Niin vierähti ensimmäinen vuosi

Vähän reilu vuosi sitten, lauantaina 19. tammikuuta, saimme viimein uuden kodin avaimet käteen!
Meidät vastaanotti kauniin talvisessa maisemassa lepäävä huuruinen Haukkuojan talo piharakennuksineen. 

Muutto keskellä kylmää talvea jännitti etukäteen, mutta kaikki sujui todella hyvin. Pääsimme heti opettelemaan uudenlaista elämää, talon lämmittämistä uuneilla ja ulkorakennuksessa pesulla käymistä. Saimme pian todeta, että meillä on ihanan lämmin talo, jossa pärjää talvellakin vallan mainiosti ♥.

Kotiuduimme ihan välittömästi! Uudessa kodissa oli niin lämpimän kodikas ja turvallinen tunnelma.

Helmikuussa oli jo näin aurinkoista, ja ihan tajuttomasti lunta! Juhlittiin perheen kesken minun 30-vuotissynttäreitä ja artesaaniksi valmistumista, sekä uutta, ihanaa kotia. Kolmet juhlat yhdellä kertaa.

Tänä talvena on säästynyt kovalta kolaamiselta, mutta kyllä silti ottaisin ennemmin näin komeat kinokset
kuin meillä viime talvena oli! :D

Ihme kyllä, ne kaikki valtavat lumimäärät suli lopulta pois. Tässä eletään huhtikuun loppua ja nautitaan kauniista auringonlaskusta. Huhtikuun loppuun mennessä oltiin saatu suunnilleen kaikki sisällä tehdyt pintaremontit valmiiksi.

Toukokuun puolessa välissä pihan ihanin lempparipuuni vaahtera heräili eloon. Tässä tulee samalla muisteltua kivoja asioita viime vuodelta! Kävimme toukokuussa Budapestissä, joka oli ihan mielettömän ihana kaupunki! Suosittelen kyllä kaikille.

Oli ihanaa nautiskella keväästä uudessa kodissa ja odotella ensimmäistä kesää.
Siivoilimme pihaa ja tutkimme ulkorakennuksia. Niissä olisikin urakkaa...
Valitettavasti monet edelliset asukkaat on jättäneet jälkeensä jos minkälaista hylättyä tavaraa.

Piha näyttää niin siistiltä!
Ostimme elämämme ensimmäiset omat haravat, ja lehtien haravointikin tuntui niin kivalta,
kun sitä sai tehdä omalla pihalla. Vieläköhän homma tuntuu yhtä hohdokkaalta tänä keväänä..? ;)

Iloitsimme kovasti marjapuskista! Onhan ne ihan eriparisia, osa rehottaa ja osa on kitukasvuisia.
Ehkäpä osaisimme jo tänä kesänä tehdä niille jotain. Haaveissa olisi myös muitakin marjapensaita, kuten vadelma.

Ekan kesän ihanuus latistui vähän, kun saimme kiusaksemme ihan valtavan määrän itikoita ja paarmoja...
Mitähän sitä keksisi, että niistä pääsisi ensi kesänä eroon ja voisi kunnolla nauttia pihatöistä?

Juhannus ja juhannusruusut omasta pensaasta.

Oma koti kullan kallis ♥

Heinäkuun lopulla marjapensaissa näytti näin herkulliselta! Nam.

Syyskuussa Jasso piti pari viimeistä kesälomaviikkoa. Siivosimme ainakin yläkerran ja piha-aitan ihan kokonaan
kaikesta ylimääräisestä hylätystä tavarasta. Kolme peräkärryllistä lähti hyötyjäteasemalle.

Viime syksy oli kyllä todella ihana. Muistaakseni lämmin ja satoi vähän..?
Ihana ilta-aurinko paistoi sisälle ja itikatkin hävisi jossain vaiheessa vihdoin ja viimein. 

On se niin nätti, tuo koti ♥.  Ja hyvässä kunnossa! Me päästään kyllä ihanan helpolla monta vuotta eteenpäin.
Ikkunat on kunnostettu muutamia vuosia sitten ja talo maalattu punamullalla myöskin pari vuotta takaperin. Mutta ainahan sitä on kaikenlaista edessä. Rännit kaipaa huoltoa tai uusimista, yläkertaan olisi ihana päästä rakentamaan asuintilaa, ulko-ovet kaipaa maalia ja vaikka mitä.

Odotin kauan, että alkaako tämä minun lempivaahtera ollenkaan muuttaa väriään, kun kaikista muista puista oli
melkein lehdet jo tippuneet. Vaahterasta tulikin lopulta komean keltainen väripilkku!

