Kaivattua lisävaloa työhuoneeseen

Hei valopäät! ♥ Lupailin lisää valaisinjuttua, kun kirjoittelin tästä pöytälampusta. Tadaa, työhuoneessani on viimein tarvittava määrä valoa! Noinkin pieni asia voi tuntua ihan hurjan isolta saavutukselta, kun se tosiaan tulee tarpeeseen ja korjaa jonkin ison epäkohdan. Isossa huoneessa oli paikka vain yhdelle kattovalaisimelle, ja tähän asti ainoa valo on ollut keskellä kattoa roikkuva kattokruunu. Hämärinä talvipäivinä ja pilkkopimeinä talvi-iltoina oon kärsinyt huonosta työvalosta. Valoa vaan ei tule riittävästi huoneen päätyyn, jossa mulla on ompelulaitteet. Tietysti ompelukoneessa on hyvä valo, jota voi liikutella, mutta ei se oikein riitä.

Jokin aika sitten meillä kävi sähkömies tekemässä ihan muuta juttua, ja onneksi mulla välähti lamppu päässä, ja hoksasin kysyä, tekisikö hän vielä pari juttua työhuoneessa. Kiva sähkömies vaihtoi työhuoneen loputkin pistorasiat maadotettuihin (ne rasiat oli jo vaihdettu aiemmin, joihin ompelulaitteet on kytketty). Lisäksi hän veti kattokruunun paikalta hyvin siististi pinta-asennetulla johdolla kaksi uutta kattovalaisimen paikkaa, jotka sijoittuu nyt juuri sinne mihin kaipasin lisävaloa. Ai että, mun riemulla ei ollut rajaa! Lisäksi huoneen valonkatkaisija oli jo valmiiksi kaksiosainen, joten kaikki valot ei mene yhdellä kertaa päälle, vaan voin tilanteen mukaan vaihdella.

Minunhan piti heti pistää lisätilausta Varjostitupaan, sillä löysin sieltä kivat varjostinkehikot. Mun visio oli alusta lähtien tehdä itse riippuvat valaisimet, joihin ei tule varjostimia ollenkaan. Ajattelin, että etsiskelen vaikka jotkin hienot metallilankakorit, jotka käännän ylösalaisin ja teen niistä kattolamput. No, en jaksanut jäädä odottelemaan, että sopivat korit tulee vastaan. Ihastuin niin kovasti noihin Varjostintuvan kehikoihin, ne on niin suloisen muotoiset. Nuo muut tarvittavat valaisimen sähköosat löytyi ihan paikallisesta Halppiksesta, ja kultainen mieheni teki niistä valaisimet valmiiksi. Niistä tuli niin sievät ja juuri sellaiset kuin toivoinkin. Pari ekaa päivää kävin aina välillä räpsyttelemässä valoja työhuoneessa, kun olin niin onnellinen uusista lampuista!

Tässä vielä alla yksi kuva, josta näkee millä valolla tähän asti mentiin. Kuva havainnoillistaa jossain määrin, mutta voitte koittaa kuvitella miten pimeäksi tuo nurkka käy talvella, jolloin suurin osa päivästä on pimeää. Kyllä nyt on parempi olla!

Uudet (vanhat) pinnatuolit

Juhannus kerkesi tulla ja mennä, mutta kun on kivaa, niin sitä voi jälkikäteenkin hehkuttaa! Mitään sen kummempaa ei ollut ohjelmassa, kuin kotoilua hyvässä seurassa. Pidennetty viikonloppu, ihanat vieraat viihtyi kolme yötä, joka päivä ohjelmassa oli saunomista, hyvää kesäruokaa, ulko- ja sisäpelejä, elokuvia ja hauskaa yhdessäoloa. Tuollaisen viikonlopun jälkeen jaksaa taas pitkään, kun on saanut aimo annoksen ystävyyttä, iloa ja naurua.

