Aika se vaan harppoo eteenpäin isoin askelin, siltä se ainakin jälkeenpäin tuntuu. Tammikuun 19. päivä tuli tasan kaksi vuotta täyteen siitä, kun me muutimme tähän ihanaan kotiimme, Haukkuojalle ♥. Se merkkipäivä meni ihan huomaamatta ohi. No, pikkujuttu! Koitin äsken kaivella muistin syövereitä, että milloinkas me puuhasteltiin tämän aiheena olevan keittiörempan parissa, ja yhden valokuvan päiväys paljasti, että siitä on tasan viisi kuukautta! Häh, kylläpä mahan olla kauhian kiireinen, tai sitten aika vaan rientää tässä talossa liian nopeasti. Onneksi blogiin voi aina kirjoitella jälkikäteenkin.
Kypsyttelin ihan kaikessa rauhassa parannusehdotuksia mielessäni, ennenkuin tuli viimein aika ottaa ne puheeksi toisen puoliskoni kanssa. Siinä vaiheessa olimme kerenneet asustella Haukkuojalla jo puolisentoista vuotta, joten mitään hätäisiä päätöksiä ei tullut tehtyä. Keittiön ikkunan alla oleva laatikosto ärsytti meitä molempia, sillä se oli aina tiellä leivinuunia lämmittäessä. Ikkunan oikealla puolella oleva seinäkaappi sai myös lähteä, sillä se ei oikein koskaan miellyttänyt silmää siinä. Se oli myös tungettu liian lähelle leivinuunia, eikä näyttänyt kivalta. Ajan kanssa rupesin vain enemmän ja enemmän kaipaamaan avonaisempaa tilaa siihen nurkkaan. Tietysti myös seinälaatat sai purkutuomion ikkunan oikealta puolelta. Ja hei, poistettu kaappi ja laatikosto ei suinkaan jääny meidän riesaksemme, vaan laitoin niistä annetaan -ilmoituksen paikalliseen myyntiryhmään Facebookissa, ja jo puolen tunnin päästä molemmat haettiin! *peukku ylös*
Pienillä muutoksilla keittiöstä tuli taas vähän enemmän omaa makua miellyttävä. Iki-ihana kirsikkatapetti sai jatkua tuolle seinänpätkälle, joka nyt paljastui kaapin ja kaakelien alta. Voitteko uskoa, että en ole vieläkään laittanut yhtään mitään tuolle seinälle, vaikka tapetoinnista on jo se viisi kuukautta aikaa..? Näkisin siinä niin hyvin vaikka pari avohyllyä, joille saisi kauniita astioita esille, mutta en ole raaskinut koskea seinään. Etsiskelen aina välillä netistä vanhaa, puista lautashyllyä, mutta toistaiseksi mitään tarpeeksi ihania ei ole tullut vastaan. Seinä saa siis pysyä tyhjänä niin kauan kuin haluaa. Tuvan seiniä kiertää puolipaneelit, joten päätimme jatkaa samoin tälle pienelle pätkälle. Tuon puunvärisen laatikon alla on vesiputkia ja -mittari, suojalaatikko on jonkun edellisen asukkaan nikkaroima. Laatikonkin voisi maalata, mutta ei olla saatu sitä vielä aikaiseksi.
![]() |
JÄLKEEN. Olen kyllä hurjan tyyyväinen muutoksiin! Käytännöllisyys ja kauneus parani sataprosenttisesti. |
Halusin ikkunan alta poistetun laatikoston tilalle jonkun vanhan patakaapin, ja sopivan kokoista pitikin etsiä muutama kuukausi. Piti kaapin tietysti miellyttää muutenkin, eli olla siisti ja suht hyvässä kunnossa, käytännöllinen, tarpeeksi säilytystilaa... Täydellinen kaappi löytyi viimein Lundagårdista. Tämä löytö oli sattumoisin juuri oikean korkuinen, eli pöydänkansi on samalla tasolla kuin ikkunalauta. Kaappi ei myöskään ole liian leveä, eli nyt meillä on kivasti tilaa toimia leivinuunin edessä. Ystäväni Elena teki kaapinoviin koristemaalaukset samalla kertaa, kuin tuvan puusohvaan. Molempien huonekalujen koristemaalauksissa on käytetty samoja sävyjä, joten ne sointuu nyt hyvin yhteen. Upeaa työtä jälleen Elenalta ♥.
![]() |
Elenan töitä on esillä Facebookissa. |
Tuli tuossa oikein kunnolla äsken muisteltua sitä hetkeä, kun reilu kaksi vuotta sitten saimme tämän ihanan kodin avaimet käteen. Oli lauantai, 19. tammikuuta ja oottelimme koko päivän innoissaan ja levottomina, että milloin SE puhelinsoitto tulee. Edelliset asukkaat hakivat samana päivänä viimeiset tavaransa pois ja siivoilivat paikkoja, jonka jälkeen oli puhe, että he soittavat kun voimme tulla hakemaan avaimet. Puhelu tuli vasta seitsemän aikaan illalla, oi miten tuskallisen pitkä odotus. Ajelimme naapurikaupungista paikalle, ja niin vaihtui lennosta Haukkuojan omistajat. Sinä iltana ei paljon tavaroita muutettu, mutta oli minulla sentään maalipurkki mukana ;) Valkoista kaakelimaalia! Keittiön vaaleanruskeat välitilan laatat sai samantien ekan kerroksen valkoista maalia. Laatat piti maalata kahteen kertaan ja kuivumisaikakin oli pitkä, joten halusin tehdä sen heti, ennenkuin rupean asettautumaan tavaroineni taloksi keittiöön.
![]() |
Tästä on tultu aika pitkälle! :D Kuva on napsaistu, kun kävimme ensimmäisen kerran katsomassa taloa. |
Seuraava juttu keittiön suhteen saattaapi olla kaapinovien maalauttaminen. En tiiä erottaako sitä noista kuvista kovin hyvin, mutta luonnossa ne on vähän ruman väriset, sellaiset kellertävän kermanvalkoiset. Haapajärven työkeskuksessa tehdään asiakastyönä mm. keittiönkaappien maalausta, ja olen sieltä jo vähän kysellyt sellaisen perään. Ite en viitsi alkaa niitä maalaamaan, ja työkeskuksella ei ole tosiaankaan pahat hinnat, kun olen muutaman kerran siellä jotain teettänyt. Mutta tämä ovien maalauttaminen on myös sellainen juttu, jota pitää pidemmän aikaa mietiskellä ja kypsytellä. Uskaltaisko vai ei? Oikean sävyn päättäminen on niin vaikeaa, kun sen pitäis osua kerralla oikein. Ihania nämä tällaiset pienet projektit! Mulla on ainakin jatkuvasti jotain juttuja mielessä, ja niitä sitten toteutellaan, kun inspiraatio iskee.
Kivaa kotoilua kaikille! ♥