Joulukuun alussa näytti ihan siltä, että saadaan viettää valkeaa joulua. Se ei sitten ihan mennytkään niin,
ja muutenkin kovasti odotettu ensimmäinen joulu Haukkuojalla muuttui sairaslomaksi. Tylsää!

Eipä uskoisi, että tammikuussa voi näyttää tältä. Loppumattomalta tuntuva harmaus ja lumettomuus
alkoi jo tuntua mielialassa.

Ihan hassua, että kolme viikkoa sitten näytti vielä tältä. Nyt tuntuu, että siitä on ikuisuus!
Kyllä minusta talvella pitää olla lunta ja kunnolla talvista. En ala, jos Suomen talvet muuttuu näin kurjiksi.

Haukkuoja tänään. Lunta on ihan naurettavan vähän! 

Kiitos ihana koti kuluneesta vuodesta! Olen saanu herätä jokaisena aamuna onnellisena ja tyytyväisenä.
Me luvataan kohdella sinua hyvin ja rakkaudella. Tulkoon toisesta vuodesta vielä ihanampi! ♥

WC:n piristystä pienellä budjetilla

Hei pitkästä aikaa! Kylläpäs päivät ja viikot kuluu nopeasti. En ole kerennyt kirjoitella mitään, vain käydä nopeasti lukemassa muiden blogeja. Nyt päätin ottaa aikaa tällekin ja esitellä, mitä pientä, ihanaa sisustushömppää täällä on saatu aikaiseksi. 

Meidän pesutilat on rakennettu tuohon ulkorakennukseen, vanhaan navettaan/talliin. Sieltä löytyy ulkosauna, suihku, pieni vessa ja kodinhoitohuone. Ja juuri sitä me haluttiinkin, että pesutilat olisi muualla kuin itse talossa. Tietenkään me ei olla keretty niitä tässä ajassa sinne itse rakentaa, vaan meidän onneksemme eräät edellisistä asukkaista noin kymmenen vuotta sitten.

Täällä talossa sisällä ei ole suihkua, mutta pieni sisävessa löytyy onneksi. Olen kyllä sen verran mukavuudenhaluinen ihminen, että ulkovessasta en löydä mitään maalaisromanttista. Halusin kuitenkin jotain romanttista tai ylipäätään mitä tahansa piristystä ja väriä mahdollisimman pienellä rahalla tähän pieneen vessaamme, jonka lähtötilanne oli näinkin tylsä; ruma palapeili, tylsät, mutta onneksi melko neutraalit laatat seinissä ja lattiassa, kamalan väriset kaapit...

Ajatus vessan muodonmuutoksesta lähti siitä, kun hoksasin että kaapit voisi päällystää jollain kivalla tapetilla. Olen nähnyt tai lukenut joskus jostain, että vaikkapa vaatekaappien ovia voi tapetoida. Tiesin, että lempikaupassani Coloressa myydään aivan superhienoja tapetteja myös metreittäin, juurikin tällaisia pienempiä sisustusprojekteja varten. Tilasin sieltä kaksi metriä ihanaa ruusutapettia, jolla tapetoimme nuo vessankaappien ovet. Todella helppoa ja nopeaa, lopputuloksena tervetullut ja piristävä muutos!

Vessan peili vaihtui myös. Halusin löytää vanhan peilin tilalle jonkin kauniimman ja koristeellisemman, kehystetyn peilin. Yleensä sellaiset saattaa olla hyvinkin kalliita, riippuu vähän mistä kaupasta menee kattelemaan. Viime viikolla löytyi vihdoin sopiva peili Kärkkäiseltä, ja sopivaan hintaan. Peili maksoi 19,90 ja sen summan raaskin vielä hyvinkin pulittaa. Tämä vessan ehostaminen tuli taas niin yllättäen, että tämmöiseen ei oikeasti oltu varattu yhtään rahaa. Minä muuten hoksasin muutama päivä peilin ostamisen jälkeen, että oishan sitä voinut itsekin tehdä lattialistojen jämistä kehykset vanhalle peilille, ja vaikka maalata ne jollain kivalla tehostevärillä. Näin ois sekin hupi ollut ilmaista, mutta jälkiviisastelu ei auta :). Siinä kuitenkin hyvä vinkki jollekulle, joka haluaa uudistaa peilin pienellä rahalla!