Juhannusviikko toi mukanaan sen verran puuhasteluaikaa, että sain keskeneräisen tuoliprojektin vietyä loppuun. Tein hyvän löydön Facebookin myyntipalstalta, ja hain ihan tästä läheltä pari pinnatuolia halpaan hintaan. Tuolit on odotelleet pari kuukautta puhdistusta ja uutta maalipintaa. Meidän ruokapöydän päädyissä oli paikat vapaana tuoleille, mutta etsiskelin kaikessa rauhassa sopivanlaisia. Kuvista näkyy, että ruokapöydän päädyissä on tuollaiset poikkinaiset tukipuut, joten tuolia ei voi vain työntää pöydän alle. Meillä oli aiemmin tuolit myös pöydän päissä, mutta ne vei liikaa tilaa, kun niitä ei saanut pöydän alle. Useissa tuoleissa jalkojen tukipuut on niin alhaalla, että niitä ei voi sujauttaa ruokapöydän tukipuun yli. Joten haussa oli hyväkuntoiset, käyttöä kestävät, jollain lailla persoonallisen ja kauniin muotoiset puutuolit, joissa olisi vielä tietynlaiset jalakset. Löytyi! 

Nämä löytämäni pinnatuolit oli alunperin valkoiset (ja lian peitossa). Myyjä säilytti tuoleja työhallissa, joten selvästikään niille ei ollut käyttöä. Sopii mulle, sillä meille nämä oli enemmän kuin tervetulleita! Valitsin kaksi eri sävyistä vihreää maalia tuoleille. Kyllä oli hirmu kivaa pitkästä aikaa maalata jotain. Lisäksi olin tosi tyytyväinen kumpaankin väriin. Mulla oli heti kirkkaana mielessä, että jotain vihreää nämä ruokapöydän tuolit kaipaa joukkoonsa.

Minulla oli mitä ihanin apulainen tuolien hiomisessa, eli pikkusiskoni Reeta ♥. Siinä me kylmässä kesäsäässä mutta ihanan ilta-auringon paistaessa hiottiin tuolit yhteistuumin. Reeta on aivan huippu apulainen kaikessa. Se pikkuneiti ei turhia hienostele, vaan on aina valmis kaikenlaiseen yhteiseen puuhasteluun. Yleensä me kyllä askarrellaan jotain pientä kivaa, mutta Reeta oli ehkä eniten innoissaan, kun pääsi kerran purkamaan sorkkaraudan kanssa vanhaa verkkoaitaa ja koiran häkkiä.

Tässä vielä pari kuvaa viimeisimmistä puuhasteluista, mitä Reeta on meillä tehnyt. Hän teki söpön lippuviirin ikkunaan kuviollisista kartongeista. Viirit on taitettu kaksipuoleiseksi, joten myös ulospäin on värikkäät näkymät. Lippujen väleihin on pujotettu vielä puuhelmiä koristukseksi. Tuollainen nauha on nopea ja helppo tehdä, ja siitä saa kivaa tekemistä näppärälle yhdeksänvuotiaalle. Viimeisessä kuvassa Reeta maalaa pientä puujakkaraa, jonka mun mies on tehnyt ala-asteella puutöissä. Jakkara on nyt aivan superihanan värinen, ja se on työhuoneessa pönttöuunin lämmitysjakkarana. Niin siis sillä jakkaralla ei lämmitetä uunia, vaan siinä voi istuskella kun sytyttää tulia ;). Reeta tykkäs, kun sai ihan ekaa kertaa maalata jotain muuta kuin paperia. Tämä rakas pikkusisko, kesälapsonen, tulee olemaan vielä moneen otteeseen meillä täällä varakodissa tämän kesän aikana.

Lamppusöpöliini

Ostin joskus alkuvuodesta Pimpula-kirppikseltä ihanan lampunjalan, josta kuitenkin puuttui varjostin. Myös lampun sähköosat oli vanhan ja arveluttavan näköisiä, joten lampunjalka päätyi kaappiin odottelemaan sopivaa aikaa laittaa se kuntoon. Oon katellut kivoja lampunvarjostimia muutamista kaupoista, mutta täälläpäin valikoimaa ei oikein ole. Lisäksi minulla on sellainen maku, että en oikein kelpuuta tylsän tavallisia varjostimia, ja kaiken huipuksi haluaisin, että se on muodoltaan vähän krumeluuri.

