tiistai 25. syyskuuta 2018

Rakas neuleharrastus


Neulominen on ollut rakas harrastukseni jo parisenkymmentä vuotta. Olin suunnilleen sen ikäinen, että olin siirtymässä ala-asteelta yläasteelle, kun pyysin perhetuttuamme opettamaan minulle neulomista. Innostus lähti koulusta, mutta peruskoulun käsitöissä on niin vähän neulomista tai virkkaamista, että kaikki opitut perusteet oli päässeet unohtumaan. Muistan yhdet tekemäni lapaset, jotka joutuivat hukkaan jossain nuorten tapahtumassa. Se harmitti kauan! Mutta on minulla sentään tallessa ja käytössä yhdet pitkävartiset villasukat, jotka olen tehnyt vielä kotona asuessani, eli kauan sitten.

Kun muutin kotoa pois, minusta tuli 19-vuotiaana ensimmäisessä vuokrakodissamme heti sohvannurkkaa kuluttava neulemummo. Harrastus oikein räjähti käsiin. Aluksi bravuurini oli raidalliset lapaset. Pukeuduin mustiin, mutta rakastin lisätä sen kaveriksi voimakkaita värejä. Neuloin itselleni raitalapaset melkein kaikissa mahdollisissa väreissä. Piti olla puna-mustat, vihreä-mustat, violetti-mustat... Nauran täällä itselleni nyt ääneen! Lapasia syntyi paljon, ja annoin niitä myös lahjaksi perheenjäsenille. Silti minulla on vieläkin varmaan loppuelämän tarpeisiin raitalapasia. Voi elämä, ainakin niitä oli helppo tehdä. En ole enää sen jälkeen haastanut itseäni vaativimmilla lapasneulomuksilla, vaikka aina haaveilen kauniista kirjoneulelapasista. Johtuisiko kenties siitä, että ei ole ollut tarvetta uusille tumpuille, kun entisiäkin on niin vietävästi! :D


Perhe sai useana jouluna lahjaksi neulomiani pipoja, myssyjä, lapasia, villasukkia ja huiveja. Nyt jälkikäteen olen muuton tai suursiivouksen yhteydessä laittanut pari pussillista tekemiäni huiveja ja pipoja UFFin vaatekeräykseen. Mitähän ihanuuksia sinne on mennyt?


Jossain vaiheessa muutama vuosi myöhemmin kehitin itselleni uuden bravuurin, ja taas homma karkasi vähän "lapasesta". Virkkasin itselleni onnistuneesti ison kolmiohuivin, johon pujottelin työn edetessä puuhelmiä koristeeksi. Hapsut vielä reunaan, ja olin sitä mieltä että minulla täytyy olla tällainen huivi mahdollisimman monessa värissä. Voi sentään, niitä huiveja syntyi tietysti useampi musta, mutta aina eri värisillä puuhelmillä. Pitihän minulla olla musta-violetti, musta-vihreä jne. Virkkasin myös ainakin vihreän, violetin, punaisen ja pinkin. Tajusin juuri, että olen varmaan jo vauvana saanut rakkauteni puuhelmiin, sillä pinnasängyssäni oli kolmessa pinnassa puisia, värikkäitä palloja, joita pystyi liikuttelemaan. <3

Puuhelmi-kolmiohuiveja on minulla enää kolme tai neljä, joten niistäkin on monta lähtenyt kierrätyskeräykseen. En ole käyttänyt näitä huiveja moneen vuoteen, olisikohan tulevana talvena tarvetta isolle huiville kaulan lämmikkeeksi?


Mustanpuhuva Heini. Melkein tulee ikävä pikimustia hiuksia.
Eli minä itse kymmenisen vuotta sitten puuhelmihuivissani! :)  Ja tuota huiviakaan minulla ei enää ole, niisk.


Nopeasti laskettuna noin seitsemän vuotta sitten neulomisharrastus jäi taka-alalle, kun aloin tekemään toisenlaisia käsitöitä sen verran paljon, että niistä riitti myyntiinkin asti, ja lopulta siitä tuli tienestini. Harrastuspohjaisesta korujen teosta siirryin koulunpenkin kautta ompelijaksi, ja virallista yritystoimintaa on nyt viisi ja puoli vuotta takana. Välillä suretti, että aikaa ei jäänyt neulomiseen, vaikka eihän sitä aikaa käsityöläisellä riitä muutenkaan kaikkeen, mitä haluaisi kokeilla ja opetella. Monet hyvät ideat jää vuosiksi odottamaan tai unohtuu kokonaan ajanpuutteen vuoksi.

Nyt olen kuitenkin taas palannut rakkaan harrastuksen pariin, ja hurahtanut aika pahasti kirjoneuleisiin. On niin kivaa, kun aamun voi aloittaa hissukseen neuletyön parissa, tai illan lopettaa neuloen elokuvan tai sarjan äärellä. Onneksi pystyn hyvin seuraamaan ohjetta telkkaria katsellen, todella harvoin joudun purkuhommiin. Tekemiseni on sujuvaa ja pitkävartiset sukat valmistuu yllättävän nopsaan. Ihania kirjoneulesukkia on lähtenyt vuoden aikana monelle rakkaalle lahjaksi, mutta taidan tehdä niistä ihan oman postauksen joku päivä.

Millaisia harrastuksia teillä on? Joko on kynttilät sytytetty, langat kaivettu esiin ja joululahjapaja pistetty pystyyn? <3 Iloisia hetkiä harrasteisiin!

3 kommenttia:

  1. Such an awesome looking scarf! I like the beading on the green one in your last photo in particular! Really cool looking. Thanks for the share, have a fantastic rest of your day. Keep up the posts.

    World of Animals

    VastaaPoista
  2. Neulominen on kyllä niin mukavaa puuhaa. Itse neulon vain sukkia, joskus nuorempana tein myös villapaitoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minä haluaisin neuloa joskus myös jonkin ihanan kirjoneulepaidan miehelleni, mutta toistaiseksi en ole vielä malttanut mitään niin työlästä aloittaa. Varmasti joskus sen teen! Villapaitoja en ookaan koskaan neulonut.
      Ihanaa syksyä sinulle! :)

      Poista