ne upeudet joita minä ihailen. Isken silmäni aina siihen erikoisimpaan ja persoonallisimpaan, ja sillä onkin sitten myös isoin hintalappu. Näistä kolmesta matosta tein mielestäni erittäin hyvät kaupat, niistä jäi maksettavaa alle puolet normaalihinnasta.


Yhdistin kolme 70x200cm -kokoista mattoa ja sain yhden isokokoisen, jolla on nyt mittaa 200x210cm. Aluksi silitin matot runsaalla höyryllä, niin sain kuprut ja rypyt pois. Kaikki kolme mattoa olivat muutamia senttejä eri pituisia, joten jouduin vähän venkslaamaan niiden kanssa. Ompelin matot käsin kiinni toisiinsa sinisellä virkkauslangalla. Kun lyhyempää mattoa vähän venyttää ja pidemmän maton ylimääräistä pituutta tasaisesti syöttää ja supistaa koko reunan matkalta, niin sain se kaikki kolme ihan tarpeeksi nätisti yhteen. Hiukan jäi tuollaista kurpuilua pituuserojen takia, mutta se ei haittaa. Puuvillamatot venyy sopivasti käytössä ja ajan kanssa nuo asettautuu vielä paremmin.


Värimaailman rauhoittamiseksi tein pöydälle uuden liinankin. Olen suunnitellut vaaleaa pitsiliinaa jo pidemmän aikaa, mutta idea on jäänyt hautumaan, joska noiden liinojen yhdistäminen käsin on aika työlästä puuhaa. Se on myös kivaa puuhaa silloin kuin innostus iskee, ja nyt oli oikea hetki toteuttaa suunnitelma.


Kaikki liinat löytyi minulta jo omista kätköistä. Osa on Olga-mummoni virkkaamia, osa kirpputoreilta haalittuja. Osan pitseistä on virkannut ihana kälyni Anna, joka asteli viime kesänä vihille hääpuvussa, jonka toteutimme hänen kanssaan yhdessä. Annan virkkaamia pitsiliinoja jäi aika paljon käyttämättä, ja hän lahjoitti ne kaikki kauneudet minulle. Näistä aarteista syntyi sitten kaunis pöytäliinakokonaisuus. Tykkään myös todella paljon siitä, että liinojen sävyissä on eroja, eikä kaikki ole samaa valkoista.

Laitanpa tähän loppuun vielä muutaman kuvan Annan iki-ihanasta hääpuvusta, kun en ole siitä täällä vielä kuvia laitellutkaan. Annalla oli selkeä visio unelmiensa puvusta, ja me saatiin se yhdessä toteutettua juuri täydellisesti. Annalla oli hurjan iso urakka virkatessaan itse pukunsa kaikki pitsit, ja aikaakin siihen meni. Lähempänä häitä minä pääsin mukaan, kun ompelin Annan mittojen mukaisen vuoritetun puvun upeasta morsiussatiinista. Kun puku oli moneen kertaan sovitettu ja täysin valmis, meillä alkoi usean päivän homma sommitella ja ommella Annan virkkaamat pitsiliinat pukuun. Pyöreitä pitsejä oli iso kasa eri kokoisia ja eri kuvioin, joten niistä me aloimme yksi kerrallaan rakentamaan puvun pitsikerrosta. Liinat kiinnitettiin pukuun sekä käsin että ompelukoneella, ja tottakai tarkasti ja tukevasti, ettei hääpäivänä mistään repsota tai ole takertumisvaaraa. Puvussa oli iso työ, mutta siitä tuli hurjan kaunis ja täysin ainutlaatuinen, ja ennen kaikkea juuri morsiamen toiveiden mukainen. <3





Kuvat on illalta, jolloin puku valmistui. Anna oli häikäisevän kaunis myös hääpäivänään! <3

torstai 19. heinäkuuta 2018

Alkukesän kauneutta

Tänä keväänä ja kesänä puhe säästä on ollut aivan ihanan iloista ja hyvää. Viime aikoina useampikin ihminen on päivitellyt, miten huikea tämä kesä on ollut, ja enpä voi olla eri mieltä. Toukokuu oli aivan unelmallisen kaunis ja lämmin. Sain hetkessä ihanan päivetyksen kasvoille ja kaikki liikenevä aika tuli nautiskeltua auringosta. Pihahommia oli ilo tehdä hyvässä säässä ja ennen hyttysten tuloa. Kiitos toukokuu!