Päätin etsiä sopivan varjostinkehikon netistä, ja tehdä lampunvarjostimen itse. Löysin netistä Varjostintuvan sivut, ja sieltähän löytyi vaikka miten ihania varjostinkehikoita! Upeita muotoja, isoja ja pieniä. Tilaaminenkin onnistui kätevästi sähköpostilla. Sain kehikon nopeasti postin kautta ja sitten alkoikin kova pähkäily, että miten ja minkälaisen varjostimen teen. Eihän mulla ollut hajuakaan, että tuleeko koko projekti edes onnistumaan! :)

Muru vaihtoi jalkaan uuden johdon ja pidikkeen, johon itse lamppu pyöritellään. Hieno tuli, ja päästiin siitä kellastuneesta ja rumasta johdosta eroon. Minä valitsin pitkään ja hartaasti kangasta, ja päädyin aivan ihanan värikkääseen kukkakankaaseen. Varjostinkehikossa on yhteensä kuusi tuollaista samanlaista "väliä" tai sivua, miksi niitä nyt voisi sanoa. Piirsin yhdestä sivusta kaavan, jonka avulla leikkasin kuusi samankokoista kappaletta. Ompelin kappaleet yhteen, ja sujautin varjostinkehikon päälle. Ylä- ja alareuna on viimeistelty ihan vain liimaamalla. Liimasin ensin yläreunan, eli käänsin noin puolen sentin saumanvarat liiman avulla nätisti piiloon varjostimen sisäpuolelle. Sen jälkeen liimaus sai kuivua yön yli kestäväksi. Tänään pääsin liimaamaan alareunan, ja samalla sain pingotettua kankaan jämäkäksi. Kaikki tämä onnistui yllättävän hyvin, sillä epäilin kovasti saanko tehtyä siistiä jälkeä tuon muotoiseen kehikkoon.

Kokeilin kaikenlaisia pitsejä ja nauhoja varjostimeen, mutta en sitte tykänny mistään. Sellainen pompulakoristenauha voisi olla hauska kiertämään lampun alareunaa, mutta tuo varjostin on jo kankaan puolesta niin upea, ettei se välttämättä tarvi enää mitään koristeita. Nyt oon vaan fiilistelly koko illan ihanassa tunnelmavalossa, sillä eihän tuosta lampusta kovin isoa valoa tule. Eikä tarttekaan, sillä tunnelmalliset valaisinjutut on parhaita iltaisin, oli sitte kesä tai talvi. Oon hirmu tyytyväinen, uusi lamppu on niin söpis! ♥

Vielä loppuun pieni vinkki, miten voi koristaa helposti vaikka jotain kirjahyllyä tai vitriinikaappia. Tuo minun isäni tekemä astiakaappi, jonka me maalasimme valkoiseksi, sai jo joskus talvella vähän lisäväriä lahjapaperista. Kaappi oli niin valkoinen, että kaipasin siihen jotain. En kuitenkaan halunnut mitään pysyvää ratkaisua, niinkuin vaikka maalia. Kiinnitin avohyllyjen takaseiniin hyvälaatuista, vähän paksumpaa lahjapaperia ihan vain kaksipuoleisilla valokuvatarroilla. Jos joskus kyllästyttää, voin ottaa paperit pois, tai vaihtaa johonkin muuhun. Kokeilin heti silloin, että ne irtoaa ihan hyvin. Toivottavasti ne ei ajan kanssa jämähdä kovin tiukkaan, ja vie maalia mukanaan, jos ja kun poistan ne! :)

Palataanpas taas asiaan, myös toista valaisin-aiheista päivitystä tulossa! Kivaa loppuviikkoa! ♥