Tietysti tuo katto olisi kiva maalata valkoiseksi, ja sitä varten löytyisi maalia omasta varastosta. Maalaaminenkaan ei olisi kova homma, sillä katon pinta-ala on niin pieni. Kattolistat olisi tietysti nätti loppusilaus, ja jopa listoja saattaisi löytyä puuliiterin kätköistä. Nämä pienet muutokset odottaa vielä inspiraatiota, mutta onneksi niillä ei ole mikään kiire.

Vessan peilin alle ilmeistyi myös pieni hylly, ihan vain kauneussyistä. Hylly on niin pieni, ettei siinä pysty kovin paljon tavaraa säilömään, enkä haluakaan. Mutta kun se on niin sievä! Hylly on parin euron kirppislöytö, ja se oli alunperin ruskea. Maalasin sen ihan mielettömän ihanalla turkoosilla askartelumaalilla, jonka jälkeen hioin hyllyä kuluneen näköiseksi, ja vedin vielä kerroksen kalustelakkaa päälle. Helppoa ja mukavaa, kun sopivia tarvikkeita löytyy jo valmiiksi kotoa. Toinen samanlainen hylly on vielä odottamassa oikeaa paikkaa ja jotain kivaa maalia.

Kahden metrin tapettipalasta riitti hyvin vielä tikashyllyn päällystämiseen. Kiinnitin nämäkin palat ihan tavallisella liisterillä, mutta lisäksi vedin hyllyjen päälle pari kerrosta kalustelakkaa. Hyllyt kun on jatkuvalla käytöllä, niin epäilin että tapetti ei välttämättä kestäisi kauan siistinä ja ehjänä. Lakatuista hyllyistä tuli hyvät, ja varmasti kestävät käyttöä. Vessan kaappien ovet on ihan vain tapetoitu, niissä ei ole suojaavaa lakkakerrosta päällä. Katsomme ajan kanssa, että kestääkö tapetoinnit repsottamatta.

Tämmöistä pientä kodin laittamista olen kerennyt puuhastella tässä kaiken normaalielämän ohella. Oon nauttinut viime aikoina lumesta, pakkasesta, uunien lämmittämisestä, emännöinnistä, sisarusten ihanasta seurasta, ompelusta, läheisyydestä, yhdessäolosta, matkahaaveista... Pieniä ja arkisia, mutta tärkeitä asioita! ♥

Kodikkuutta kuistille

Kurjasta säästä mukavampiin asioihin! Tein jo ennen joulua pientä sisustusta kuistilla, että saan sinnekin vähän lisää väriä ja eloa. Olen keräillyt kuistia varten kirppiksiltä ja Etsystä ihania, vanhoja peltitarjottimia, jotka suunnittelin ripustavani seinälle tauluiksi. Nyt olen tyytyväinen kokoelmaan, ja ainahan siihen voi lisätä, jos kohdalle osuu sopivan värisiä ruusutarjottimia. Niin, näissä tarjottimissa on tosiaan ruusuja. Meillä taitaa löytyä nyt joka huoneesta enemmän ja vähemmän suloisia ruusuja, mutta ne vaan on nyt niin kovasti minun mieleen!

Toinen pieni piristys oli noiden turkoosien Ikean säilytyslaatikoiden tuunaaminen. Ne oli vähän tylsiä sellaisenaan ja aikomuksena oli jo aikoja sitten tehdä niille jotain mukavaa. Joku ehdotti minulle täällä, että voisin koristella ne pitsiliinoilla, mikä oli oikein hyvä ajatus, mutta kuitenkin päätin kokeilla alkuperäistä ideaani. Leikkasin huivista sopivankokoiset palat. Hapsutin jokaista reunaa pikkuisen, eli purin muutamia lankakerroksia. Nyt ei reunat purkaudu ja langanpätkiä repsota. Sitten kiinnitin ruusukankaat pienillä liimatipoilla noihin koreihin. Ei mittään sen ihmeempää. Myös pitsit on kiinnitetty liimalla. Nopeaa, mutta eihän noita enää irti saa, jos yhtäkkiä haluais vaihtaa tyyliä. Tuskinpa tulee tarvetta :)

Ruusuhuiveja on tullut jonkin verran löydettyä kirppiksiltä halvalla, ja niistä saa ihania sisustusjuttuja. Monesti nämä huivit on materiaaliltaan villaa, ja minä en ainakaan pysty käyttämään niitä kaulassa, ne kutittaa liikaa. Silloin huivi päätyy johonkin muuhun kivaan, kuten vaikka tyynynpäälliseksi. Mun suurin haave on, että saisin joskus tehtyä noista mustapohjaisista huiveista jonkun ihanan mekon. Sellaista varten pitäisi kerätä aika monta, ja mielellään hyvin samanlaista huivia. Minulla olisi yksi vihreällä pohjalla oleva valtava ruusuhuivi, jonka ostin joskus UFFilta. Vasta kotona huomasin, että se on ihan järkyttävän iso. Niin iso, ettei sitä oikein voi pitää edes kaulassa. Se menee esimerkiksi oivallisena pöytäliinana meidän kaheksan hengen ruokapöydällä. Siinä olisi paljon hyvää kangasta jopa johonkin vaatteeseen.

