Eihän vielä ole liian myöhäistä katsella kesäisiä kuvia?
Tai vaihtoehtoisesti liian aikaista jouluisille kuville..? Ihan pikkusen vaan.
Jos mulla olisi lempikirkko, niin se ois melko varmasti Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Ihastumiseeni tähän kirkkoon on vaikuttanut monta asiaa, kuten Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko -kirja, telkkarista nähty vaikuttava dokumentti ja kirkon selviytymistarina tuhopoltosta. Jotenkin nämä satoja vuosia vanhat suomalaiset kivikirkot on vaan niin symppiksiä. Pieniä ja suloisia. Tykkään noista luonnonkiviseinistä, ja kuvioista, mitä tiilillä ja kivillä on luotu. Lisäksi olen aivan heikkona paanukattoihin ja niiden kuviointeihin. En äkkiä keksi hienompaa kattotyyliä, kuin koristeelliset ja yksityiskohtaiset paanukatot.
Tällä katolla on vieläpä aivan uskomaton tarina. Lyhyesti kerrottuna juttu menee kutakuinkin näin, että 1990-luvun alussa museovirasto huomautti katon huonosta kunnosta ja siitä annettiin kunnostuskehoitus. Paikalliset päättivät veistää paanut käsin suurtalkoovoimin, ja projektista tuli museovirastollekin valtakunnallisesti merkittävä ykköshanke. Paanuja valmistui talkoovoimin yhteensä 17 000 kappaletta (!!!) ja vanhan katon purkamisen yhteydessä talteen otettuja nauloja kunnostettiin 250 kiloa. Valmista kattourakkaa juhlittiin 31.8.1997 ja siitä kolmen viikon päästä (21.9.1997) koko kirkko paloi tuhopoltossa. Tuhansien talkoolaisten kattotyö meni hukkaan ja lisäksi korvaamattoman arvokas ja satoja vuosia vanha sisustus paloi. Ihan käsittämätöntä, sanon minä. Tämä aihe saa mut aina niin tunteelliseksi, vaikka en ole edes läheltä Vammalaa kotoisin eikä se sen myötä kosketa mitenkään henkilökohtaisella tasolla.
![]() |
Löydätkö tekstin "Talkoilla rakennettu"? |
Heti tuhopolton jälkeen kirkko päätettiin jälleenrakentaa talkoovoimin, ja tällä kertaa paanuja veisteltiin 34 000 kappaletta. Sisätilat piti rakentaa uusiksi, penkkejä myöten. Kaikki tehty talkoilla. Aivan käsittämättömän hienoa yhteistyötä, tuollainen asia ihan varmasti lähentää koko yhteisöä. Tältä nettisivulta voitte käydä lukemassa enemmän paanutalkoista, tuhopoltosta ja kaikesta muustakin. Sieltä minäkin olen tietoni käynyt ahmimassa, moneen kertaan. Sivuilta löytyy myös hyviä kuvia eri vaiheista.
Kesälomareissulla pääsin ihan ensimmäistä kertaa paikan päälle ihailemaan kaunista kirkkoa. Se teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen, niin symppis se oli. Kirkolle ajettiin pientä maalaistietä, jonka varrella oli vanhoja puutaloja ja maatiloja. Itse kirkko on pienen mäen päällä, ja vieressä avautuu järvimaisema. Olin kyllä todella haltioissani koko paikasta. Tällä kertaa ei valitettavasti päästy kurkistamaan sisään ollenkaan, sillä tulimme paikalle vähän illemmalla. Kirkon ovet oli sulkeutuneet tuntia aiemmin. Se ei silti harmittanut, sillä ulkopuolen tutkiskelu oli ihan tarpeeksi kivaa. Ja onpahan syytä käydä tuolla vielä joskus toistekin.
Ihailemani lempparikirjailija Mauri Kunnas on kotoisin Vammalasta, ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on Koiramäen väen kotikirkko. Tuhopolton jälkeen hän kirjoitti kunnianosoituksena ihanan kirjan Koiramäen joulukirkko, joka meiltäkin löytyy kirjahyllystä. Sen kirjan parissa on aina ihana fiilistellä joulun tuloa, kun jossain vaiheessa ennen joulua nappaan sen esiin. Ois ihan hurjaa päästä hyppäämään ajassa taaksepäin jonnekin entisaikaan ja matkata aamuhämärällä hevosreessä joulukirkkoon.
Huomenna vaihtuu jo lokakuuksi ja joulusta uskaltaa alkaa puhua julkisesti, ilman että saa tuhahteluja osakseen! :) Linjoilla varmaan paljon muitakin jouluhörhöjä..?
Vuoden paras aika on taas aluillaan.