Pihallamme olevan navettarakennuksen yhdessä liiterissä on oleillut hylätty rautasänky, entisten asukkaiden vanha. Aioin aina, että joskus se nostetaan esiin ja jos kunto sallii, siitä tulee vaikka vierassänky vintille. No vierashuone ei taida häämöttää missään lähitulevaisuudessa, joten keksin että sängystä voisi tehdä kesäksi pihalle istustelupaikan. Meillä oli aivan sattumalta kaksi täysin oikean kokoista puulavaa, ja mieheni toi töistään vielä kolmannen. Niiden avulla saatiin rautasängystä kiva penkki, jolla istuskella tai makoilla. Rääsyromanttisesti vain vanha räsymatto lavojen päälle, ja valmista tuli. Tähän meni tasan nolla euroa rahaa, ja lopputuloksesta tuli just sopiva. Sateitakaan ei ole ollut juuri yhtään koko kesänä, joten matto on kuivana aina kun haluaa istahtaa.




Tuolla ihanalla kesäsängyllä tulikin toukokuussa oleiltua paljon. Välillä vain istuskelin risti-istunnassa musiikkia kuunnellen ja auringosta nauttien. Tuossa oli todella kiva myös neuloa, ja syödä yhdessä murun kanssa. Voi kunpa sama ihana oleilu olisi voinut jatkua koko kesän läpi, mutta kun sääsket, paarmat ja runsas siitepöly saapuivat, en ole nyt tuossa paljoa aikaani viettänyt. Toivottavasti alkusyksystä riittää vielä tätä lämpöä ja aurinkoa. Odotan jo kovasti syksyä, kun nuo sääsket ja paarmat häviää.


Toinen liiteriin hylätty ihanuus on tällainen rottinkituoli, jonka olen kyllä huomannut ja tiedostanut sen siellä yhdessä nurkassa, mutta en osannut nähdä sen käyttömahdollisuuksia. Tuolin istuinosa on huonossa kunnossa, suurin osa pinnoista on katki, enkä tiedä onko tuoli enää korjattavissa istuimeksi. Alkukesästä sen hoksasin, että tuolista saa suloisen pihakoristeen, ja niinpä pesaisin siitä kaikki seitit ja pölyt, ja valmista tuli. Nyt meillä on ihastuttava istuin kesäkukille. Tykkään kovasti!



Minä oon muuten ajatellut kysäistä astmahoitajalta siitepölyallergian siedätyshoidoista. On niin ikävää kun heinänuha ja kaikki muut oireet rajoittaa pihalla oloa ja ulkotöitä. Mielellään leikkaisin useammin nurmikkoa ja käyttäisin trimmeriä, ellei siitä seuraisi niin ärsyttävää aivastelua, tukkoisuutta ja niistämistä. Tänä kesänä allergiaoireet on olleet tavallista isompi riesa, joten siedätyshoito on alkanut kiinnostamaan.


Kerrankin juhannusruusu kukki oikeaan aikaan. Yleensä se on kukkinut vasta pari viikkoa juhannuksen jälkeen täällä meillä. Nyt lämmin kevät joudutti kukintaa. Miten voikin tuntua että juhannuksesta on jo ihan kauhean kauan? Meillä oli kyllä niin ihanaa. Sain siskoni tänne kylään ja saatiin viettää yhdessä niin ihanat pari päivää, että koko juhannuksen jälkeisen viikon olin aivan ikävissäni ja itkuinen. Talo tuntui niin tyhjältä ilman rakkaita. Pitkä välimatka on kyllä hirmu tympeää.




Pioniin tuli tänä kesänä ennätysmäärä kukintoja, ja niiden kasvua ja aukeamista oli taas kiva seurata. Ihanaa, että niitä on joku istuttanut pihaamme. En tiedä olisinko itse vieläkään istuttanut, sillä me ei olla tehty yhtäkään kukkapenkkiä pihaan. Valmiit ja helpot kesäkukat on enemmän meidän juttu. Pioni on ehdottomasti yksi kauneimmista kukista, joten onneksi niitä tuli nyt runsaasti ja raaskin hyvin poimia myös sisälle maljakkoon iloa tuomaan.



Juuri tällä hetkellä täällä elellään ihan uskomatonta hellekautta, jolle ei näytä tulevan loppua. Säätiedotus lupaa melkein +30 astetta joka päivälle seuraavaksi pariksi viikoksi. Hartaasti toivon, että se ennustus ei pitäisi paikkaansa. En nauti ollenkaan hellelukemista, enkä voi sietää näin kuumaa. Sisällä on myös tukalaa, tuntuu ettei yön aikana saa taloa tarpeeksi viilenemään, vaikka on useita ikkunoita yöllä auki. Mieheni lomailee tämän viikon, ja tuon kovan kuumuuden takia ei oikein jaksa tehdä mitään isompia hommia tai lähteä kauas. Eilen illalla tapetoitiin wc:tä vasta yhdeksän jälkeen, kun ilma oli vähän jo viilennyt.



Tsemppiä kaikille helteen keskelle ja kauniita kesäpäiviä!