Seuraavaksi haluaisi tietysti vaihtaa nuo valkoiset lyhdyt johonkin värikkäämpään, turkooseihin ja vihreän sävyihin. Haluaisin sellaisia Indiska-tyyppisiä kauniita lasilyhtyjä, joten nyt on pidettävä silmät auki sellaisten varalta. Onhan tämä sisustaminen ja kodin laittaminen ihan loputon suo, mutta ah niin mukavaa! Ja onneksi voi pienellä rahalla, yllättävillä löydöillä ja ite tekemällä saada paljonkin aikaan. Pitää vielä mainita, että nuo vihreät pitsiverhot on minun anopin virkkaamat! ♥ Meillä on melkein joka ikkunassa anopin verhot ja ne on niin ihania. Joten joskus parhaat sisustusjutut tulee ihan lahjana ihmisiltä, jotka tuntee hyvin meidän maun ja lahjoittaa jotain mikä on heille turhaa. Siitä tulee heti mieleen mahtava esimerkki, tämä niin upea sängynpeite oli menossa jo roskiin, kunnes eno vaimoineen ajatteli sen sopivan meille. Ja nyt se on meille niin rakas. Onko teillä näin huippuja sukulaisia? Toivottavasti! :)

Mikä ihana talvi...

Näyttääkö teillä muilla tältä, kun katotte ulos ikkunoista? Nyt minusta tuntuu, etten enää jaksa pitää lempivuodenaikani talven puolia. Ei tammikuussa pitäis näyttää tältä! Minun unelmatalvi on kauniin kuurainen ja lumenvalkoinen, sopivasti pientä pakkasta. Jopa minun mies, joka ei koskaan valita mistään tai kenestäkään, sanoi eilen että tuo harmaus ja pimeys alkaa pikkuhiljaa masentamaan.

Näen kyllä paljon kauneuttakin noissa sumuisissa ja hiljaisissa kuvissa. Sitä ei vaan oikein tällä hetkellä osaa arvostaa. Kun menen pihalle, en haluais kuulla vesipisaroiden tippumista räystäiltä.

Uskoisin silti, että kyllä me saadaan vielä nauttia lumestakin ennen kuin kevät saapuu. Päivät senkun pitenee tästä eteenpäin ja eikös alkuvuodella oo aina tapana mennä ihan hujauksessa! Kevään aikana on tulossa monta mukavaa juttua, joita on ihana odotella malttamattomana. Tämä on vähän sellaista haaveilun ja suunnittelun aikaa, ja se ainakin auttaa pitämään mielen iloisena. Myös pienen matkan suunnittelu polttelee mielessä, jos pääsisi tänäkin vuonna käymään muilla mailla kattelemassa elämää.

Jonkin kivan asian suunnittelu, odottaminen tai edes siitä haaveileminen auttaa tässä harmaudessa, suosittelen teillekin! :)

Hieman erilainen joulu

Meillä oli päällisin puolin oikein täydellinen joulu; kaunis, tunnelmallinen, rauhallinen... Kuusi oli mielettömän ihana, juuri toiveiden mukainen. Kaikki rakkaat lempijoulukoristeet löysi omat paikkansa, kun valmistauduimme viettämään ekaa joulua Haukkuojalla. Koti oli siisti, jääkaappi pullollaan hyviä ruokia isoa porukkaa varten, herkut ja leipomustarvikkeet odottivat iloisia tekijöitä ja melkein kaikki lahjatkin kerkesi valmistua ajoissa, kunnes minuun iski tympeä sairaus.

