keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Vaihtelua ruokapöydän ääreen


Meidän tupa sai pienellä muutoksella uutta ilmettä ja kivaa vaihtelua, kun vaihdoimme keittiön pöydän ääreen penkit tuolien tilalle. Värikkäät, eripariset tuolit on olleet ihania, mutta vaihtelunkaipuu saattaa iskeä tykättyihinkin asioihin. Talosta löytyi muutettaessa vanha ruokapöytä ja penkit, kauniit ja hyväkuntoiset. Tänä keväänä ehdotin, että tuotaisiin penkit aitasta sisälle, ja mieheni hoiti sitä ennen keskeneräisen maalinpoistourakan loppuun. Olen alkanut haikailemaan paljaalla puupinnalla olevia huonekaluja, joten halusin näistä penkeistäkin tiilenpunaisen maalin pois.


Puupintojen ja puunsävyjen kaveriksi olen alkanut haikailemaan aina vaan enemmän sinistä ja vihreää. Värimaailma rauhoittui, kun olen karsinut pinkkejä ja punaisia tavaroita pois. Kummasti löytyy taas tavaraa kirppiskasaan, eli jonkinlaista kirppispäivää on tulossa meille varmaankin elokuun lopulle.

Sopivasti samaan aikaan penkkivaihdoksen kanssa sain uusittua ruokapöydän alle matonkin.


Kun ylimääräistä hussuttelurahaa ei oikein ole, heräteostosten pitäisi olla edullisia kauppoja. Seurailen aina välillä lempikauppani Indiskan alennusmyyntejä, jos sieltä tekisi hyviä löytöjä. Kun ihailemani sinivalkoinen puuvillamatto tuli alennusmyyntiin, sain kiva idean yhdistää kolme mattoa isommaksi kokonaisuudeksi. Meillä ei ole koskaan ollut normaalia 140x200cm -kokoa isompia mattoja, ihan vain hinnan takia. Jättisuuret matot on yleensä ihan hirveän kalliita, ainakin ne upeudet joita minä ihailen. Isken silmäni aina siihen erikoisimpaan ja persoonallisimpaan, ja sillä onkin sitten myös isoin hintalappu. Näistä kolmesta matosta tein mielestäni erittäin hyvät kaupat, niistä jäi maksettavaa alle puolet normaalihinnasta.


Yhdistin kolme 70x200cm -kokoista mattoa ja sain yhden isokokoisen, jolla on nyt mittaa 200x210cm. Aluksi silitin matot runsaalla höyryllä, niin sain kuprut ja rypyt pois. Kaikki kolme mattoa olivat muutamia senttejä eri pituisia, joten jouduin vähän venkslaamaan niiden kanssa. Ompelin matot käsin kiinni toisiinsa sinisellä virkkauslangalla. Kun lyhyempää mattoa vähän venyttää ja pidemmän maton ylimääräistä pituutta tasaisesti syöttää ja supistaa koko reunan matkalta, niin sain se kaikki kolme ihan tarpeeksi nätisti yhteen. Hiukan jäi tuollaista kurpuilua pituuserojen takia, mutta se ei haittaa. Puuvillamatot venyy sopivasti käytössä ja ajan kanssa nuo asettautuu vielä paremmin.


Värimaailman rauhoittamiseksi tein pöydälle uuden liinankin. Olen suunnitellut vaaleaa pitsiliinaa jo pidemmän aikaa, mutta idea on jäänyt hautumaan, joska noiden liinojen yhdistäminen käsin on aika työlästä puuhaa. Se on myös kivaa puuhaa silloin kuin innostus iskee, ja nyt oli oikea hetki toteuttaa suunnitelma.


Kaikki liinat löytyi minulta jo omista kätköistä. Osa on Olga-mummoni virkkaamia, osa kirpputoreilta haalittuja. Osan pitseistä on virkannut ihana kälyni Anna, joka asteli viime kesänä vihille hääpuvussa, jonka toteutimme hänen kanssaan yhdessä. Annan virkkaamia pitsiliinoja jäi aika paljon käyttämättä, ja hän lahjoitti ne kaikki kauneudet minulle. Näistä aarteista syntyi sitten kaunis pöytäliinakokonaisuus. Tykkään myös todella paljon siitä, että liinojen sävyissä on eroja, eikä kaikki ole samaa valkoista.

Laitanpa tähän loppuun vielä muutaman kuvan Annan iki-ihanasta hääpuvusta, kun en ole siitä täällä vielä kuvia laitellutkaan. Annalla oli selkeä visio unelmiensa puvusta, ja me saatiin se yhdessä toteutettua juuri täydellisesti. Annalla oli hurjan iso urakka virkatessaan itse pukunsa kaikki pitsit, ja aikaakin siihen meni. Lähempänä häitä minä pääsin mukaan, kun ompelin Annan mittojen mukaisen vuoritetun puvun upeasta morsiussatiinista. Kun puku oli moneen kertaan sovitettu ja täysin valmis, meillä alkoi usean päivän homma sommitella ja ommella Annan virkkaamat pitsiliinat pukuun. Pyöreitä pitsejä oli iso kasa eri kokoisia ja eri kuvioin, joten niistä me aloimme yksi kerrallaan rakentamaan puvun pitsikerrosta. Liinat kiinnitettiin pukuun sekä käsin että ompelukoneella, ja tottakai tarkasti ja tukevasti, ettei hääpäivänä mistään repsota tai ole takertumisvaaraa. Puvussa oli iso työ, mutta siitä tuli hurjan kaunis ja täysin ainutlaatuinen, ja ennen kaikkea juuri morsiamen toiveiden mukainen. <3





Kuvat on illalta, jolloin puku valmistui. Anna oli häikäisevän kaunis myös hääpäivänään! <3

4 kommenttia:

  1. Ihania raikkaita värejä, lempivärejäni turkoosia ja vihreää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 :)
      Minullakin on pikkuhiljaa vaan voimistunut tykkäys kaikkia sinisen eri sävyjä kohtaan. Vihreät onkin aina kuuluneet lempiväreihin. Ja miten valtavasti niitä sävyjä onkaan! Puhumattakaan sinivihreistä väreistä, niin ihania. <3 Ja murretut siniset ja vihreät. <3

      Poista
  2. Apua, miten ihana hääpuku! Vaikutuksen teki myös kaunis sisustus, ihastuksen huokaus. <3

    VastaaPoista