Muutamaa päivää ennen jouluaattoa tulin kovaan kuumeeseen, joka ei tuntunut hellittävän millään. Parissa päivässä selvisi, että sen kaverina tuli myös erittäin ilkeä oksennustauti, joka oli niin raju että vietin jouluaattoiltani ja seuraavan yön vuodepotilaana sairaalassa tippa kädessä. Ei ihan sitä, mitä olin tältä joululta toivonut! En ole vielä kertaakaan kolmekymmentävuotisen elämäni aikana ollut joulua pois kotoa, joten se todellakin kirpaisi. Onneksi sain aivan ihania viestejä, valokuvia ja ääniviestejä rakkailta sisaruksilta jouluaattoiltani iloksi sairaalaan ♥.

Meillä oli tarkoitus juhlistaa ensimmäistä joulua tässä unelmien kodissa yhdessä perheen kesken, eli olimme sopineet, että keräännymme läheisimpien perheenjäsenten kanssa meille syömään ja viettämään aattoa. Se täytyi tietysti perua, ja lopulta kävi niin, etten nähnyt koko joulunpyhien aikaan rakkaita sisaruksiani ollenkaan, mikä harmitti meitä kaikkia. Joulu ei varmaan tuntunut kenestäkään ihan samalta, kun ei oltu kaikki koolla. Vietimme joulunpyhät Jasson kanssa ihan vaan kahdestaan, hyvin rauhallisissa ja levollisissa merkeissä. Nyt olen ainakin koko syksyn edestä levännyt, nukkunut, makoillut ja ollut.

Toissapäivänä oli ensimmäinen täysin kuumeeton päivä, ja olo alkaa muutenkin olla jo normaali. Kymmenen päivää sitä kuumetta kaikkiaan kesti, huhhuh. En oo koskaan ollut moisessa taudissa! Nyt on mukavaa, kun ruokahalu alkaa olla taas palannut, mutta silti harmittelen niitä ihania jouluruokia, jotka jäi tänä vuonna kokonaan välistä. Ei kinkkua, lohta, maksalaatikkoa, sanoinko jo kinkkua... suklaa ei ole maistunut, piparit ja tortut ei edes koskaan valmistuneet.

Joulua on ihanaa etukäteen odottaa kuukausikaupalla, ja se huipentuu aina siihen mukavaan yhdessäoloon. Jos olisin yksinäinen ihminen, jolla ei olisi perhettä tai välit perheeseen ei ois kunnossa, niin tuskinpa minusta olis koskaan tullut näin jouluhöperöä. Kyllä sen nyt viimeistään tajusi, että joulu ei tunnu miltään jos sitä ei saa jakaa rakkaimpien kanssa. Kuusi, kynttilät, koristeet, kranssit, kukat... millään niillä ei ole merkitystä jos jää siitä ihanasta yhdessäolon riemusta paitsi. Minä niin toivon, että mahollisuudet sairastua juuri jouluna on niin pienet, että ne ei enää osu mun kohdalle uudelleen.

Toisaalta teki hyvää, kun joutui yllättäen sellaiseen tilanteeseen, että tuli tietokoneen ääressä istumiseen pitkä tauko. Sitä en kaivannut yhtään! Voi kunpa vois palata arkeen niin, että oppisi pärjäämään vähemmällä, ei kai niitä sähköposteja ja viestejä tartte kovin montaa kertaa päivässä tarkistaa..? Mutta samalla tuli vähän liian pitkä tauko kaikesta muustakin, kun nyt tuntuu niin vaikealta innostua mistään. Jotenkin nämä pyhät vaan jatkuu ja jatkuu enkä oikein tiiä mistä taas työnteon aloittais. Ihan ensimmäiseksi voisi siivota joulun pois silmistä, ja aloittaa sitten puhtaalta pöydältä uuden vuoden.

Haluan lähettää isot kiitokset kaikille lukijoille, teitä on tullut vuoden aikana todella mukavasti lisää! Toivottavasti uusi vuosi tuo mukanaan kaikeanlaista hyvää ja positiivista jokaisen blogiystäväni elämään ♥. Ei silti odoteta mitään lottovoittoja ja maailmanympärysmatkoja ja prinssejä valkoisen ratsun selässä, vaan nautitaan kaikista arjen pienistä iloista joka päivä. Perheestä, ystävistä, terveydestä, kodista, työstä. Muistakaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, huolehtia itsestänne muttei kuitenkaan liikaa omaan napaan tuijotellen, vaan antaa aikaa myös läheisille. Se yhessä oleminen ja tekeminen on kuitenkin sitä parasta antia, mitä ei voi rahassa mitata. Nämä on sellaisia asioita, joista mun pitää itseäni muistuttaa, ja koitan tehdä niiden suhteen jonkinmuotoisen parannuksen uuden vuoden kunniaksi. Onnellista uutta vuotta kaikille! ♥